SRHS:n Kevätkokouksen päätteeksi oli osanottajille järjestetty opastettu kierros mainitussa näyttelyssä. Kiitokset siitä kokouksen järjestäjille ja Vapriikki museolle.

Opas selitti kidekoneen saavan energiansa lyijykiteestä, joka täytyi aika ajoin vaihtaa.

Paristoradiossa oli hänen mukaansa akku, jota täytyi käyttää välillä lataamassa. Anodiparistosta ei mainittu mitään.

Reportterivälineissä oli mm. Nagran nauhuri. Sen vieressä oli kannettava mixeri, joka oli tiedoissa nimetty lähettimeksi.

Paljon muitakin puutteellisia tai virheellisiä tietoja näyttelystä löytyi. Mietityttää hiukan, kuinka paljon virheellistä informaatiota vanhempien esineiden ja asioiden kronologiassa ja nimistössä ym. tiedoissa  esiintyy kun näinkin tuore aihepiiri sisältää tällaisia epätarkkuuksia ja virheitä. Näiden osalta kun olisi vielä suurelta osin aikalaistietoakin saatavilla.

Pieleen menee muutenkin kaikki nykyään, en pidä nykyajan museonäyttelyistä ollenkaan, lasivitriineissä on muutamia esineitä, jää laiha kuva kaikesta mitä muinoin oli, kaiholla muistelen esim. Helsingin Tekniikan museon näyttelyitä joissa oli PALJON esineitä ja kellarikerrokseenkin pääsi ihmettelemään.

Myös Lahden radiomuseon näyttely oli ennen remonttia hyvin paljon parempi.

Ja on muitakin museoita joissa asiat huonosti, mutta ovat sitten tänne sopimattomia eri aiheisiin liittyviä.

Osallistuin vuosikokoukseen liittyneeseen museokierrokseen. Minusta opas selvisi hyvin tilanteesta, jossa joukko näyttelyn aiheen hyvin tuntevia ihmisiä kommentoi klierroksen aikana sekä näyttelytekstejä että opastuksen yksityiskohtia. Itse syyllistyin tähän melkoisesti.
Ehdotan, että laadimme kierroksen aikana eniten huomautuksia aiheuttaneisiin kohtiin opastuksista vastaavalle museolehtorille selvemmät opastusteksitit. Koska näyttelyä esittelee useampi opas, hän voi haluamallaan tavalla niiden pohjalta ohjeistaa kaikkia oppaita.

Teksti voitaiin tehdä ainakin:
- kidekoneesta
lyhyt toimiuntaperiaate, antennin merkitys, virityspiirin tärkeys, kuulokkeen / kuulokkeiden käyttö ja kidekoneen käyttökelposuus Suomen oloissa. Erityisesti tulisi korostaa, että yleisradioasemien kuuntelu Suomessa ei alkanut kidekoneilla. Se oli aluksi ulkomaisten radioasemien kuuntelua kallilla moniputkisilla radiovastaanottimilla. Paavo Velanderin kija "Kidekoneesta väritelevisioon" voi olla henkilökohtaista historiaa, vaan ei yleistä radiohistoriaa

- Teho 3 M radio
riittänee, että museolehtoreille lähetetään liitteenä oleva Teho M 3 hoito-ohje maininnalla, että anodipatteri on välttämätön ja että näyttelytekstissä mainittu muutaman metrin mittainen antenni riitti vain paikallisasemalle. Sopiva pituus on mainittu hoito-ohjeessa

- ula-lähetykset
selostetaan AM-alueilla 1940-luvun lopulla olleiden Suomen Yleisradion kuuntelua vaivanneiden häiriöiden syyt ja Kööpenhaminan 1948 aaltoalueiden jaon käytännön seuraukset suomalaisille radionkuuntelijoille. Minulla on skannattuna näyttelyvitriinissä ollut Yleisradion
julkaisema Ula-yleisradio 1954 vihkonen. Lähetetään skannaus oppaille jaettvaksi ja luettavaksi.

- Helsingin olympialaisten radiointi
Tästä on hyvät artikkelit Yleisradion vuosikertomuksessa ja Radio-lehdessä 1/1951, 3/1952, 4/1952 ja 6/1952. Lyhyt tiivistelmä ja sen korostaminen, että lähetykset suorituspaikoilta ja muista selostamoista kulkivat linjayhteyksiä pitkin sekä ulkomaille että kotimaan lähetysasemille.

- mitä muita aiheita?

Kauko Viitanen

Teemanäyttelyn idea on saada sama ihminen käymään museossa useammin.

T:Hannu, entinen museon avoinnapitäjä ( Ei Vapriikissa)

Aloittajan kuvaamat virheet eivät ole mitenkään pieniä, hyvä että ne on nyt korjattu. Sikäli kuin ovat. Täysin ansaittu kritiikki ei muuta kokonaisuuksia täysin kelvottomaksi.

H.