Kvanttimekaniikka selittää nykyisin tyhjentävästi elektronin käyttäytymisen. Arkijärjellä kylläkin se on kummallinen hiukkanen.
Massaa on ja varaus. Pieni on, eli pistemäinen, jos sitä mittaamaan ryhtyy. Jos ja kun se on niin pieni, niin siellä on samanmerkkistä varausta toisistaan etäisyydellä nolla. Varausten välinen poistovoima olisi oltava ääretön.

Elektroneja voi valmistaa näppärästi, kunhan samalla tehdään yhtä paljon positiivisia antielektroneja, positroneja. Näillä voi käydä kuvauttamassa itsensä PET-kuvauksessa. On eräänlaista röntgenkuvausta.

Elektroni tuhoaa itse itsensä kohdatessaan positronin. Varauksen säilymislaki on edelleen voimassa.

Sieltä alkuräjähdyksestä, BigBangistä nämä kaikki rakennuspalikat on peräisin. Pikkaisen selvitettävää on, miten se oikein tapahtui.

Lyhyt selitys: Alussa ei ollut mitään ja sitten se räjähti.

Hyvä kuvaus oomin laista Raimolla.

Itse olen sitä pohtinut että mitä se varaus on eikä siihen ole löytynyt vastausta.

Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen että varsinaista varausta ei välttämättä ole,,vaan on vain hiukkasia,,olkoon vaikka käsitenimellä "elektroni" ja niitä mahdollistetaan liikkumaan sekä luonnossa että tekniikassa.

Esim generaattori,,käsittääkseni johdinvyyhti magneettikentässä ei sinänsä tuota uusia "elektroneja" vaan mahdollistaa niiden virtauksen, eli olemassa olevien hiukkasten liikevirtauksen.
Jos johdin on tarpeeksi ohut,,nämä varaustronit,,kulkevat peräkkäin johtimessa. No teoriassa jos olisi ohut johto.

Onko sitten elektronit olleen samanlaisia ikuisesti,,no siihen ei ole vastausta, mutta oletusarvo on että ompi.

Johdot saattaa olla äärimmäisen ohuita. Noniin saatavatko olla. Kvanttifysikka tulee vastaan. No tosta ei tiedetä muuta mutta ohuudellakin on kai rajansa. Mitenkäs olikaa sen Josepson liitoksen johtokyky. Oli muka eriste mutta ei sitte ollukkaan

Sähkön kulku ei vaadi johdinta välttämättä lainkaan.  Esim. ukonilmalla esisalama ionisoi ilmaan kanavan,
jota pitkin maasta lähtevä pääsalama pääsee vaivattomasti purkautumaan kohti ukkospilveä. Tämä viime
mainittu on se joka on varsinainen tuhojen aiheuttaja. Olen pikkupoikana kerran nähnyt kun ukkonen löi
korkealla kalliolla olevaan mäntyyn. Ensin näkyi välähdys ja heti perään männystä nousi leveä valopatsas
ylös, mänty pirstaloitui hetkessä entiseksi.

Markku