Samanlainen talteen ottaja olen kuin Heikki.
En kerää, mutta hyvää tawaraa en voi heitää menemään.
Sitten kertyy tawaraa vuosien vieriessä niin paljon että en pystyis enää muuttamaan.

No moottoripyöriä on eukon mielestä jo riittävästi koska talliin ei muuta mahdu.
Ja putkiratioita ja -vahvistimia on työhuone täynnä.
Mutta ei ne minua häiritse, eivät hypi silmille.
Kaikki ovat ihan rauhassa, ja jos lähtee pitemmäksi aikaa reissuun, niin eivätpä ole mitään vailla.
Höyrykone pitäs vielä saaha.

esap kirjoitti 16.01.2011 klo 22:54:03:

????
Onko se langallinen vai langaton kaukosäätö? Enpä ole moiseen törmännyt, olisiko kuvaa tai linkkiä?

Enpä minäkään ole ajatellut kerääväni, mutta kyllä talouteen silti on kerääntynyt jonkin verran vanhaa tavaraa, toimistolaitteita, kelloja, radioita, jokusia huonekaluja, kirjoja... vanhan esineen viehätys, niin, liekö se jonkinmoisessa "sielussa", "tarinassa", joka ei tarvitse edes sen tarkemmin olla tiedossakaan, mutta sijoittuneena johonkin historian vaiheeseen tuo ko. ajanjaksoa ja sen ajan ihmisiä jotenkin elävästi lähemmäksi - eli kyse on myös omien juurien tavoittamisesta, jota taas eniten on tuonut sukututkimukseen tutustuminen (sukulaisten "keräily" ei varsinaisesti täyttäne keräilyn tunnusmerkistöä
Vanhoissa esineissä on jotakin suorastaan terapeuttista, rauhoittavaa ja stimuloivaa samaan aikaan. Ihan puhtaita kauneusarvojakaan millään tapaa (tietenkään!) unohtamatta. Viimeksi on alkanut poltella vanhat optiset laitteet, apteekkitavara ym. kemian alan välineistö.
Putkilaitteiden suhteen tietysti on kyse äänen kiistattomassa miellyttävyydessä, eli niissä (radioissa) yhdistyvät ulkoiset visuaaliset arvot ja ihan suoranainen käyttöarvokin.

H.

Hieno pointti, muuten! Minä ymmärsin juuri tavallaan kerääväni etenkin mielikuvia, jotka ovat peräisin kirjallisuudesta tai elokuvista.
Juuri nyt kerään lähinnä luitani, sen verran taas flunssa iskussa
No niin, sallinette vähäisen jaarittelun.

H.