Kvarkit ja M-teoria yms. teoriat menee vähän turhan monimutkaisiksi selityksiksi. Varsinkin kun teorian pohjavire on se että yritetään todistella suhteellisuusteorioita yms. totuudeksi kaikkine aikaavaruuksineen yms. höpinäksi. Matemaatikot joskus menee omaan maailmaansa kaavioineen, jolloin katoaa todellisuus. Se on pohjaton suo, Kunhan edes atomitasolla nähtäisiin aineen rakenne.

No,,toki kuvan oranssi hiukkanen "eetteri" voi olla kvarkki tai säi tms. Se ei minusta ole se oleellisin asia mikä sen nimi on.
Kai sen voi nimetä vaikka kvarkkiseksi tai pimeäksi aineeksi.

---
Mutta atomiteoria lienee kuitenkin lähin ainemalli meistä, metalleista, luonnosta yleensä, eli luonnon aineesta. Ilman elämää sinänsä. Sehän siitä puuttuu. Mutta se on taas eri asia.
---

Hmm,lähteeköhän suorasta kuparijohtimesta sivulle ulos mitään atominosa-tasolla kun siihen ängetään värähtelevää sähkövirtaa? Sehän käytännössä vastaa antennia.

Eli kuvan mukaisesti siitä pitäisi tulla jotakin pihalle samalla tapaa. Tulisiko se pysty-vaakapolarisaatio siitä kun se lanka on vaakatasossa tai pystytasossa. Ja aalto tietenkin seuraa langan pituuden mukana kuten vanhoissa vastaanotinantenneissa kuvataan tehoa ja virtoja antennissa.
Ilmeisesti kun antenni on jonkin pituinen,,sähkömäärä sen eri kohdissa on erilainen riippuen miten siinä "elektronit
=tai jokin ainemassa" virtaa. Siitä se sitten lähtee purkautumaan siten että se lähteen aaltomaisesti poispäin.
Hmm,,mielikuvissa onnistuu hahmottamien jotenkin, pitää piirtää kuvaa jossakin välissä ajatuksesta, sanoilla hankala selittää,,hmm,, tai ehkä ymmärtää itsekään.

Matematiikka on luonnon oma kieli. On useasti ihmetelty miten hyvin matematiikka kuvaa luontoa. Ellei ymmärrä matematiikka ei voi ymmärtää myöskään luontoa. Radioharrastuksessakin laskemme jännitteitä, virtoja ja tehohäviöitä.

Tavallinen fysiikka vielä on jotenkin ihmismielen ymmärrettävissä, kun fysikaaliset ilmiöt ovat konkreettisesti aistein koettavissa. Mutta kun mennään tuonne kvanttifysiikan puolelle, olemme hukassa. Yritämme käsittää ilmiöitä konkretisoimalla hiukkaset pikkuisiksi pesäpalloiksi, vaikka niiden olemus on jotain aivan muuta, jotain mihin meidän käsityskyky vaan ei riitä. Siihen on sitten avuksi kehitetty korkealentoista vänkyrämatematiikkaa, jonka avulla tuota kvanttimaailmaa pystytään kuvaamaan niin, että jotkut harvat ihmiskunnan edustajat siitä jopa jotain ymmärtävät. Ja tällä korkeammalla matematiikalla sitten on osattu ennustaa asioita, jotka sitten kokeilla on osoitettu paikkansa  pitäviksi, kvanttimaaailma käyttäytyy siten, kuten matematiikalla on ennustettu.

Siis nykyinen käsityksemme kvanttimaailmasta on rakennettu aikaisemman tietämyksen pohjalle, jokainen tiedonmuru sopii suureen palapeliin, ja sopii matemaattiseen malliiin, sekä on kokeelliseti todistettu. Tätä monimutkaista himmeliä on vaikea horjuttaa Konsta Pylkkäsenkään.

Suhteellisuusteoriaa on koeteltu fyysikoiden toimesta  jo vuosisata ja se on pitänyt pintansa.

Maallikon on vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää monia asioita ja silloin on myönnettävä ymmärryksensä rajallisuus, eikä väittää fyysikoiden teorioita "höpinöiksi".

Mainittu Enqvist  on tosiaan mainio tieteen popularisoija ja hienosti osaa vääntää rautalangasta jonkinlaista osviittaa maallikoille asioista, joiden ymmärtämiseen vaadittaisiin korkeampaa matematiikkaa.

Mitäpä Heikki sanoo vaikka sellaisesta asiasta, että elektroni voi kulkea kahdesta vierekkäisestä raosta yhtä aikaa? 🙂

James Maxwellista pääsemmekin kätevästi tämän ketjun alkuun. Maxwell nimittäin uskoi, lukuisten aikalaistensa kanssa, valon ja yleisemminkin sähkömagneettisen säteilyn tarvitsevan väliainetta, joka oli nimetty eetteriksi (Maxwell: valoeetteri).
Tämä ei kuitenkaan vähennä Maxwellin saavutuksia fysiikan alalla.

OH8UBJ kirjoitti 26.08.2024 klo 14:55:23:
.

Heikkipä sanoo että yksi elektroni ei voi kulkea tai olla kahdessa paikassa samalla aikaa.  Joka niin väittää tai esittää siitä tieteellisen mittauksen todisteeksi, on tietenkin väärässä.


Mikään yksittäinen ainehiukkanen, osanen tai kokonaisuus, ei voi olla kahdessa paikassa olemassa samaan aikaan.
Elektroni ei siis voi kulkea kahdesta raosta saman aikaisesti.

Heikki Rinnemaa kirjoitti 26.08.2024 klo 19:15:45:

On kokeellisesti todistettu muuta. Elektronilla on hiukkasluonteen lisäksi aaltoluonne.

  https://fysiikka.omaantahtiin.com/etusivu/fysiikka-7/hiukkasten-aalto-ominaisuud...

Kun mennään atomitasolle ja varsinkin atomin osiin, alkeishiukkasiin, fysiikka muuttuu arkijärjen kannalta oudoksi.

Ongelmissa ollaan heti kun sanotaan "oleminen" ja "paikka", saati "aika", "avaruus" jne. Häijyä jossain määrin alkaa tehdä jo kun erehtyy miettimään kaiken väistämätöntä ihmismittaisuutta, eli tajunanmittaisuuttakin. Mitä siis on esim. tila, avaruus, etäisyydet yleensäkään - monitorini ruudulla astelee jokin pieni itikka, onko itikan maailma ja maailmankaikkeus tuhansia kertoja suurempi kuin minun? Jos vähän kuin zen-koanin tyyliin asiaa lähestyisi. Mitä matematiikalla kuvataan, onko se enemmän ihmisen vai todellisuuden tuolla jossakin ominaisuutta. Päätän kontribuutioni tähän tästä, ellei jokin mielenhäiriö iske. Tämä ei ollut sen osoitus

EDIT: Muotoilu on vähän hutera, mutta tietyt pääjuonteet saattoivat jo tuosta ilmetä. Piti sanomani jotain valosta, sen keskeisyydestä, mutta unohdin kokonaan, palaan valitettavasti tähän, jos saan kiinni, valon tai valosta. Vitsiä tavoiteltu.