Tehtyäni joitakin kyselyjä henkilöiltä, jotka mahdollisesti olisivat tunteneet tai tienneet jotain Hannu Miettisestä, sainkin eilen seuraavanlaisen vastauksen.

Saamani viesti kokonaisuudessaan:

"Juteltiin aiheesta "harrastekirjailija" Hannu Miettinen. Kyllä hän oli (menehtyi 1983) ihan "fyysinen" persoona. Kotoisin Kuopiosta tai jostain lähialueelta. Henkilökohtaisesti tutustuin häneen aloittaessani opinnot Lappeenrannan ammattikoulun Radio-Tv linjalla vuonna 1962.Hän oli  puhelinasentajalinjan työnopettaja työskennellen osittain myöskin R-tv linjan työnopettajana. Aikaisemmin oli työssä myös Posti- ja lennätinhallituksella (koulutukseltaan tietääkseni puhelinteknikko). Jossain vaiheessa oli töissä myöskin Joutsenon Tv asemalla. Itselleni hän jäi mieleen ihmisenä, jonka kanssa tuli varsin hyvin toimeen, kun osasi suhtauta häneen "oikealla tavalla". Ystäväni Lasse Nirhamo oli hetken aikaa hänen "tuuraajanaan" Lappeenrannan ammattikoulussa. Koska muutin pois niiltä "nurkilta" 1966 en tiedä tarkkaan milloin hän muutti Kuopioon, joka tapauksessa hän työskenteli Kuopion ammattikoulussa vuoteen 1981 asti, kuoli 1983. Hänen julkaisemistaan "hengentuotteista" olen tutustunut ainoastaan ensimmäiseen, muistaakseni nimeltään "kytke ja kokeile". Valitettavasti en sitä oikein korkealle voi arvostaa. Siinä on pääosin ammattikoulun senaikaisia harjoitustöitä, joista kaikki eivät edes toimineet. Hannun tyttäreen saa yhteyden "facen" kautta jos lisätieto tarvetta on."

Tästä onkin jo helpompi jatkaa tiedon keruuta.

terveisin Jorma Raita

Samaten kiitän, hienoa! On vähän taipumusta jäädä junnaamaan ongelmatilanteisiin, vaikka suoraa reittiä ulos ei näykään ja se sitten tarkoittaa myös rajusti lisääntyviä selvityksiä ja luonteenvastaisen suoria s-posteja tuntemattomille. Ja jos rehellisiä ollaan, pidin aika todennäköisenä, että henkilö kyllä tällä jäsenpohjalla täällä tunnetaan jotain kautta. Tietenkin Miettisten määrä oli jo alkuun luettavissa VRK:n Sukunimihausta, mutta silti kun vasta juuri äsken äkkäsin käden ulottuvilta mm. Kuopion puhelinluettelon vuodelta 2007 ja havaitsin siellä 8 nimenomaan Hannu Miettistä, alkoi vähän hikoiluttaa Tietysti pienemmälläkin väestöpohjalla olen törmännyt isovaarin seitsemään kaimaan K-Suomessa vanhan Saarijärven ympäristössä, mikä ei paljon naurata, jos pitää esim. digitoiduista sanomalehdistä selvittää mitään kenestäkään tietystä.

H.

Kirjoilla oli vähän sellainen maine, etteivät kaikki ratkaisut olleet loppuun asti mietittyjä. Julkaisutahti huomioiden toki ymmärrettävää, ettei jokaista kytkentää oltu testattu.

Silti Miettisen kirjat olivat aikanaan merkittävä tietolähde suurelle joukolle harrastajia ja ansaitsisivat kyllä nykyistä enemmän huomiota.


Jonnet ei muista, mutta ennen nettiaikaa tietojen hankkiminen komponenteista oli tavalliselle ihmiselle työn ja tuskan takana. Valmistajat lähettivät kallisarvoisia datakirjojaan lähinnä isommille yrityksille sekä joillekin kouluille ja valtion laitoksille.

Tästä syystä Kiinnostavaa elektroniikkaa 1 oli monella suunnittelijalla kovassa käytössä. Vaikka rakenteluohjeiden osalta kirjan nimi ei olisikaan pitänyt paikkaansa, niin puolet opuksesta oli omistettu CMOS 4000 -sarjan logiikkapiirien esittelyyn. Mukaan oli kopioitu otteita datakirjoista, mutta selostettu myös käytännönläheisesti sarjan yleisimpien piirien toimintaa ja sovelluksia.

Harrastajajalle ja sen ajan ammattilaisellekin 4000-sarja tarjosi tavattoman monipuolisen työkalupakin elektroniikkaan. Lisäksi piirejä sai kaikkialta ja ne olivat edullisia. Monta laitetta on tullut suunniteltua pelkästään Miettisen kirjan tietojen varassa.

En pyrkinyt tekemään täydellistä luetteloa julkaistuista kirjoista, kun kyseessä oli henkilöön liittyvät tiedot. Luettelossa on "ainakin" julkaistut kirjat...

Käytännön elektroniikat ovat eri kustantajien julkaisuja.

Kiinnostavaa elektroniikkaa on 1 ja 2, sama kansikuva...

Reino Turunen oli Raimo Honkasen pseudonyymi:
https://www.sral.fi/2017/10/15/raimo-honkanen-oh2no/

Hannu Miettinen oli tosiaan Kuopiossa Pohjois-Savon Ammattioppilaitoksen puhelinasentajalinjan työopettajana ainakin vuosina 1968-71. Olin itse noina vuosina opiskelemassa ko. koulussa instrumenttiasentajalinjalla. Tapasin henkilökohtaisesti muutaman kerran Miettisen opiskelun tiimoilta. Hän oli todellinen "pellepeloton", kokeili monenlaisia elektronisia kytkentöjä ja niiden sovelluksia. Mm. hän kehitteli auton polttoaineen kulutusmittaria, joka sittemmin on muistaakseni jossakin hänen kirjassaan. Siihen rakenneltiin instrumenttiosastolla harjoitustyönä anturiosaa akryylimuovista, herätyskellon rattaasta ja pienenpienistä kuulalaakereista. Erään kerran hän toi jonkin kytkennän, en muista enää mikä, testattavaksi. Sitä kokeiltiin elekroniikkaluokassa yhdessä hänen, minun ja minun työopettajani kanssa. Jokin siinä ei pelannut oikein, joten aloin kolvaamaan jotain osaa irti. Juotin oli siihen aikaan tuiki tavallinen n.60W juotin ilman muuntajaa. Kytkentään tuli syöttöjännite variakin kautta ja kun pahana tapanani oli pitää juottimesta kiinni siten, että etusormeni kosketti juottimen metalliosaa ja kun kytkentä unohtui kiinni variakkiin, niin siinä tulikin "amppeerit kylään" kädestä käteen! Siinä hetki katseltiin toisiamme ja kytkentää. Hetihän se selvisi, miksi tuli kynsille. Havainnollinen opiskeluaihe! Hannu Miettinen totesi minua katsoessaan ja tuumasi: "Ei se aina tapa!"