Ottamatta kantaa näiden "kasettimaksujen" oikeellisuuteen ja kohdentamiseen, on hyvä kuitenkin muistaa, että tekijänoikeusjärjestöt ovat ne, jotka yleensäkin mahdollistaa eri yhteyksissä musiikin käytön ja esittämisen ilman, että esittämisestä taikka tallentamisesta tarvitsisi yksilöidysti erikseen sopia jokaisen kappaleen säveltäjän, sanoittajan, sovittajan, äänitetuottajan ja tallenteella esiintyvien muusikoiden kanssa, mikä olisi usein mahdotonta ihan jo johtuen siitä, että työmäärä olisi valtava - ihan jo senkin selvittäminen, keneltä kaikilta lupa pitäisi kysyä, ja löytää sitten vielä kaikkien osallisten tahojen yhteystiedot.
Loppujenlopuksi on aika helppo ja vaivaton systeemi vaikkapa ravintolan taikka tapahtumajärjestäjän hoitaa yhdellä könttäsummalla kerralla kaiken tapahtumassa esitettävän musiikin tekijänoikeuskorvaukset ilman erillisiä sopimisia jokaisesta esitettävästä kappaleesta.
Mielikuva, jossa tekijänoikeusjärjestöt nähdään "vihollisena", lähtee usein siitä lähtökohdasta, että itsellä on kuluttajana vain oikeuksia, joita järjestö pyrkii estämään, rajoittamaan ja kyseenalaistamaan. Tekijänoikeuden peruslähtökohta on täysin päinvastainen: tekijällä on - erikseen säädetyin poikkeksin - yksinomainen oikeus määrätä teoksensa käytöstä, julkaisusta, esittämisestä ja kopioinnista. Tätä lähtökohtaa vasten tarkasteltuna tekijänoikeusjärjestöt helpottavat meidän kaikkien elämää luomalla linkin musiikin kuluttajien ja tekijöiden välille. Musiikin käytöstä sopiminen on huomattavasti vaivattomampaa, ja periaatteessa kaikki musiikki on käytettävissä ainoastaan yhden tahon kanssa asiasta sopien (tämäkin helpottui entisestään jokin aika takaperin, kun Teoston ja Gramexin luvat yhdistettiin yhteen pakettiin).
|