Lainaus:

Tuo tosiaan kannattaa ottaa huomioon. Jos jänniteselektori (tai jännitekaruselli kuten jossain Philipsin osaluettelossa luki) on 240 tai jopa 250 voltissa niin anodijännite on silloin vähän alhaisempi kun sitä käytetään verkkojännitteen 230 voltilla. Vastuksen poisjättäminen ei tällöin välttämättä nosta anodijännitettä yli rajojen. Voi silti olla, että jonkinlainen vastus olisi hyvä olla joka tapauksessa ainakin jos alkuperäiset suotoelkot on paikallaan. Ne eivät ehkä tykkää liian isosta "kylmäkäynnistysvirrasta", jonka paremman hyötysuhteen omaavat nykydiodit päästävät lävitseen. Tietysti muuntajakin rajoittaa virtaa, joten en tiedä onko sillä niin paljon merkitystä. Joku on varmaan tuotakin mittaillut ettei tarvitse arvailla?

Timo

Helvar-projekti valmistui. Ei se aivan uudenveroinen ole, mutta kyllä sillä uutisia ja jazziakin kuuntelee ihan sujuvasti!

Virittimeen jäi hieman huono selektiivisyys enkä sille osannut tehdä kummempaa. Putkia tuli vaihdeltua - huonot putket kyllä tulivat esille, mutta keskinkertaisen ja hyvän putken eroa en varmaan huomannut.

Seleenitasasuuntaajan vaihdoin piidiodeihin, jotka laitoin puretun seleenisuuntajan sisään - kiitokset vihjeestä. (Siinä oli 2 seleenitasasuuntaajaa päällekkäin rinnankytkettynä - toisen poistin kokonaan.)
Anodijännite pomppasi heti 300V:iin (ennen reilut 270V). Virtamuuntaja kävi kuumana kuten ennenkin. Pääteputkien katodivastus oli 136 ohmia mitattuna ja jännitettä sen yli oli n. 9,5V.
Vastuskeskustelun huomioiden katselin miljoonalaatikkoon ja sieltä löytyi 80 ohmia 50W alumiinirunkoinen Dale -vastus, jonka pistin runkoon kiinni. Sillalta virta menee ko. vastuksen kautta lyytille. Jännite putosi hieman yli 10V eli oli noin 288V. Hehkujännitettä oli 6,05V (jännitevalinta 240V). Muuntajan kuumeneminen helpotti ja 30min kuuntelun jälkeen muuntaja oli kyllä selvästi lämmin, mutta ei kuuma. Jotenkin ajatus kävi siinä, että muuntaja käyneekin kuumana alunalkaen, sillä selvää vikaa - reilua ylimääräistä virtakulua en keksinyt. Anodijännitteellä 300V virta oli 122mA, josta pääteasteen lepovirta on jo n. puolet. En tiedä, mikä olisi oikea virta tai alkuperäinen jännite, sillä jännitearvoja ei kytkentäkaavassani ole.

Puukotelon lakka oli paikoin säröillyt ja aika himmeä. Mietin metallilistojen poistoa, lakan poishiontaa jne., mutta intoa ja aikaa tuollaiseen isoon kotelosavottaan ei ollut. Kaapista löytämälläni French Polish -shellakkaliuoksella (Rustin's) ja puuvillakangastupolla kävin pinnat läpi. En ollut ennen käyttänyt ko. liuosta. Pintaan tuli sopivasti kiiltoa - pinta "nuoreni 30 vuotta, mutta jäihän siihen vielä 20 vuotta ajanpatinaa jäljelle". Lakan halkeamat ovat siellä edelleen, mutta nyt ulkonäkö vastaa sitä, kun laite olisi ollut siistissä käytössä tuon 50 vuotta.

Jos joskus saan kopioitua tms. sen Rämön kirjan ULA-radion korjauksesta, laitan Helvarin virityksen vielä reilaan, mutta jo tässä vaiheessa pidän lopputulosta varsin hyvänä.

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille hyvistä neuvoista!

t. Pekka  

Lainaus:


Oletko tarkastanut ettei pääteputken ohjaushilan jännite ole positiivinen?  
Usein olen joutunut vaihtamaan EABC80 triodin anodilta EL84 ohjaushilalle menevän kytkentäkondensaattorin, koska pääteputken kautta on mennyt liian suuri virta.

Mukava kun sait Celestonin kuntoon.
Tässä kuva tästä minun toisesta Celestonista ja hienosta antennista.
Tämä oli helppo projekti ja sain sen nopeasti tulille.

Siinä minun toisessa samanlaisessa ratiossa lämpenee verkkomuuntaja niinkuin sinun koneessa.
Syytä en ole löytänyt koska molemmat ottavat suunnilleen saman tehon.

Lämpeneminen johtunee muuntajan ominaisuudesta.