Teksti liittyy Asa Ulastori-otsikon kohdalla olevaan kysymykseen, onko Ulastori matkaradiossa ja Car-ula autoradiossa sama koneisto.

Asa Radio Oy valmisti vuosina 1966-71 suosittua autoradiota, jonka kauppanimi oli Car-Ula. Kyseessä on kolme eri radiomallia, jotka myytiin tällä yleisnimellä. Radiomallit ovat 1084 TA, 995 ja 1197. Yhteistä näille on, että näissä autoradioiksi alunperin suunnitelluissa radiomaleissa on vain ULA-aaltoalue. Muuten radiot ovat selkeästi eri konstruktioita, sillä transistorit ja transitoriradioiden valmistus kehittyivät voimakkaasti 1960-luvun loppupuolella. Car-Ula malleissa on luonnollisesti yhteisiä piirteitä ja yhteisiä komponentteja Asa Radio Oy:n vastaavana aikana valmistamien matkaradiomallien kanssa. Ne on kuitenkin suunniteltu kiinteiksi autoradioiksi, joissa on suljettu metallikotelo ja virtajohdon kautta tulevien häiriöiden vaimennus.

Mainittujen kolmen autoradiomallin kuvat, tekniset tiedot ja kytkentäkaaviot huolto-ohjeineen ovat SRHS:n Asa CD-levyllä.
Vanhojen Asa Radio Oy:n työntekijöiden muistitiedon mukaan kolmea Car-Ula mallia valmistettiin yhteensä lähes 90 000 kappaletta. Näitä radioita vietiin myös ulkomaille, eniten Ruotsiin ja Itävaltaan. Asa Radio Oy:n tuotantotilasto 3/1971 on tallella Turun museokeskuksen Asa/Finlux-kokoelmassa. Sen mukaan viimeinen 1197:n valmistussarja oli 13 500 radiota perusmallia + 500 kpl 24 V versiota.

Autoradion kuulumiseen 1960-luvun loppupuolella vaikutti ratkaisevasti asennuksen oikea ja huolellinen teko. Amatööriasentajien pahimpia virheitä olivat väärin valittu ja asennettu antenni sekä auton sähkölaitteiden häiriönpoiston laiminlyönti. Oman muistikuvani mukaan Asa Car-Ula kuului ainakin Tampere - Helsinki välillä ihan hyvin. Autoradioita ammatikseen asentaneilla on Car-Ulan kuuluvuudesta varmaan tarkempaa tietoa.

Kauko Viitanen

Aikanaan erään radioliikkeen omistajan, joka oli toiminut Asan myyjänä, kertoi että viimeinen myyntierä olisi ollut vialllinen. En muista kertomusta, mutta ilmeisesti konkat olivat vialliset jne. Näistä syistä johtui nämä ongelmat toiminnassa. Asennuksessa tuskin oli mitään ongelmaa, koska vaihdoin tilalle  trankku-blaupunktin, joka toimi erinomaisesti. En muista enää Blaupunktin mallia, monoradio se oli. Ostin sen käytettynä, taksimersun entinen soitin.

Itseasiassa tuo blaukkari oli yksi parhaita radioita joita autossa oli ollut.Radiolla kuuli häiriöittä joka paikassa, paitsi ehkä kellarissa. Sen jälkeen menin  ostamaan halpahallista stereosoittimen. Kun piti saada reteot autoon. Kurjempaa radiota ja mankkaa sai etsiä. Mikä lie haista paska-merkkinen se oli. Hyvin suunniteltu monovastaanotin päihitti 1-0 sen ajan stereosoittimet aika pitkän ajan.

Toisin on nykyään. Autot ovat vaihtuneet ja niin on soittimetkin. Nykyajan soittimet, ainakin laatumerkit, soivat tasaisen hyvin paikassa kuin paikassa. Jos antenni ja asennus on hyvä, niin ei niillä pitäisi ongelmia olla kuuluvuuden suhteen.

Aiemman kirjoitukseni ei ollut tarkoitus mollata Car-ulaa. Kyllä niitä suomalaisessa sen ajan laatukontrollissa on tapahtunut lipsauksiakin.

Ketju on vanha mutta otsikko sopiva, joten tästä varmaan voi jatkaa.

Minulla on tämmöinen car-ula 1084TA jossa on yksi kärähtänyt kela ja lisäksi jotain muuta pikkuvikaa. Käsittääkseni tuo kela on poistamassa auton sytytystulppien aiheuttamaa häiriötä ja on merkattu kytkentäkaavioon "Ke401". Kuinka yleistä tämän kelan hajoaminen on? Nimittäin RMorgin yksilöstäkin se puuttuu. Sen verran tuo on kivasti kuumentunut, että muovi johon kela on kieputettu on aika muodottomaksi sulanut, joten uudelleen käämintä ainakin vähän vaikeutuu. Ympärillä on mustunutta tai ruskehtunutta väriä, mutta mitään muuta ei onneksi vaikuta olevan rikki. Mitään vinkkiä millä tuon voisi korvata jos radion aikoo harraste-autoon laittaa?

Vähän tuossa eilen illalla tuli puuhasteltua, ja raksin sen palaneen kuristimen pois. Ei tässä ole moista kuin toisessa virtapiuhassa, vaikka kytkentäkaavio tosiaan tarjoaisi sitä molempiin. Eikä tässä vielä kaikki: vaihdoin myös elkot ja osasijoittelukuvassa yksi niistä on piiretty väärinpäin. Olikohan C5 jossa osasijoittelussa on plus maassa ja kytkentäkaaviossa miinus. Kumpi lienee oikea, mutta laitoin miinuksen maahan. Nyt tuntuu radio taas toimivan tai ainakin ääntä tulee enemmän kuin aiemmin.

Täytyy nyt sitten yrittää seurailla tuota kaiuttimen kytkentää. Se ei ole kovin helppoa, kun radio on pakattu niin pieneen tilaan. Ehkä tiedostivat ongelman tuon kytkennän kanssa (oletetaan että kaavio on oikein) ja muuttivat sitä sitten seuraaviin malleihin? Sulakettahan tässä yksilössä ei ole, vaan virtapiuhat on katkottu.

Yllätyin muuten vähän tuosta säätökondensaattorista. Jostain olin saanut päähäni, että autoradioissa olisi viritys tehty aina säädettävällä kelalla juuri tämän sääongelman takia.

Oi aikaa kun poliisiradiota sai kuunneltua. Se oli pikkupojille jännää puuhaa kun paikallisella kioskilla kuunneltiin moista tämän tapauksen aikana http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=103&t=700&a=4062. Tai no olisihan se kuuntelu jännää vieläkin.

Oma car-ulani on siinä pisteessä, että korjata pitäisi enää kaiutinliitin ja sitten jostain hommata sopiva kuristin. Jos ei muuten niin perfektionismi ei ehkä anna myöden jättää sitä pois. Samaan sarjaan menee myös jännitevalintaan käytettävien piirilevyjen tekeminen ja toinen säätönuppi on liimattu hyvin, mutta liimattu silti... Äh. Tämän takia en saa koskaan mitään valmiiksi. Aina on jotain pientä mitä voisi vielä tehdä osastolla: "tuo ruuvinkanta on vääränlainen".

Muistaakseni Asan Car-Ulalla oli myöhemmin toinenkin valmistaja. Työskentelin toimituspäällikkönä HIFI-lehdessä 1970-luvun lopulla ja 80-luvun alkuvuosina. Kävin haastattelemassa Espoon Nukarissa monitaitoista radiomiestä Lauri Pyry Lehtistä HIFI-lehteen muistaakseni vuonna 1979. Hän esittelin yrityksensä Pyry Tuote Oy:n valmistamaa autoradiota, joka oli muistikuvani mukaan tehty Asan Car-Ulan piirustuksilla ja valmistustyökaluilla. Pyry Tuote oli siis ostanut työkalut ja valmistuslisenssin silloiselta Asalta.

Muistelen sellaistakin, että mahdollisesti joku entisistä työtovereistani Posti- ja Telelaitoksen Radiolaboratoriosta Lauttasaaresta olisi murissut minulle, kun oli lukenut jutun lehdestä. Jotain sellaista, että tämä myöhäisvalmisteinen Car Ula ei olisi ollut kaikilta osiltaan viranomaisvaatimukset täyttäväksi hyväksytty. Radiolaboratoriohan siihen aikaan testasi ja hyväksyi mm. vastaanotinten häiriösäteilyn. En muista, oliko laitetta testattu heillä lainkaan, vai oliko niin, että se oli testattu ja havaittu silloin siinä joitakin puutteita.

Saatan muistaa ihan väärinkin. En nyt pysty tarkistamaan juttuani yli 30 vuoden takaa, vaikka tuonaikaiset HIFI-lehdet ovatkin minulla tallessa. Vuosikerrat kun ovat lapsuuskotini vintillä Lieksan Egyptinkorvessa, mutta itse olen nyt Teiden mäjen juurella Puerto de la Cruzin saaristokunnassa.

Googlaamalla äsken huomasin, että Pyry Tuote Oy myy edelleen nettikaupassa http://www.pyry.fi/ autoradioita (muun komponenttipaljouden ohessa), mutta nyt radiot lienevät muiden valmistamia.
Lauri Kotilainen

Lueskelin tuon Hifilehden artikkelin, Asaa on tehty myös
merkillä "Do-Re-Mi", mutta minne, sitä ei ole kerrottu.

Artikkelista en löytänyt mainintaa noista PTL:n tarkastuksista
tai niihin liittyvistä ongelmista.

Terveiset L. Kotilaiselle ja kiitokset mainioista artikkeleista.

ps. Nuo Hifi-lehden vuosikerrat (78/1) + 79-84 kannattaa
laittaa talteen jos niitä näkee, sisältävät myös radiohistoriaa
sivuavia artikkeleita, sekä yleistä radioteknistä tietoutta.

Markku 

Pyrytuotteella on aika mielenkiintoista valikoimaa puolijohteissa ja kirjoissa. Tehotransistoriosastilla en tunnistanut TK-?-? tyyppistä transistoria,tuli mieleen vanhat neuvosto-transistorit menneiltä vuosilta.