Katsotaan, josko tulisi mielenkiintoisia tarinoita.  Alla omani.

"Ollessani Fiskars'illa suunnittelemassa UPS'ja meille sattui tapaus erään uuden laitteen kanssa. Laitetta oli toimitettu pitkin Eurooppaa jo satoja ja kaikki ok, mutta meidän Intialainen uusi jakelija valitti, että laite ei kestä. Lähettelimme faxeja kasapäin  ja asia ei selvinnyt. He eivät osanneet edes kuvailla ongelmaa tarkasti. Lopulta tuli viesti, että akustot (noin 40kg) eivät pysy paikolillaan laitteen pohjalla.  Emme voineet tajuta, että miksi ei pysy ... ne oli kiinnitetty hyvin, normaaleja periaatteita käyttäen ja toimi muualla.  Palloittelimme asiaa varmaan kuukauden ja sitten lähetimme sen suomalaisen insinöörin paikalle.  Asia selvisi ekana päivänä. Paikalliset eivät jaksaneet kantaa laatikoita (noin 70kg), vaan pyörittivät niitä  eteenpäin pitkin lattiaa .. tai katua . Silloin se 'pohjalle' suunniteltu akku välillä roikkui alaspäin ja jyskytti pahasti.  Tämä ei tullut 'sinisilmäisinä' edes mieleemme ja emme osanneet sitä faxeissa kysyä. Laitetta ei muutettu, mutta paikallisia ojennettiin".

Kauan sitten olin kehittämässä uuteen televisiomalliin taajuussynteesiviritintä. Vehje piti taajuutensa monen desimaalin tarkkuudella ja oli olevinaan muutenkin hieno peli. Piti ollakin, sillä olihan se talon ensimmäinen laatuaan.

Tuotanto puski uutta mallia ulos vuorotyönä. Kesällä alkoi sitten tulla Italiasta joitakin kummallisia ilmoituksia siitä, että jos tässä taajuussynamallissa virittää television kanavat illalla niin ei näy päivällä ja päinvastoin... Ihmettelyjen jälkeen selvisi, että joitakin paikallisia alilähettimiä oli ilmastoimattomissa tiloissa & auringon lämpö vaikutti lähettimen taajuuteen edellä mainituin seurauksin. Näinhän ei pitänyt speksien mukaan käydä, mutta kävipä kuitenkin. Ongelma ratkesi sitten Pasin tekemällä postimerkkikortilla, jolla mukauduttiin ryömivään lähetystaajuuteen paljon reilummin kuin mitä rekkulan automaattinen hienoviritysvara oli.

Erään suomalaisen näköradiotehtaan v. -76 tuotteen tuotannossa käytetyssä viritysohjeessa luki "viritetään trimmeri R32 ääriasentoon". Homma muistaakseni liittyi värikylläisyyssäädön säätöalueeseen.

Minkä ihmeen takia kytkennässä piti olla se trimmeripotikka, kiinteä vastus olisi ajanut saman asian? Myöhemmin näin olikin kun asiaan ns. puututtiin.

Tässä tämä legendaarinen intialainen sähkömies. Ei taida meidän kannattaa paljoa niuhoitella jostain suojajohtimesta.

http://areena.yle.fi/1-2050030

Tästä intialaismestarista oli aikoinaan juttua tälläkin saitilla, luulin sen poistuneen mutta ihan hyvä muistutus todellisuudesta.
Tosin Intiassa on myös jatkuva sähköpula joka on meille vieras käsite, mutta eipä ole ainoa maa maailmassa. Aasialaisessa
kulttuureissa turvallisuus/terveys ei ole samalla tavalla kaikkea hallinnoiva päämäärä kuin täällä meillä, se on hyvä muistaa
aina näissä yhteyksissä.

Markku 

Joskus 60-luvulla eräässä laivassa oli jostain syystä 60 Hz:n jännite ja kun soitettiin rocki-levyjä  niin siinä oli parempi vauhti päällä kun soittimet oli merkattu 50 Hz:lle.

LGL

Neukut oli tietysti asetaneet ovet väärille puolille käytävää...

Lainaus:


Mitäs ihmeellistä siinä on? Nuoruudessani kun tuli tehtyä asennuksia Britanniassa, jos muistan oikein, pistorasiat olivat rinkiin kytkettynä ja taulussa oli isohko sulake.

Taulusulake on suojaamassa asennusjohtoa, ei laitteita ylivirralta.

Siksi joka töpselissä on oma sulake, koska liitäntäjohto voi olla ohut ja laite pienitehoinen. Jos on vaikka 20-25A sulake taulussa voi jossakin olla alimitoitettu suojaus ongelmatilanteessa.

Siis ideana on jokaisella laitteella olla sopiva sulake käytyössä eikä, kuten joissakin maissa, 16A yrittää suojata pienitehoista laitetta, saattaa savumerkit lähteä ennen sulakkeen palamista.