Itse kävin sähköasentaja-linjan 70-luvun alkupuolella, mutta opetuksessa käytiin elektroniikkaa läpi
siinä ohessa, se johtui opettajamme orientoitumisesta elektroniikkaan aikaisemmassa ammatissaan.
Pari kaveria sieltä jäi käytännön sähkömiehiksi, muiden ammattikirjo on sitten varsin laaja, osa ei
ole ollut sähkön kanssa tekemisissä sen jälkeen lainkaan?

Paikallisista radiokorjaamoista suurin osa oli yhden miehen toiminimiä, joiden pyörittäjät olivat
radioamatöörejä ja elivät pääosin joko pääomatuloilla tai sitten maatalouteen liittyvillä tuloilla.
Oma RTV-huolto on oikeastaan aina ollut enemmänkin kodinkoneliikkeiden riesa, koska siitä on
vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi etenkään pienillä paikkakunnilla. Tämä näkyy sitten
palkkatasossa ihan luonnostaan.

Meillä on aika paljon tunnettuja suomalaisia jotka ovat entisiä radio ja tv-asentajia, ammatin
vaihtamisen syy on usein miten se että siinä ei saa oikeastaan mitään näkyvää aikaan? Olen
huomannut omassakin harrastelussa saman piirteen, omavalmisteiset laitteet tuovat enemmän
pitkäkestoista iloa kuin kokoelmani korjatut laitteet.

Markku 

Morjens Harri tässä luokkakaveri Osmo Rantanen, outo nimimerkki johtuu traktorini Massey Ferguson 35SK tyypistä... Hyvät muistot jäi Lahden amiksesta, HTOLIssa sitten säätö-ja mittaustekniikkaa ja lopputyöelämä CNC-koneiden parissa.  Nyt on taas aikaa putkiradioille!