Olen tässä koettanut perehtyä miten super (AM ja ULA) käytännössä viritettäisiin. Olen koettanut lukea aiheesta Diefenbachin Radionkorjaajan Käsikirjasta, mutta ilmeisesti 50-luvun mittalaitteet ovat olleet hieman toisenlaisia mitä nykyään on käytössä. Törön kirjaa en valitettavasti ole mistään saanut käsiini.

Käytössäni on seuraavia laitteita: RF-generaattori AM/FM-modulaatiolla, oskilloskooppi ja taajuuslaskuri. Särömittarikin löytyy, tosin vähän huono. Olen tässä koettanut miten tätä viritystä pitäisi lähestyä. Ilmeisesti liikkeelle lähdetään ilmaisimen virityksestä ja sitten siitä siirrytään sekoittajaa kohden. Muutamia kysymyksiä on noussut esiin.

- Miten ilmaisimen viritys kannattaisi tehdä? Ilmeisesti edeltävä EF89 vahvistusputki kannattaisi ottaa pois, syöttää 100p:n konkan kautta vt-taajuinen moduloitu signaali muuntajan ensiöön ja mitata päätteeltä tulevan signaalin amplitudia. Ilmeisesti ensiö kannattaa virittää ensin toisiota. Vai pitäisikö amplitudin maksimin sijasta koettaa löytää särön minimikohta? ULA-ilmaisimen ja AM-ilmaisimen virityksessä on ilmeisesti jotain eroavaisuuksia?

- VT-muuntajien kohdalla ilmeisesti edeltävä putki kannattaa ottaa pois, syöttää VT-taajuinen signaali 100p:n konkan kautta ja virittää ensin toisio ja sen jälkeen ensiö. Kannattaako tässä mitata päätteen ulostuloa vai VT-muuntajan toision ulostuloa? Oikea virityskohta kuitenkin löytynee amplitudin maksimikohdasta.

- VT-muuntajissa on säätöruuvit ylä- ja alapuolella. Onko jotain sääntöä kumpi säätää ensiön ja kumpi toision vai riippuuko ihan radiosta?

- Miten sekoittajan viritys pitäisi tehdä? Ensin haetaan oskillaattori oikealla kohdalleen jolloin välitaajuus on oikein ja sen jälkeen sitten viritetään muuntaja samaan tyyliin kuin VT-muuntajatkin?

Vai olenko ihan hakoteillä tämän kanssa? Koetan kuitenkin nyt ymmärtää miten tämä pitäisi periaatteessa tehdä ennenkuin alan mitään oikeasti sähläämään.

Niin, tämä teemumin kysymys on aina ajankohtainen, mutta valitettavasti niin laaja että mitään lyhyttä vastausta on mahdoton antaa. Kirjallisuudessakin asiaa on käsitelty usean sivun verran, ja silti ohjeet on aika pintapuolisia. Suosittelen että yrität kaukolainata kirjastosta Simo Törön Vianetsintä ja radion korjaus -kirjan, siellä on järkeenkäyvät viritysohjeet. Törön kirjassa on oma kappale Supervastaanottimen viritys, siinä on 18 sivua joten siitä huomaa että aihe on liian laaja täällä käsiteltäväksi. Mutta Radiot-lehdessä olisi tilaa, siitä koppi entisille ja nykyisille ammattilaisille!

RJL kirjoitti 27.09.2016 klo 18:47:39:


Onko tuossa Törön kirjassa paljonkin selkeämmät ohjeet mitä tuossa Diefenbachin kirjassa? Jonkinlaisen idean tuosta Diefenbachin kirjasta aiheesta olen saanut, mutta nuo alussa esittämäni kysymykset jäivät vähän vaivaamaan.

Jukka Rajala kirjoitti 27.09.2016 klo 22:48:07:


Tarkoittanet Tammen Radiotekniikan käsikirja sarjasta -> "TM-Tekniikka" -> viritys vastaanottimet alkaen sivulta 391 ?

Onhan tuossa toki homma selitetty, mutta ehkä oheen tarvittaisiin sen pedagosisesti lahjakkaan opettajan tulkintaa mukaan, juurikin soveltamaan asiaa jonkun tietyn vehkeen kanssa.
Varmaankin periaatteet on samat, mutta huoltomanuaaleissa lienee valmistajakohtaisia eroja.
Itse en ole juurikaan radioissa uskaltanut koskea virityspuoleen mittalaitteiden ja ennenkaikkea tietämättömyyden vuoksi.
Ehkäpä siksi siirryin suosiolla ATK - Puolelle (Lue IT nykyään) ammatinvalinnoissa aikoinaan.

Huolto-ohjeissa on onneksi yleensä tarkka viritysohje mukana Esim. Fenno, Blaubunkt, Philips jne. Mutta aika harvinaista on keloihin puuttuminen
käytännössä, ainoa on suhdeilmaisimen viritys jonka saa skoopilla tasapainoon. Tästä virittämisestä on aiemmin ollut pitkä ketju foorumilla jossa
balticsuper selosti lyhyesti mm. matkaradion virittämisen, tuosta ketjusta voisi olla apua mutta en löytänyt sitä? Sen sijaan löysin toisen joka
sivuaa tätä aihetta.

http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1269286278&&start=all

Markku

Blaekie kirjoitti 27.09.2016 klo 23:10:32:


Joo,juuri tuo opus.

Fennon F236 huolto-ohjeessa on useampi sivuinen viritysohje mukana, ilman sitä radion virittäminen
onnistuu luultavasti aika harvoilta? Yleispätevän selostuksen luominen ei paljon auta ainakaan tässä
tapauksessa.

Markku 

Periaatteessa tuohon tapaanhan se viritys menee, mutta seuraavan laisia korjauksia ehdottaisin:
- tuo pyyhkäisygeneraattorin modulointitaajuus on yleensä n. 50 Hz luokkaa. Liian suuri taajuus vääristää kuvaa.
- signaali kannattaa syöttää edeltävän putken hilalle, viritettäviin piireihin ei kannata kytkeä mitään ylimääräistä.
- ensiön voi virittää säätämällä se niin, että ilmaisimen suotoelkon navoissa on maksimi jännite. Moduloimaton signaali.
- toisio viritetään niin, että S-käyrä on suora ja symmetrinen.

Tämä on yksi, mutta ei ainoa tapa virittää ilmaisinpiiri. Tämä toimii parhaiten jos tämän jälkeen viritetään koko välitaajuusvahvistin. Jos viritetään vain ilmaisin, tähän sisältyy seuraavan lainen "sudenkuoppa": Signaaligeneraattorien asteikon tarkkuus uutena on n. 1%:n luokkaa, vanhana huonompi. Ilmaisimen viritystaajuus voi poiketa nyt hyvinkin 100 kHz nimellistaajuudesta + vielä välitaajuusvahvistimen piirien poikkeama ja tämä on jo liikaa.
Jos on tarkoitus virittää vain ilmaisin, parempi tapa on syöttää signaali koko välitaajuusketjun läpi ja virittää ilmaisin symmetriseksi vahvistimen max. läpäisytaajuudella, mikä se sitten onkin. Signaalin voi syöttää sekoitusputken (ECC85) ympärille tulevaan met. hylsyyn tai lankalenkkiin. Jos viritystulos ei ole tyydyttävä (herkkyys huono, käyrä epäsymmetrinen, kapea, toispuoleinen), jossakin on vikaa, tai koko välitaajuusvahvistin on virityksen tarpeessa.

Kuten tässä viestiketjussa on jo todettu, virityksen yksityiskohtainen selostus on väistämättä melko pitkä esitys.

t. Reijo