Akkuteollisuus Espoossa kauppasi Salama-akkuja, toimi aikaisemmin Helsingin Pitäjämäellä. 1950-56 Akkuteollisuus Oy, Lummetie 4, Tikkurila, Vantaa.
https://www.finna.fi/Record/vantaa.kuva:46:255?imgid=1

Oy Tasasuuntaaja Ab mainosti valmistamiaan akkuja Radiosanoma-lehdessä vuonna 1928.

Akuista ja Attilasta olen kirjoittanut lyhyen täytetarinan Radiot -lehteen 2/2019.

Heikki M

Sain pari asiaa selville ja näyttää, että Sulo Attila oli Suomen ensimmäinen akkutehtailija. Hän teki akkukennon lasiputkeen,  asentamalla sen sisään kaksi lyijylevyä ja lisäämällä rikkihappoa. Eli periaatteessa Plante-kenno, joskaan niissä ei varmaankaan ollut uritettuja pintoja. Näitä kennoputkiloita hän sitten asensi puukehikkoon 60 kpl ja sai 120 V anodiakun. Varaamalla tätä akkua, lyijylevyt formeeraautuivat (Pb ja Pb2O). Kun akusta saatiin jopa 10 tunnin ajaksi anodivirtaa, niin olettaisin kapasiteetin olleen muutama sata mAh.

Toinen on tuo 1922 Wiipurissa perustettu Oy Accumulator Ab.
Siitä ei tosiaan näy jälkiä lehdissä, mutta Oy Akkumulator Ab sensijaan mainostaa lehdissä kesästä 1922 lähtien. On siis toiminut akkujen mm Exciden, jälleenmyyjänä ja korjaajana aina talvisotaan saakka. Accumulatorin hallituksessa/ johdossa on samoja henkilöitä, kuin Akkumulatorin mainoksissa.
Siis oletan kyseessä olleen sama yhtiö, mutta mainoksissa nimeä hieman suomennettiin.
Näin ollen Sulo Attila näyttäisi olevan Suomen ensimmäinen akkutehtailija. En ole varma kuka perusti yhtiön Oy Tasasuuntaaja Ab, koska kaupparekisterissä se näkyy vasta 1929 lopulla ja toimineen eri osoitteessa, kuin Attilan omissa mainoksissa.

Kait tämäkin on akkutehdas.

Olen tässä keskittynyt vain sekundäärielementteihin, akkutehtaisiin, eli ladattaviin. Primääri-, eli kuivaparistot, olen jättänyt sivuun. Kuten Airam Oy, Pertrix (AFA Vartan tehdas Kotkassa 1930-luvulla) ja Paristo Oy.

Sitten tuhon Oy Buttenhoff & Perader-yhtiöön.
Se on perustettu 1917-18 vaihteeswa herrojen Henry Buttenhoff ja Georg Perander toimesta (Kauppalehti 1918). Osakepääoma 150,000 Smk, josta 50,000 Smk maksettu.
Heidän mainoksessaan näkyy Plante-tyypinen 2 Voltin kenno. Plante-levyn valmistaminen on siksi vaativaa (prässässityökalut ja formeeraus), joten lähdin siitä, että he ovat tuoneet levyt maahan saksalaiseta pämieheltään (kuva: Karjala-lehti 1.5.1921) päätarkoituksena korjata vanhoja akkuja.
Muutenkin tuo termi, akkutehdas oli hyvin yleisesti käytetty. Siihen näytää riiittäneen, kun vain vaihtoi uusia levyjä vanhoihin koteloihin.
Siis tehdas on korkeintan kokoonpannut akkuja Viipurissa valmiista levyistä. Tätäkin pidän epävarmana.

Lopulta he mainostivat erilaisia urheilutarvikkeita, ennen yhtiön konkurssia. Niidenkään myynti ei pelastanut heitä.
Tarina päättyi pikaiseen konkurssiin vuoden 1922 aikana.    

En ole tutkinut 1917 edeltäviä mahdollisia akkutehtaita, koska AFA/VARTA:lla oli tehdas mm Petarissa ja heillä oli belgialaisen Tudor Sa:n kanssa patentti, jossa jakoivat markkina-alueet.
AFA vartioi patenttia erittäin agressiivisesti ja kävi oikeutta yli 60 akkuvalmistajan kanssa voittaen kaikki (kilpailijat ajautuivat AFA:n haltuun tai menivät konkurssiin). Näin AFA hallitsi Eruroopan markkinoita, Tudorille jäi ranskankieliset maat ja UK oli yhteinen alue. Patentti katsottiin vanhentuneen ensimmäisen masilmansodan jälkeen.

Tämä teknologia-markkinjako pohjautui sukellusveneakkujen markkinajakoon (AFA-TUDOR-EXIDE), jossa EXIDE sai uuden mantereen (USA-KANADA). Tällä yhitöt tahkosivat omaisuuksia ja muita akkumarkkinoita voitiin jopa dumpata ajaen pikkuvalmistajia konkursiin (AFA- Tudor Oy hallituksen kokous 1935).
Huomattavaa on, että Versaillesin rauhansopimuksen mukaan Saksa ei saanut enää valmistaa sukellusveneitä eikä niiden komponentteja ml.  akkuja, joten ne akut valmistettin heidän muissa tehtaissaan (esim Ruotsissa).

Tuli tuo takakansi ensin, kun piti tätä etukannen kuvan kokoa  pienentää. Sivuja tuossa on vähäiset 120, niissäkin kuvia ja lehtileikkeitä suurin osa.