Kuuntelunautinnossa varmaan osa on jotain siinä, että on laitteet vimosen päälle. Muistan, että ne omatekoiset aina soi parhaiten. Sama tunnelma on muissakin puuhissa. Sporttisella autolla ajaessa riittää tunne siitä, että tarvittaessa "kyllä lähtee."

Äänentoiston luonnollisuuus on hiukan suhteellista, kun rockkitaristi käyttää reipasta säröä tehokeinona. eikä sähköistä ääntä oikeastaan ole olemassa luonnossa.

Legendaaristen Hammond B3 vihkiytyneet harrastajat vaipuvat ekstaasiin, kun kuulevat sen oikean soundin. Uruissa kun kaiuttimen pyörityslaakeri vanhemmiten kuluu ja se antaa ääneenkin sen viimeisen silauksen.
Tämä laakerivika on ohjelmoituna nykyisissä uruissakin. Parhaat mainostavat, että ääni on melkein kuin Hammond.
Hammondin kehittäjä herra Hammond yritti 10 vuotta saada avainnusklikkiä pois koskettimen painamisesta. Nykyään se on ehdottomasti ääneen kuuluva lisämauste.

resonanssi kirjoitti 09.04.2013 klo 00:05:56:


Mittalaitteena oli Audio Precision System Two. Käytössä oli entinen Nokian kaiuton huone. Mittaussysteemi lienee edelleen toimintakunnossa. Tuolla sai mitattua paljon muutakin. Mikrofonina oli Bruel & Kjaerin puolituumainen. Tarkkaa tyyppiä en enää muista

On kyllä totta, että HiFi-standardin vaatimukset eivät ole kovin tiukkoja. Ensinnä hifi-standardina DIN on menneen talven lumia. Nykyinen kansainvälinen standardi on IEC. Otetaan yksinkertainen esimerkki, johon valtaosa putkiradioista kompastuu. Lähtötehon tulee olla vähintään 10 W 0,5 %:n säröllä (THD ja IMD).

raimoj kirjoitti 08.04.2013 klo 13:14:52:



Tästä tulikin mieleen, että tiedättekö putkiradioita, jotka näihin nykyisiin standardeihin yltävät tai saattaisivat yltää?

^ Tarkoitatko että edes lähtötehonsa puolesta? Vai onko niiden sähköisessä rakenteessa jotain sellaista erityistä, joka puoltaisi myös sitä että särövaatimuskin hyvin todennäköisesti täyttyisi?