Putkiradiokaudella verkkomuuntajien ensiöissä oli riittävästi ulosottoja kunkin paikkakunnan verkkotilanteelle. Tuossa 50/60- lukujen paikkeilla valtakunnassa alkoi kaikki olla hyvin. Esim. Philips antoi muuntajilleen kaksi vaihtoehtoa 220 V (pienjännitejakonormi) ja ja 245 V muuntajan kyljessä asuville. Historia ei kerro kuinka moni radion ostaja osasi panna valintakiekon oikeaan asentoon.

Vaan kuinkas nyt on tilanne meillä entistäjillä. Verkkonormi onkin 230V jolloin 220V asento johtaa hehkuylijännitteeseen ja ylempi arvo vastaavsti alijännitteeseen. Sinänsä ei kaikkia näitä radioita päivittäin kuunnella ehken ularadioita lukuunottamatta. Mielestäni putken EABC80 triodin katodi on alimittainen (jää kylmäksi nimellisjännitteelläänkin) koska putkitestauksissani annettu 1 mA:n emissioarvo ei toteudu läheskään. Emissio jää 0,12-0,17 mA eli putki on hylky. Kyllä tuollakin arvolla radio kuuluu vain ei sillä rynkytellä maksimitehoja. Mitäpä pannaan tilalle kun ko. putkea ei löydy ei sitten niin mistään. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat piidiodit ja/tai välikannalla uitetut EBC-yhdistelmät. Tai sitten kanta tinataan kokonaan uusiksi em vaihtoehdoille. Ehken joskus joku Itämaan putkitehdas alkaa tehdä EABC80.

Mitenkä olette nähneet tämän asetelman ja kuinka olette sen hoitaneet. Mielstäni hehkujännitteiden tulee olla sellaiset kuin papereihin on merkitty.

Kuinkahan ne jännitteet oli ennen varsinkin maaseudulla kohdillaan, kun ei vieläkään tahdo olla. Nytkin asuinpaikassani eri vaiheista nollaa vasten mitattuna saattaa olla viiden voltin eroja. Esim. 225V, 230V, 235V. Sähköverkonhaltija tosin nostaa siirtomaksuja, koska se verkonhoito on niin kallista ja hyvää
Pitkän linjan päässä on joustavaa. Mutta eiköhän sitä pärjää, kun kääntelee muuntajan valintakiekkoa ja valkkaa pistorasian!
T: K-P

TÄMÄN VOI POISTAA

Lainaus:


Ainakin PABC80:stä käytettiin vastaavaan tarkoitukseen töllöissä,joten toiminnee se radioissakin.
Sama idea siis kuin ECL82 ,ECL86 ,töllöissä vain P-versio

Mielestäni tämän voi poistaa!

terveisin aloittaja

Lainaus:


Olet oikeassa. Myös minä olen havainnut samaa "ongelmaa" eli äänenvoimakkuuden pienenemistä 6T8:ia käytettäessä. Jotain tekemistä tuntuu olevan myös 6T8:ien toleransseilla, koska toisilla putkilla ilmiö on voimakkaampi kuin toisilla. Samoin toisissa radioissa ilmiö tuntuisi olevan voimakkampi kuin toisissa. En ole tutkinut asiaa sen enempää, koska kuten sanoit myös 6T8:lla saa aivan riittävästi ääntä ulos.

Tunnustan syyllisyyteni tuohon huutonetissä olevaan PCL86->ECL86 adapteriin. Uskallan tunnustaa myös tyypänneeni samaa ideaa tämän ketjun innoittamana PABC80 putkella (todettuani saman asian kuin sinäkin eli ettei tuo PABC80:n matalampi anodijännite ole ongelma). Prototyyppini toimi suht'koht' ok, mutta adapterissa käyttämäni tantaalikonkat olivat kapasitanssiltaan hiukan liian pieniä ja hehkujännitteen tehollisarvo jäi alakanttiin (käytännössä ongelma näkyi siten että PABC80 lämpeni häiritsevän hitaasti). En jatkanut kokeiluja sen pidemmälle, koska sopivia SMD tantaalikonkkia ei juuri silloin ollut käden ulottuvilla ja toisekseen totesin ettei maksa vaivaa koska 6T8:ja saa vielä edullisesti eikä itselläni ole noita PABC80:siä kuin 5 kpl (joten ei ole erityistä tarvetta päästä niistä vielä eroon).

Muistelisin käyttäneeni PABC80-adapterissa 2 * (220uF + 220uF) tantaaleja, joten siitä kannattaa hiukan korottaa kapasitanssia ylöspäin. Arvelisin että 2 * (220uF + 330uF) saattaisi olla aika passeli PABC80:lle, olettaen että käytät jännitteenkertojassa riittävän pienihäviöisiä (eli matalakynnysjännitteisiä) schottky-diodeja. Oleellista on myös lisätä adapteriin häiriösuojaus (esim. saman tyyppisellä alumiiniteippivirityksellä jota minä käytin), muuten tuollainen chassiksen yläpuolelle sijoitettava adapteri on suhteellisen herkkä keräämään häiriöitä.

Eli tällaisesta adapteristahan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse (kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten en lähde selittämään rakennetta enempää):



Ja kyllä... aivan kuten tarkkaavaisimmat huomaavat tuo adapterin pohja on putkiradiohenkeen sopien ihka aitoa pertinax-piirilevyä  
(Ainoastaan sisuskaluissa käytetty ohutta lasikuitupiirilevyä)

Vielä yksi lisähuomautus siltä varalta että joku joskus päättää rakentaa tuon tyylisen hehkujänniteadapterin. Tuossa minun ratkaisussani voi käyttää maksimissaan vain kokoa D (7.30 x 4.30 x 2.80 mm) olevia pintaliitostantaaleja. Kokoa E (7.30 x 4.30 x 4.0 mm) olevat tantaalit eivät sovi korkeutensa puolesta tuonne pinnien väliin!

Tämä tuli kokeiltua tänään kun olisin tarvinnut yhden uuden PCL86->ECL86 adapterin lisää ja olinpa tietenkin ostanut epähuomiossa E-kokoa olevat tantaalit. Eipä onnistunut adapterin teko tänään, ei...    

No onneksi on monta muutakin "projektia" menossa ettei tarvitse koko viikonloppua pyöritellä peukaloita