Lainaus:

Aivan vapaasti. Kuten sanoin, en tiedä raudattoman päteasteen sielunelämästä paljonkaan. Tavallisessa radiossa oikein valittu verkkomuuntaja toimii hyvin päätemuuntajana (ei ole minun keksintöni) ja esitin vain yleistyksen sen perusteella.

Katselin tuossa yhden Philipsin kytkentäkaaviota ja siinä on kytketty 800 ohmin kaiuttimet 8 uF:n konkan kautta pääteputkien "väliin". Ainakaan siinä piirissä ei kaiuttimien läpi pitäisi edes mennä tasavirtaa, joten muuntaja ei voine saturoitua (vai olenko ymmärtänyt jotain väärin ). Sitä en tiedä miten tuossa puheena olevassa radiossa on kytkennät tehty.

Toisen putkiparin irrottaminen testauksen ajaksi on varmaankin hyvä idea.

Mitä eroa muuten on yleensä audiomuuntajalla ja verkkomuuntajalla? Jos DC-resistanssit ovat jotakuinkin samat niin eikö niissä ole silloin sama määrä kierroksia? Onko materiaaleissa eroa vai missä?

Timo

Lainaus:


Totta. Eihän kaiuttimelle ole tarkoitus koskaan tasavirtaa päästää - olipa kytkentä millainen hyvänsä, mutta... muuntajat toki saturoituvat myös matalataajuisella, riittävän suurella vaihtovirralla (joten alle 50 Hz:n värähtelyt ovat normaaleille verkkomuuntajille aina riskialueella).

Toinen seikka jonka otit tuossa varmuutena, oli sen 8uF elkon kunto. Kyseessähän on täysin huoltamaton laite, jonka kunnosta ei meillä ole tarkkaa käsitystä. En siis laskisi sen varaan että konkat ovat kunnossa ja blokkaavat kaiken tasavirran niin kuin pitäisi. Vertailun vuoski sanottakoon että minulla on tuossa kolme "raudattomalla" pääteasteella varustettua Philipsiä/Fennoa ja yhdessäkään niistä ei ole tuo mainitsemasi 8uF/200V elko ollut kunnossa silloin kun radiot ovat minulle kulkeutuneet. En siis olisi valmis suoralta kädeltä vannomaan etteikö elkon kautta voisi kulkea merkittävänkin suuri vuotovirta (vaikkei elko oikkariin asti olisi päässytkään).

Hmm... kunnossa olevassa noin 8uF:n kondensaattorissa taitaa tosiaan olla niin paljon reaktanssia alle 50 Hz:n taajuuksilla ettei järkevän kokoinen verkkomuuntaja sittenkään pysty tuossa koskaan saturoitumaan. Eli mitä ilmeisimmin olet oikeassa ja kaiutinliittimiin voisi suht' turvallisin mielin kytkeä normaalin verkkomuuntajan. 

Kannattaisikohan kuitenkin aluksi tarkistaa niiden pääteasteessa olevien elkojen kunto, tai vaikka vaihtaa uusiin saman tien? 

Lainaus:


Kyllä on suunnilleen sama määrä kierroksia, mikäli ja vain mikäli muuntajien sydämet ovat saman kokoiset, muuntajissa on käytetty saman paksuista (ja samasta materiaalista valmistettua) käämilankaa sekä mikäli muuntajat on myös käämitty samalla tavalla. Eli DC-resistanssihan määräytyy käämilangan pituuden ja poikkipinta-alan mukaan, joten pelkän DC-resistanssin mukaan on rohkeaa vetää lopullisia johtopäätöksiä audio- ja verkkomuuntajien impedansseista, varsinkaan jos muuntajat ovet fyysisesti eri kokoisia.

Kuten hyvin tiedät, verkkomuuntaja on normaalisti käämitty siten että ensin "pohjalla" on ensiökäämi, jonka päällä on eristekerros (ja parhaissa verkkomuuntajissa vielä "screeni" estämässä häiriöiden siirtymisen kapasitiivisesti ensiöstä toisiopuolelle). Tämän päälle on sitten käämitty toisiokäämi.

Tämä rakenne ei kuitenkaan toimi erityisen hyvin audiokäytössä, vaan ainakin kaikki paremmat audiomuuntajat on käämitty eritavalla. Laittaisin tähän yhden erityisen hyvän linkin audiomuuntajista, mutta en enää muista mistä se löytyy . Laitetaan nyt kumminkin linkki vaikka Lundahlin muuntajien käämirakennetta kuvaavaan dokumenttiin (ei tosin ole mielestäni kylläkään paras mahdollinen dokumentti).

http://www.lundahl.se/pdfs/papers/outp_typ.pdf

Jos ja kun nyt puhutaan "single end" audiomuuntajista, niin niiden sydämessähän on lisäksi ohut ilmarako vähentämässä saturaatioilmiötä.

Siinä kai ne suurimmat erot verkko- ja audiomuuntajien välillä: (rauta)sydän ja käämit (eli mitäpä muuntajasta paljon enää jääkään jäljelle  )

Mutta täytyy sanoa että herätit mielenkiintoni! Täytyy jossain vaiheessa hiukan omakohtaisesti mitata audioanalysaattorilla verkkomuuntajan käyttäytymistä (suomalainen ei tunnetusti usko ennen kuin itse näkee  ). Tiedä vaikka tässä joutuisi muuttamaan mielipiteitään ja ainakin olisi kiinnostavaa saada faktatietoa verkkomuuntajan taajuusvasteesta ja särölukemista... 

Hmm... millaisiakohan asiavirheitä tällä kertaa tuli kirjoitettua 

Korjatkaa toki kun huomaatte 

-Tunski-

Lainaus:

Kiitos hyödyllisistä tiedoista. En itse väitä olevani asiantuntija (koska en sitä todellakaan ole). Eikä sitä kokemustakaan aivan niin kauheasti vielä ole. Sen verkkomuuntajan käyttöniksinkin tosiaan löysin netistä joskus ja ajattelin sitä kokeilla ja toimihan se. Jos olisin ymmärtänyt teoriapuolta enemmän niin ehkä en olisi uskaltanut kokeilla. Nuo putkilaitteet taitavat kuitenkin olla aika joustavia toleranssien ym. suhteen niin että huonommatkin sovitukset toimivat.

Timo

Lainaus:


Ne ovat välitaajuusmuuntajia (IF-transformer). Se töhnä siinä päällä on säätöruuvien lukitsemiseen käytettyä vahaa. Se on aivan normaalia. Niissä ei ole mitään mikä vuotaisi ulos.

Eli kokeile vaan. Jos radio-osa ei toimi niin pääteasteen toiminnan saa tarkistettua syöttämällä signaalia levysoitinliitäntään (edestä pitää olla levysoitinpainike valittuna). Tai vielä helpommin koskettamalla sormella levysoitinliitintä, jolloin kaiuttimesta pitäisi kuulua pörinää.

Voit laittaa volttimittarin mittaamaan anodijännitettä. Jos jännite alkaa nopeasti putoamaan putkien lämmittyä tai ei nouse missään vaiheessa kovin korkeaksi niin jossain on vikaa.

Timo

Lainaus:


Suurkiitokset avusta, Ville ja Nisse!  

Villen ottaman valokuvan perusteella tajusin että minähän olen nähnyt saman chassiksen toisessa radiossa. Ja toden totta, minulla on tuolla vuoroaan odottamassa "täysin kuollut" Ruåttalainen Philips B5S91A joka tosiaankin näyttää olevan tekniikaltaan lähestulkoon identtinen (tässä on sisäiset kajarit + mahdollisesti jotain muuta pientä eroa).

Nyt minulla on siis siihenkin skemat!  

(Juu, löysin jo netistä tuon alkuperäisen G3A.PDF:n)

-Tunski-

Halvimmalla ja helpoiten ongelmasta pääsee ostamalla tietokonekaupasta aktiivikaiuttimet, joiden sisäänmeno on suuriohminen. Laittaisin siihen radion ulostuloon 800 ohmin vastuksen keinokuormaksi ja sen kanssa rinnan 10K potikan, jonka kanssa voisi vaimennella signaalin sopivaksi aktiivikaiuttimille.