Tämä on hyvä huomio. Monesti sitä pohtii tavaramäärän mielekkyyttä ja mielettömyyttä. Siinä on tekemistä jo sinänsä, jos varastot täytyisi äkkiä saada tyhjiksi. Ei kaikki niitä jaksa myydä eri markkinapaikoilla. Rahaa niistä saattaisi saada, mutta onko se joka tapauksessa tärkeää? Osa koneista jäisi kuitenkin pyörimään markkinoille. Tuntuisi mukavammalta nähdä kunnostettu radio jonkun nuoremman harrastajan hyllyssä, joka ymmärtäisi laitteen menneisyyttä ja historiaakin.

Tässä on huomannut, että vanhoja koneita ja laitteita tuntuu olevan liikkeellä yllättävän paljon, kun nämä yhteysvälineet ovat kehittyneet. Aikoinaan sitä kiikutti radion jostain huutokaupasta, myyntiliikkeestä tai sukulaisilta ihan vain kuulopuheiden mukaan. Ja joku jossain keräili myös radioita. Siinä se.

Tämä on varmaan ongelma yhdellä jos toisellakin, ajan saatossa. Mitäs muut ovat mieltä?

T: K-P

Itsekin tuli kakarana laitettua osiksi muutama matkaradio. Onneksi ei mitään arvokkaita vaan ihan perus kasettimankkoja. Jotenkin se vain oli (on vieläkin) mielenkiintoista nähdä mitä laite on syönyt.
Nyt on itsellänikin tullut se tilanne vastaan että jostain päästä on pakko myydä pois päin jos uutta kalustoa halajaa.
Ja kyllä internet on helpottanut mielestäni suuresti laitteiden ja varsinkin varaosien ja tarvikkeiden hankkimista. Ennen Keltainen pörssi ja Puhelin palsta -lehti olivat ainoita paikkoja osto- ja myyntiliikkeiden lisäksi joista tuli laitteita haeskeltua.

Muistan kun laitoin joskus aikoinaan Puhelin palstaan ostetaan -ilmoituksen Pioneerin vintage virittimestä. Laitoin jopa mallinumerot niistä laitteista jotka olivat hakusessa. Siitä huolimatta porukka tarjosi jotain 80 -luvun muovisälää. Jäi Pioneeri silloin saamatta.
Toisella kerralla minulla oli ilmoitus Tandbergin putkikelanauhurista. Olin siis myymässä laitetta. Siihen oli vaihdettu uudet putket, kelat pyörivät ja viritysputki toimi, mutta ääni oli jostain syystä kateissa. Myin siis epäkuntoisenä 100 markalla. Ei tullut yhtään soittoa. Seuraavaksi laitoin lahjoitetaan osastolle niin johan kelpasi, yli 20 soittoa laitteesta tuli ja ensimmäinen vei sen mennessään. Että näin.

Näin nuorempana harrastajanakin on helposti huomannut, että varastot täyttyvät hämmästyttävän nopeasti. Etenkin pienet... Mutta hienot vanhat pelit, etenkin jos niiden hyväksi on jo tehty kunnostustöitä, pitäisi kyllä saada säilytettyä sellaisina. Museoiden tilat ovat rajallisia myös. Entä jos esim. Petäjäveden rompepäivän yhteydessä laitteita voisi luovuttaa kohtuullisella korvauksella uudella säilyttäjälle, herrasmies sitoumuksella, ettei sitä saa tuhota vaan säilytettävä arvonsa mukaisesti? Liian hyväuskoista?

Vesa

Tuon esiin jonkun piirteen asiaan. Kun olen keskittynyt tuohon vanhimpaan ikäluokkaan, vaikken itse ole siitä päästä. Usein törmää juuri näissä nettikaupoissa siihen ilmiöön että niitä ostaa usein nämä kauppamiehet, että jos sitten saisi voitolla myydä eteenpäin. Harvemmin säilytystarkoituksessa..Eli hinnat meinaa karata käsistä. Samoin myynnissä on paljon kaikenlaista "viritystä" että tarkkana saa olla. Minäkin tulen laittamaan myyntiin joitain 50- luvun radioita yms, kun saan aikaiseksi. Kun 20- luku on kohteeni lähinnä. Ja aion säilyttää ne ainakin 40 vuotta vielä! ...Jos terveenä pysyn!!

Tähän keräilyhommaan sen verran, että keräily on pitkäjänteistä harrastelua. Pätee varmasti muihinkin tavaroihin. Itse keräilen laivaradiolaitteita ja niitä ei ihan joka päivä tule vastaan. Mutta kun pitää silmät auki ja tarkkailee netistä myyntipalstoja, niin kyllä niitä muutama laite vuodessa tarttuu haaviin. Kiirettä ei kannata pitää, tai sitten tulee kalliiksi hankinnat. Rahallahan saa yleensä mitä vaan ja heti.

Toinen juttu on se, että kun saa sopivalle porukalle ilmaistua mitä keräilee, niin niitä tarjouksia alkaa pikku hiljaa tulemaan ihan kuin varkain    Samanhenkiset yhteisöt, esim. juuri tämä palsta on hyvä foorumi. Eli ostoilmoitusta vaan tuonne "Haku päällä" puolelle vaan. Jollakin joutava raato voi olla toisen onni.

Kierrätykseen sen verran, että yleensä jos kaksoiskappaleita kertyy nurkkiin, niin yleensä se huonompi yksilö lähtee kiertoon jollakin järkevällä hinnalla.

Ainakin -50 luvun ULA putkiradioille löytyy aina ostajia, mutta ne ULAttomat voivat olla hankalampia myydä eteenpäin. Näiden kunnostaminen on mielestäni ihan yhtä hyvää perinnetyötä kuin "säilöminenkin". Jos radio on hienossa kunnossa ja käyttökelpoinen, sen ostaja todennäköisesti arvostaa sitä ja säilyttää sen käytössä.

Janne