Minulla on kuvia neljästä 520A radiosta, sarjanumerot ovat väliltä 38858-39794. Valmistusmääriä on vaikea arvioida, koska samalla kojeistolla tehtiin samassa tehtaassa myös Fenno-radiot. Vastaava Fenno on Seura 52, F224V.

Philips BSF520 on hyväksytty Sähkötarkastuslaitoksessa kesällä 1952.

Liitteenä on sivu olympiavuoden Philips "Eturivin paikka" esitteestä. Sen kuvauksessa äänenvärin säätimestä on vähän kummallinen kohta.

Kauko Viitanen

Käsittääkseni ei mitään eroa, esitteissä ja lehti-ilmoituksissa Philips käytti yleensä lyhempää muotoa tyyppiä 520A jne.

Toinen asia on sitten, että joitakin Philips malleja tuotiin ulkomailta pieni erä ennen suomalaisen mallin valmistuksen käynnistymistä. Näiden tyyppikilvessä on jokin muun valmistusmaan koodi, esim. BX.

Kauko Viitanen

Pitäisi varmaan lähettää tietoja RMorg:lle että radion tyypi on BSF520A, koska tällä hakusanalla ei löydy mitään. Timon Radiosivulla on myös pelkkä 520A ja sekin voitaisi ehkä korjata.

LGL

Tuo Fennon kaavio näyttäisi äkkikahtomalta olevan se oikea. Pitää vielä tarkistaa jahka alan tutkimaan tarkemmin radiota ja kaavioita.

Tuossa hollannin philips BX520 A kaaviossa on Fennoon poiketen bassokytkin takaisinkytkennässä sk-basso.

Numero rungossa tarkoittaa radion AM-välitaajuutta (468 kHz).

Vuonna 1948 Kööpenhaminassa pidetyn radioasemien taajuksia käsitelleen kokouksen päätökset tulivat voimaan v. 1950. Pian havaittiin, että välitaajuudesta riippuva harhatoisto aiheutti vihellystä monissa radioissa siuomalaista asemaa kuunneltaessa. Radioinsinööriseuran toimesta tutkittiin mikä olisi Suomessa edullisin välitaajuus mahdollisimman häiriöttömän radiokuuntelun saavuttamiseksi. Raportti tutkimuksesta on julkaistu Radio lehdessä 3/1951. Siinä suositellaan välitaajuutta 468 kHz, koska se oli lähinnä teoreettisesti edullisinta taajuutta ja oli Euroopassa aika yleisesti käytössä.

Kuuluvuus ja häiriöongelmat ratkesivat 1950-luvun kuluessa, kun ULA-lähettimien kantama peitti suurimman osan Suomesta ja ULA-vastaanottimet tulivat yleisiksi.

Kauko Viitanen

Eipä mikrokelat lyhyine liitosväleineenkään oikein aukea teknisessä mielessä. Mutta toki nykyajan mainonta on samanlaista tuubaa vieläkin, vai pitäisikö todeta, että jo silloin osattiin?

Maja kirjoitti 15.07.2023 klo 00:49:55:


Kestodynaaminen on kyllä oikea tekninen termi erotuksena sähködynaamisesta kaiuttimesta. Kestodynaamisessa kaiuttimessa on kiinteä kestomagneetti kun taas sähködynaamisessa magneetti tehdään sähkövirran avulla. Sähködynaamisen kaiuttimen magnetointikäämiä käytettiin kuristimena anodijännitteen tasasuuntauksen jälkeisessä suodattimessa. En tiedä oliko sähködynaamisella kaiuttimella joitakin yleisesti tunnettuja heikkouksia ja kestodynaamisella vastaavasti vahvuuksia että sitä kannatti korostaa ilmoittelussa.