Tästä tulikin aika laaja keskustelu.
Varsinainen ongelma taisi jäädä välillä suurempien linjojen alle.
Jos "alkuperäistä" varaosasulaketta (lenkkiä) ei kenenkään varastoista löytyisi, itse menettelisin niin, että jättäisin lämpösulakkeen auki ja laittaisin sen rinnalle (siis sitä korvaamaan) lasiputkisulakkeen. Philipsin 1950-luvun huolto-ohjeissa on tavallisesti mainittu yleismittarilla mitattu muuntajan ensiöpuolen virta. Minulla ei ole H5SF63A mallin huolto-ohjetta, mutta kyllä sen varmaan jonkun mapeista tai koneelta löytyy. Siitä saa ohjearvon sulakkeen mitoitukseen. Varmemmaksi vakuudeksi voisi toisen sulakkeen laittaa anodivirtapiiriin. Mielestäni nämä korvaavat hyvin muuntajan lämpösulakkeen ja ovat parempi vaihtoehto kuin korjattu lenkki.

Ongelma on tietysti se, että nyt radion rakennetta on muutettu. Riippuu kai sitten käyttötarkoituksesta miten suuri merkitys tällä on.

Kauko Viitanen

Oheisesta kuvasta näette kokeeksi irtilämmitetyt lämpösulakkeen osat, eli ne itse eivät ole sulavaa ainetta, vaan rullan ja ohuen kupariliuskan välissä on herkästi sulavaa tinan ja lyijyn seosta, kuten Jukka Rajala jo arvelikin aiemmin.
Tuo ohut kupariliuska kun kuumenee, niin seos sulaa ja osat lähtevä kuin katapultista.
Jos onnistuu löytämään ne radion sisältä, ei tarvitse kuin supistaa hieman kaaren päitä ja lykkää rullan takaisin, kuumentaa juottimen kärjellä rullaa, niin ne sulautuvat takaisin yhteen, koska juotinta on jäänyt riittävästi molempiin puoliskoihin.

Joskus tapaa eräissä ulkomaisissa radioiden muuntajissa piimetalli - jousisysteemeitä lämpösulakkeina.

Jostakin syystä en saa nyt kuvaa mukaan, vaikka kuinka sitä pienentelen, vaatii vain jatkuvasti valitsemaan liitteen uudelleen turvallisuus syistä, missä vika ?

1hilavitkutin kirjoitti 29.11.2009 klo 22:44:41:

Liitteenä olevassa kuvassa on Helvar Sonetta radion bimetalli-lämpösulake. Jos se laukeaa niin sen voi "resetoida" uudelleen.

Tuo Helvarin piimetalli- jousi on erillisenä, mutta em, joistain ruotsalaisista koneista sen löydät muuntajan kupeesta hieman toisenlaisessa muodossa.

kkv kirjoitti 28.11.2009 klo 17:58:51:

Parempihan se on laittaa liian pieni kuin liian suuri sulake. Arvioni perustui vain siihen mitä olen radioissa nähnyt. N. 50 watin tehoisissa radioissa on aika usein 630 mA (tai 600 mA) sulake. Googletin pikaisesti asiaa ja eräässä lähteessä sanottiin, että hitaat sulakkeet mitoitetaan yleensä n. 125...150 % isommiksi kuin maksimivirta. Tämän perusteella 400 mA sulake olisi kyllä parempi. Täytyy varmaan itsekin alkaa käyttämään pienempiä sulakkeita. Millähän perusteella ne on aikoinaan mitoitettu?

Timo

Nyt tuli tähän sulaketina-asiaan hieman faktatietoa. Tutkiskelin ruotsalaista Philips HS 513 A radiota ja sen pohjassa on lappu missä käsketään juottamaan lämpösulake Rosen metallilla (sulamispiste 95 astetta Celsiusta). Liitteenä kuva lapusta. Radiossa on samanlainen Philipsin lämpösulake josta tässä ketjussa on keskusteltu.

Suomenkielisellä Wikipedia-sivulla sanotaan Rosen metallin sulamispisteeksi 100 astetta kun taas englanninkielinen sivu sanoo sen olevan 94-98 astetta. Jälkimmäinen tieto vaikuttaisi oikeammalta kun radiossakin on mainittu sen olevan 95 astetta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosen_metalli
http://en.wikipedia.org/wiki/Rose%27s_metal

Timo

Sitä tinaa ei tarvita paljon tuollaisen Philipsin sulakkeen korjaamiseen. Siinä on kaksi "normaalista" metallista tehtyä osaa, "rulla" ja "lenkki", jotka on juotettu yhteen Rosen metallilla. Osat irtoavat toisistaan kun lämpötila nousee ja tina sulaa.

Timo

Kumma juttu kun noita Woodin sulakkeita oli vielä 70-luvulla pussillinen vanhojen
radiokorjaamoiden hyllyissä, ruskea paperipussi à 100, 500 tai 1000kpl, vaikea on
uskoa että nämä olisi kaikki heitetty aikoinaan roskiin?

Minusta tuo uudelleen lämmittäminen noissa Belling&Lee tyypeissä riittää, lisätinaa
ei pitäisi tarvita. Philips pikkumuuntajien sulakekaseteissakin kärjet saa yhteen
vai lämmittämällä varovasti. Liika lämmitys pilaa nämä matalalämpöiset tinat ja
vain silloin tarvitaan uutta tinaa.

Markku