https://www.radiomuseum.org/r/grundig_millivoltmeter_mv1000mv_1.html


Samaan lootaan on rakennettu tasomittari ja vähän postimerkkiä isompi oskilloskooppi. Kun sisään tyrkkää satunnaisen signaalin, niin masiina automaattisesti valitsee oikean jännitealueen ja aika-akselin.

Mittari näyttää tason ja skooppi aaltomuodon ilman yhtäkään napinpainallusta. Kourallisesta logiikkapiirejä kasattu automatiikka toimii hämmästyttävän sujuvasti. Melkein palautti uskon insinööreihin.

Jännitteen yksiköksi voi valita V, dBu tai dBV. Jälkimmäisiä varten on jopa logaritmimuunnin eli dB-asteikko on tasajakoinen. Audiohenkilöiden iloksi löytyy myös suodattimia ja huippuarvoilmaisin.


Kymmenisen vuotta sitten käärme luikerteli paratiisiin ja eräänä päivänä ylemmät jännitealueet alkoivat sekoilla. Silloin ei ollut skemoja ja korjaaminen jäi. Odotellessa joku oli skannannut kuvat ja laittanut nettiin. Siispä toimeen.

Epäilys kohdistui heti alkupään vaimenninreleisiin REL100 ja REL101. Muut releet vaikuttavat ilmatiiviiltä, mutta näihin kahteen oli ilmeisesti jännitekeston takia käytetty sellaista tyyppiä, johon paha maailma pääsee sisään.

Arvelu osoittautui oikeaksi kun mitattaessa kontaktiresistanssit heittelivät sinne tänne.

70-luvun japsirele oli pinnijärjestykseltään sen verran erikoinen, ettei vastaavaa saanut kaupasta.

Jemmasta löytyi kuitenkin pieniä pintaliitosreleitä, jotka olivat sähköisest vallan sopivia tarkoitukseen. Niistä ja IC-holkkikannoista askartelin kuvassa näkyvän virityksen.

Kannan ylimääräiset pinnit on ensin katkaistu terävillä sivuleikkureilla ja jäännös työnnetty pienellä tuurnalla ulos.

Tällä menetelmällä tuli joskus muokattua tavallisia piirikantoja relekannoiksi. Pääsi tuntipalkoille, kun hintaero kaupassa oli monikymmenkertainen.

Langanpätkät on ensin juotettu kantoihin ja sen jälkeen taivuteltu ja juotettu releeseen. Olisi voinut tulla paljon rumempikin.

Uusilla releillä laite muuttui puolikuntoisesta täysin toimivaksi. Kerrankin yhden ison vian alta ei paljastunut kymmentä pientä.