[quote author= 1hilavitkutin link=1239226869/30#36 date=1247467829]Työssä täytyy olla aina työvälineet ja juuri narutuksessa kaivataan erilaisia nipistimiä, maalarinteippiä, lukkiutuvia tarkkuuspihtejä (saa B:teemasta) sanovat suonipihdeiksikin. Pyykkipoikia voi myöskin käyttää. Ne voi em, laittaa jouselleen toisinpäin, jolloinka niistä saa pihtimäiset puristimet. Mahdollisimman pitkät atulat on miltei tärkeimmät kalut pujottelussa. Isokoukkuinenvirkkuukoukku on hyvä apu.
Tarkkuus on valttia. Em, vetoakselille naru täytyy aina laittaa oikein päin, muuten nuppia oikealle kiertäessä viisari kulkee vasemmalle ja silloin asemat eivät osu oikeaan paikkaan asteikolla.
Naru täytyy myöskin olla venymätöntä, sillä aikaamyöten se saattaa löystyä ja ei toimi toivotulla tavalla. [/quote]
No juu, varmaankin noin - jos homman haluaa välttämättä tehdä "oikeaoppisesti".

Itse olen kuitenkin sen verran laiska että minulle on aina riittänyt uudelleen "naruttamiini" radioihin n. 0.8mm käämilangasta väännetyt omatekoiset "työkalut". Eli ihan aluksi olen aina lukinnut säätökonkan paikalleen, tilanteen mukaan yleensä jompaan kumpaan ääriasentoon. ("Vetopyörästä" siis käämilangan pätkä johonkin sopivaan paikkaan chassista...) Sen jälkeen narujen pujottelu onkin astetta helpompaa... Mainitsemasi virkkuukoukun tilalla toimii käämilangasta taivutettu koukku, jota pystyy muotoilemaan mieleisekseen aina tilanteen mukaan.
Kun naru on paikallaan, sivuleikkureilla säätökonkan "lukitus" poikki, pihdeillä käämilangan pätkät pois ja säätömekanismin testaus. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Narun pujottaminen on tällä menetelmällä onnistunut aina jotakuinkin kertayrityksellä (toisin kuin silloin kun vielä yritin tehdä tuota ilman "lukitusta"), eikä hommaan yleensä tuhraudu kovinkaan montaa minuuttia. (Siis silloin kun on selvä pujotuskaavio olemassa, eikä narun oikeaa kulkureittiä tarvitse itse pähkäillä)