Jossain vaiheessa jatkosotaa tultiin siihen tulokseen, että kyynel M4 ja M7 pitäisi saada samaan koteloon paristojen kanssa ja näin vähentää johtohässäkkää ja väärinkytkemisen mahdollisuutta. Liian monta putkea oli jo tuhottu kytkemällä anodijännite hehkunastoihin...

Lähetin M4 ja vastaanotin M7 kiinnitettiin pohjistaan kiinni pertinax tai bakeliittilevyyn ja sen alle tuli kotelot sekä pienoisanodiparistoa että vastaanottimen hehkuparia varten. Pertinax-levyn reunaan laitettiin vielä hylsykoskettimet anodijännitteen ja uudenmallisen, koteloidun sähkötysavaimen kytkemistä varten. Koko komeus istutettiin pahviseen, metallisilla kulmavahvikkeilla varustettuun kantolaukkuun, johon jäi vielä tilaa heittopainoille, antennikaapelille ym.

Paristoina käytettiin:

Yhteisenä anodiparistona VSB 90A Hellesensin ”Special No: 124” 145x85x65

M7 hehkupari VSB 1,5D Airam EP-9 130x35x73 tai Varta-Pertrix EP-9 127x34x78. Oli myös mahdollista käyttää 2 kpl VSB 1,5R Airamin 1,5R 65x35x73 rinnankytkettynä

M4 hehku VSBK Airamin Sp-1, Varta-Petrix No:211 tai Hellesens Unite VII/33. Kaikki olivat nykyisen ”D”-pariston kokoisia ø33x60

Näitä paristoja ei liene säästynyt, ainoastaan yhden VSBK kuvan olen nähnyt, muista ei ole minkäänlaista havaintoa. Olisiko palstalaisilla?

Muihin vastaaviin verrattuna olisivat alkuperäiset saattaneet näyttää vaikka tältä: