Jos kerrot missä päin Suomea vaikutat, niin ehkä joku voi antaa vinkkejä korjaajista. Yhden narun laitto ei luulisi paljoa maksavan ja samalla korjaaja voisi katsoa onko radiossa muuta korjausta vaativaa. Tulisi kerralla kuntoon.

Timo

Lainaus:


Olisi mukava ajatella sen tapahtuneen juuri noin. Kuitenkin tässäkin tapauksessa taitaa todellisuus olla tarua ihmeellisempi. Asteikkonaruja eivät aina vetäneet nätit näppäräsormiset tytöt vaan rumat miehet. Näin oli ainakin Salorassa. Tämä kävi ilmi keskustellessani aikanaan entisen työkaverini, Aimo Katajan, kanssa. Asteikkoveto oli yksi vaativimmista työtehtävistä radioita koottaessa. Asteikkovedon piti liikkua kevyesti takeltelematta ja sen tuli toimia luotettavasti pitkiä aikoja.

Aikaisemmin mainittu Aimo Kataja on yksi asteikkonaruja vetäneistä miehistä. Uusimmissa laitteissa, joissa on asteikkoveto, tämän ovat tehneet nätit näppäräsormiset tytöt.

Vanhemmiten tuo tarkan työn tekeminen on hankalampaa, kun kädetkään eivät ole yhtä vakaat ja taipuisat kuin nuorena ja näkökään ei enää varsinkaan hämärässä ole yhtä tarkka. Likinäköisenä en tosin tarvitse vielä lukulaseja.
Kouluaikaan jo narun hankkiminen oli hankalaa. Opettaja kirjoitti lähetteen keskusvarastoon metrin pätkän saamiseksi asiakkaan radioon. Keskusvarastosta sai sitten ostolapun Sähkö-Saarelaiseen, josta sitten kävellen haettiin parin kilometrin päästä metri asteikkonarua, joka maksoi jotain muutamia kymmeniä pennejä. Lopulta kyseinen liike kieltäytyi myymästä metreittäin, vaan vaati koko rullan hankkimista. Nykyisin EU-byrokratian aikaan varmaan täytyy vielä kilpailuttaa kyseinen pätkä vähintäin kolmen liikkeen välillä.

[quote author= 1hilavitkutin  link=1239226869/30#36 date=1247467829]Työssä täytyy olla aina työvälineet ja juuri narutuksessa kaivataan erilaisia nipistimiä, maalarinteippiä, lukkiutuvia tarkkuuspihtejä (saa B:teemasta) sanovat suonipihdeiksikin. Pyykkipoikia voi myöskin käyttää. Ne voi em, laittaa jouselleen toisinpäin, jolloinka niistä saa pihtimäiset puristimet. Mahdollisimman pitkät atulat on miltei tärkeimmät kalut pujottelussa. Isokoukkuinenvirkkuukoukku on hyvä apu.
Tarkkuus on valttia. Em, vetoakselille naru täytyy aina laittaa oikein päin, muuten nuppia oikealle kiertäessä viisari kulkee vasemmalle ja silloin asemat eivät osu oikeaan paikkaan asteikolla.
Naru täytyy myöskin olla venymätöntä, sillä aikaamyöten se saattaa löystyä ja ei toimi toivotulla tavalla. [/quote]

No juu, varmaankin noin - jos homman haluaa välttämättä tehdä "oikeaoppisesti".  

Itse olen kuitenkin sen verran laiska että minulle on aina riittänyt uudelleen "naruttamiini" radioihin n. 0.8mm käämilangasta väännetyt omatekoiset "työkalut". Eli ihan aluksi olen aina lukinnut säätökonkan paikalleen, tilanteen mukaan yleensä jompaan kumpaan ääriasentoon. ("Vetopyörästä" siis käämilangan pätkä johonkin sopivaan paikkaan chassista...) Sen jälkeen narujen pujottelu onkin astetta helpompaa... Mainitsemasi virkkuukoukun tilalla toimii käämilangasta taivutettu koukku, jota pystyy muotoilemaan mieleisekseen aina tilanteen mukaan.

Kun naru on paikallaan, sivuleikkureilla säätökonkan "lukitus" poikki, pihdeillä käämilangan pätkät pois ja säätömekanismin testaus. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Narun pujottaminen on tällä menetelmällä onnistunut aina jotakuinkin kertayrityksellä (toisin kuin silloin kun vielä yritin tehdä tuota ilman "lukitusta"), eikä hommaan yleensä tuhraudu kovinkaan montaa minuuttia. (Siis silloin kun on selvä pujotuskaavio olemassa, eikä narun oikeaa kulkureittiä tarvitse itse pähkäillä)

Nyt löytyi tavallaan yksi putkiradio-osaaja Joensuusta teollisuuskadun kierrätyskeskuksesta. Siellä oli myynnissä putkiradio, josta oli hintalapun ohessa sijainneen lapun mukaan vaihdettu putkia sun muuta ja laite muutenkin huollettu. Kysyin kassalta, että saisinko sen putkiradioasiantuntijan käsiini, että voisin neuvotella oman radioni korjaamisesta. "Meidän palveluihimme ei kuulu asiakkaiden härveleiden korjaaminen, vaan me korjaamme lahjoitettuja laitteita ja laitamme myyntiin" yritin selittää, että minä en tarvitse sitä kierrätyskeskuksen palvelua olleenkaan vaan sen radioekspertin tukea hiukan omalla ajallaan korvausta vastaan. Eipä auttanut: "Meidän toimintaperiaatteisiin ei kuulu..."

Läheltä piti, ettei liki liipannut avun löytyminen.

Pohjois-Karjalan seudulla toimii yritys jonka nettiosoite on tonekorjaamo.com. Olen kerran soitellut tälle yrittäjälle ja sain käsityksen että saattaa kaveri jotakin tietää putkiradioista.
heikki