Itse käyttäisin pienimmän mahdollisen sulamislämpötilan omaavaa tinaa eli 60/40 tina/lyijy -seosta. Se sulaa jossain 180...190 Celsiusasteen tienoilla. Sekin tuntuu silti aika suurelta lämpötilalta.

Mitä tuossa on alunperin käytetty?

Timo

Unohdin sanoa, että alkuperäisessä oli sellainen pieni rulla kiinni vielä siinä alimaisessa jousipellissä. Todennäköisesti siitä on kiertänyt se sulaketinalanka sen ylimmäisen jousiosan ympäri ja sulannut tai muuten murtunut poikki. Virta joka kulkee läpi on alle 300 mA.

Nykyään löytyy lämpösulakkeita komponenttikioskeista,mulla on muutama loodassa +90C laukeavia,nämä tosin palautuvat
jäähdyttyään toimiviksi.Ulkonäöllisesti ne on pienen kerkon näköisiä.

Putkiradioon ne ei mun mielestä sovellu tuon on on/off /on ominaisuutensa vuoksi.

Muuntajan lämpösulakkeen tarkoitus oli estää kallista muuntajaa tuhoutumasta ja tulipaloa sytymästä jonkin radioon tulleen vian seurauksena. Sulakkeen pitäisi katkaista virta ennen kuin lämpö muuntajan käämeissä nousee niin korkeaksi, että langan emalieriste tai kerrosten välinen eriste vahingoittuu. Virran pitäisi katketa viimeistään silloin, kun muuntajan sisäinen lämpötila on 120-130 astetta celsiusta. Kun monissa vanhoissa lämpösulakkeissa lämpö siirretään sulavaan metallin jostakin muusta metallista tehtyjä liuskoja pitkin, sulavan metallin pitäisi ilmeisesti sulaa jo noin 100 asteen lämmössä. Näin arvelen, olen itsekin joskus pohtinut minkälainen seos näissä lämpösulakkeissa on ollut.
Ehkä korjaamisessa olisi paras käyttää "ruotsalaisia normeja". Ruotsissa 1950-ja 60-luvun putkiradioissa oli oltava virran mukaan oikein mitoitettu lasiputkisulake jokaisessa muuntajasta lähtevässä toisiovirtapiirissä, myös hehkuvirtapirissä. Luonnollisesti ensiösulake oli myös oltava. Tällainen systeemi suojelee radion kaikkia osia paljon paremmin, kuin alkeellinen lämpösulake muuntajassa.
Onkohan jollakin kunnianarvoisalla radiohuollon veteraanilla tarkempaa tietoa?

Kauko Vitanen

Minulta löytyy myös 60 C sulamispisteen erikoistinaa, jolla irrotetaan pintaliitoskomponentteja. Se vaan on niin mureaa, että lankaa ei pysty taivuttaa, että olisi siitä tehnyt lenkin. Onkohan sen liian herkästi sulavaa?
Voisko laittaa kahvinkeittimen lämpösulakkeen sinne käämipakalle ja sarjaan sen kanssa lasiputki sulakeen noin 400mA. Mittailin virtoja sen sulakkeen yli. Oli noin 300mA.

Tämä on hankala kysymys ja siksi ammattimiehet eivät näihin taida oikein halukkaasti vastata. Asiahan on niin, että sähköverkkoon kytkettävä radio on korjattava "alkuperäiseen kuntoon" eli sen pitää olla samassa kunnossa kuin sen mallin, joka on aikanaan tarkastettu ja hyväksytty Sähkötarkastuslaitoksen laboratoriossa. Tällainenkaan radio ei täytä nykyisiä sähköturvallisuusmääräyksiä, jotka ovat tiukemmat, kuin 50 vuotta sitten. Mitkä tahansa muutokset tai omat sovellutukset ovat kiellettyjä. Luulen, että Philipsillä on ollut lämpösulakkeeseen varaosa, joka on vaihdettu lauenneen tilalle. Kun sulake on lauennut, radiossa on ollut vika, joka on sulakkeen laukeamisen aiheuttanut. Vika on tietyysti ensin korjattava.
Toiseksi edellisen lisäksi on hyvä muistaa, että radioiden korjaus on ollut sallittua vain siihen valtuutetuille korjaamoille.
Kolmas kuiva tosiasia on se, että radio/TV-asentaja on ammattitutkinto, joka suoritettiin ammattikoulun asianomaisen linjan käymällä tai muulla säädetyllä tavalla. Ammattitaitoa ei saavuteta pika-opinnoilla tai niksejä selailemalla.

Harrastus on kuitenkin eri asia, kuin ammattitoiminta. Tämä seuramme keskustelupalsta on tarkoitettu niille radioharrastuksen vakavasti ottaville, jotka tahtovat kehittyä harrastuksessaan. Käytännössä on todettu, että tällaiset keskustelupalstat ovat ylivoimainen tapa oppia uusia asioita ja kehittyä niissä. On vain muistettava omat rajoitukset ja tiedostettava rehellisesti se osaamisen taso, jolla itse sillä hetkellä on. Palautettakoon vielä kerran mieleen se, että jokaisen vanhojen radioiden kanssa harrastusmielessä puuhavien velvollisuus on tuntea sähköturvallisuusmääräykset ja kerrata niitä tuon tuostakin. Ammattitutkintoa vailla oleva vastuuntuntoinen harrastaja korjaa myös vain omia laitteitaan eikä luovuta itse korjaamiaan laitteita toimintakunnossa eteenpäin.

Oma käsitykseni on, että jos muistamme nämä periaatteet, voimme hyvin antaa toinen toisellemme käytännön neuvoja ja vihjeitä luottaen siihen, että niitä käytetään vastuullisesti harrastustoiminnassamme. Vaarana tietysti on, että joku asioita tuntematon ulkopuolinen nappaa jonkun irrallisen korjausneuvon ja käyttää sitä väärin. Internet on tehnyt tällaisen entistä enemmän mahdolliseksi. Tämä älköön kuitenkaan olko estämässä hienoa harrastustamme. Onhan vanha periaate: Väärinkäyttö ei estä oikeaa käyttöä.

Tässä keskusteluussa ei kai ole tullut esille minkä Philips-mallin muuntajasta on kysymys. Muuttaisin vähän Timon suositusta verkkosulakkeesta. Normaalille pöytäradiolle pitäisi riittää hidas 400 mA sulake (T 400 mA). Radio ottaa kyllä virtakytkimen sulkeutuessa hyvin lyhytaikaisesti enemmän virtaa, kun putkien hehkulangat ovat kylmät. Tämä tasaantuu kuitenkin nopeasti ja hidas sulake kestää sen.

Kauko Viitanen

Todennäköisesti lämpösulakkeiden tina on on ollut korkean lyijypitoisuuden omavaa tinaa.