Ilpon kotisivuille ilmestyi kuvsarja Wallacin RD-6 säteilymittarista.

http://ijl.mbnet.fi/wallac_rd6.html

Muistin että olin joskus vuosia sitten hankkinut samantyyppisen mutta se oli jäänyt toimimattomana varastoon. Arvelin silloin etten kuitenkaan tuota osaisi korjata ja geigerputkikin piti epätervettä helinää ravisteltaessa.

Kaivelin sen esiin ja olihan se, paristoineen kaikkineen. Vehje on pykälää vanhempi kuin Ilpolla, kytkentäkaavio päivätty 12.1.1960 ja malli RD-5. Piiriteknisesti ja ulkoisesti laite on hyvin samanlainen kuin seuraajansa, painokytkentää ei vielä oltu keksitty vaan rakenne oli siististi koottu juotosrimoille. Mielenkiintoiseksi tämänkin tekee subminiatyyriputken DL67 käyttö geigerputken suuri-impedanssisena vahvistimena.

Paristot olivat vuotaneet niin että paristokoteloina toimineet kupariputket tursusuvat vaaleata mössöä korkkien välistä. Liottelin laitteen toista päätyä etikassa ja mössöt katosivat sen verran että sain kierrettyä korkit auki ja paristotkin pois. Sitten kansi irti ja iloinen yllätys oli että laitteen sisusta oli aivan puhdas. Myös kytkentäkaavio löytyi sisältä ja eihän tuo mikään monimutkainen ollutkaan. Liottelin kotelon etikassa jolloin paristomössöt lähtivät täysin pois, kupariputket ja messinkikorkit eivät olleet syöpyneet yhtään. Kaksi elektrolyyttiä oli mittausten perusteella tiensä päässä, siksi tuo ei varmaan aikoinaan toiminut. Vaihdoin konkat uusiin ja laite alkoi ilmeisesti toimia, ainakin semmoiset 30-40 napsausta minuutissa kuuluu verstaan pöydällä.

En ole mistään löytänyt geigerputken datoja. Putki tässä on Mullardin MX-115. Olisikohan kellään tietoa minkä tyyppistä säteilyä tämä putki ilmaisee? Röntgeniä ja gammaa varmaankin mutta miten on beetan ja alfan laita?

Kiitoksia Jussi tiedoista, tämä(kään) alue ei ole ihan meikäläisen ydinosaamista. Mittari onkin varmaan suunniteltu tuon ajan tilannekuvaan jolloin kovasti varustauduttiin paljon isompiin säteilytasoihin.

Mutta täytyy heti korjata noita ilmoittamaniani napsausarvoja, kyllä niitä tulee tällä mittarilla paljon enemmän kuin tuo aikaisemmin ilmoittamani luku, pitää nyt kellotella ja laskea napsauksia. Lohdullista on kuitenkin että laitteen mittari hädin tuskin heräilee nolla-asennostaan vaikka joku rypäs sattuukin kohdalle.

Toinen kuva.

Mulla on hieman uudempi, Wallac RD-8, jossa on kiinteä putki ja sen päälle käännettävä beta/gamma-suodatin.

Mitenkähän tuon toiminnan voisi kotikonstein tarkistaa? Vehje kyllä naksuu satunnaisesti taustasäteilyn mukaan. Luulis että jos putki on rikki niin ei siellä enää yhtään läpilyöntejä tapahtuisi.

Sadevesiämpäristä ei enää 30 vuotta Tsernobylin jälkeen säteilyä tuntunut lähtevän, pitäisikö yrittää kirpputorilta löytää vanha säteilevä kello?

--
Tuukka OH3MVV

Ensinnäkin kiitos Samuli mittavasta tietopaketista. Tiedon määrä on kasvanut huimasti. Sekin on selvinnyt että ei tuollaisella putkella beettasäteilyäkään mitata, gammaa tuo ilmaisee. Aika tiheään tuo napsahtelee mutta luulisi ettei putki millään pääse antamaan vääriä hälytyksiä, kyllä siellä gammafotoni putken läpi menee. Mahtaisikohan tuollainen vanha armeijan alumininen marssikompassi säteillä, niitä oli ainakin taannoin myynnissä paikallisessa SA-kaupassa? Voisi kokeilla nouseeko viisari yhtään, nyt se mkyllä lepää nollissa paitsi satunnaisten burstien aikana nousee hiukan.

Oman geiger-mittarin rakentelusta kiinnostuneille voisi antaa sellaisen vinkin että nykyään on internet täynnään rakenteluohjeita ja kytkentäkaavioita mitä erilaisimpien geiger-mittareiden ja jopa tuikelaskijoiden (scintillometrit) rakentelemiseksi.

Näihin saa edullisesti putkia ebaysta ja entisen Neuvostoliiton alueen maiden radioputkia myyviltä kauppiailta.
Varsinkin entisen neukkulan aikana valmistetut putket ovat näissä omavalmisteissa suosittuja, sillä ne ovat kestävyytensä ja luotettavuutensa lisäksi vielä länsivastineisiinsa verrattuna edullisiakin.

Tässä muutaman yleisimmän neukkuputken perustiedot moskovalaisen putkikauppiaan sivuilta: http://istok2.com/scan/SBM_SI.jpg
Näistä tuo SBM20 on varmasti yleisin gammaherkkä venäläisputki ja ne maksavat tyypillisesti noin 18-20€ per kpl.
Listalla mainitsematon STS-5 on saman putken vanhempi versio, jollainen toimii aivan samalla tavoin, mutta niiden kappalehinta on yleensä selvästi edullisempi.

80 -luvulla huolsin näitä Kuopiossa. Olikohan se joku Väestönsuojelutoimisto, jolla oli näitä parisenkymmentä ja lupasin koestaa ja korjata niitä, kun tein myös paloilmoitinhuoltoa ja minulla oli säteilyturvallisuustutkinto suoritettuna. Karkeaa testausta varten minulla oli Paukkajanvaaran uraanikaivokselta poimittuja kiviä. Kaivos oli tässä lähellä.Tarkemman kalibroinnin tein korkeakoulun fysiikanlaitoksella suljetuilla säteilylähteillä.

https://www.wikiwand.com/fi/Paukkajanvaaran_kaivos

Minulla on näköjään tuommoinen ruotsalainen vehje. Siinä on kiinteä putki pohjassa  luukun alla.

Edit. Ilpolla näköjään samanlainen.

http://ijl.mbnet.fi/satt_sateilymittari.html

-Jouko

RJL kirjoitti 03.06.2016 klo 16:21:47:


No voihan siinä tietysti jonkinlainen kynnys olla lähteä tuollaisen kookkaan säteilymittarin kanssa julkisille paikoille..

Radiumia sisältävissä mittareissa, kelloissa ja kompasseissakin se maali muuttuu usein ajan myötä kellertäväksi tai ruskeaksi eikä välttämättä enää loista pimeässäkään havaittavasti, se on muuten yksi keino tunnistaa tällaiset viisarit.

Olen myös havainnut että kaupan on tuollaisia puolijohtein toteutettuja palikoita. Niissä hyödynnetään puolijohteen säteilynherkkyyttä. Olen myös kuullut moderniin tekniikkaan paremmin perehtyneiltä että on olemassa komponentteja jotka on optimoitu tähän tarkoitukseen. Ne soveltuvat ainakin gammasäteilyn mittaamiseen, mutta eivät kuitenkaan kestä voimakasta säteilyä toisin kuin perinteiset putki-ilmaisimet.

Minulla on kasa käyttämättömiä ZP1200 -putkia. Jos joskus on aikaa ja innostusta, niin täytynee rakennella joku leikkikalumittäri. Nopealla vilkasulla netistä löytyy ainakin yksi säteilymittarin rakennusohje ja eiköhän noin yksinkertaisen vehkeen saa väkerrettyä jonkun oikean mittarin kytkentää apinoimalla.

Säteilylähde löytyy monesta huushollista katosta, palovaroittimesta. Ei suurta eroa taustasäteilyyn mutta muutama rapsahdus pitäisi tulla lisää.

Kyllä Am 241 näyttäisi tuottavan muutakin kun alffa hiukkasia. Tämä on preparaatti jonka tarkoitus on poistaa staattista sähköä filmeistä kun niitä suditaan. Mittari on mallia Honkong myymälästä jossa niitä joskus myytiin poistomyynnissä ämpäreistä. Varmaa itänaapuri kamaa. Normaalisti näyttö on
0.07 ja 0.15 välillä paikasta riippuen

En ole koskaan päässyt syvällisemmin tutkimaan SATT-mittaria, mutta sisäkuvien perusteella näyttää siltä että laitteessa on ns. ionisaatiokammio.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ionisaatiokammio

Täältä löytyy tietoa millaisia nämä ovat käytännössä ja ohjeita yksinkertaisten kammioiden värkkäämiseksi: http://www.techlib.com/science/ion.html

OH5IJL kirjoitti 05.06.2016 klo 10:59:31:

Onhan se ollut mielessä että ionisaatiokammiotakin voisi joskus kokeilla. Teollisesti valmistettuina ovat yleensä arvokkaita. Eri asia sitten, onko tuollaisesta SATT-mittarin kammiosta muuhun kuin "tuomiopäivän" olosuhteissa käytettäväksi..

Eikös se ole kuitenkin tärkein käyttöalue? Mitäs me näistä olemattoman pienistä säteilyistä välitämme.

Ilpo

Ensimmäinen säteilymittarini oli Wallac RD-11 kontaminaatiomittari.
Siinä oli kolme mittausaluetta ja asteikot sekä Röntgeneissä että sykäyksistä sekunnissa (CPS): 200µR/h (0-10 CPS), 2mR/h (0-100CPS) ja 20mR/h (0-1000CPS).

Laitekokonaisuus koostui hihnalla olalla kannettavasta varsinaisesta mittariyksiköstä ja GMP-526 mittauspäästä.
Jälkimmäinen oli noin metrin mittainen, kädensijalla varustettu sauva, jonka päässä sijaitsi pyöreä, alumiinista valuna valmistettu lieriö, jonka sisällä varsinainen geiger-putki sijaitsi. Lieriön päädyssä oli aukko joka oli normaalisti muovitulpalla suljettu, mutta sen avaamalla kykeni laitteella mittaamaan myös alfasäteilyä. Mittauspäässä käytettiin siis yleismonitoriputkea.

Putki itsessään lakkasi sittemmin toimimasta ja tulin antaneeksi mittarin pois. Jälkikäteen olen harmitellut että menin laitteesta luopumaan. Uuden putkenkin siihen olisi saanut..

Onko toimiva kytkentä. Mihinkäs kaskadin miinus pannaa vaan jätetäänkä ilmaan. Heh

Onnistuin saamaan lisätietoa näistä Wallac RD-5, RD-6 ja RD-7 säteilymittareissa käytetyistä MX-108, MX-115 ja MX-142 putkista.

MX-108 on päätyikkunallinen putki, joka kykenee ilmaisemaan energialtaan 50KeV beetasäteilyä.
Siitä on ollut saatavana myös ohuemmalla kiilleikkunalla varustettu rinnakkaismalli MX-108/1, joka kykenee ilmaisemaan energialtaan 30KeV beetasäteilyä.

MX-115 on tarkoitettu ainoastaan gammasäteilyn mittaamiseen.
Sen täytteenä on Neon-Argon seos (20cm Hg) ja sammuttajana (quencher) halogeenia (0,02cm Hg).
Herkkyys taustasäteilylle (background) 20-45 iskua minuutissa ja palautumisaika (recovery/dead time) 100µs.

MX-142 on pääasiassa pienten nestemäärien (2,5ml) mittaamiseen tarkoitettu yleismonitoriputki.

Putkien käyttöjännitealue (plateau) on 370-470V. Optimaalinen käyttöjännite näillä halogeenilla sammutetuilla putkilla on kynnysjännite (threshold) +50...60V, eli tässä tapauksessa noin 420 - 430V. Putket ovat keskenään suoraan vaihtokelpoisia.

Oheisessa kuvassa lisää MX-108 ja MX-115 putkien speksejä.

Raimo Sjöberg kirjoitti 07.10.2017 klo 00:34:37:


Minulla on samanlainen "kansalaisen säteilymittari" nimeltään БЕРЕГ-ИРИ1 (BEREG-IRI1).
Laitteen käyttöohjeessa mainitaan että vihreän alueen alkua vastaava annosnopeus olisi 10µR/h, keltaisen alku 60µR/h ja punaisen alku 120µR/h. Punaisen alueen loppua vastaavan säteilynvoimakkuuden tulisi olla 250µR/h.
Lisäksi mainitaan että laite on kalibroitu Cs137 lähteellä ja sen näyttämän virhe on ilmeisesti enintään +/-30%...
Värkki on siis enemmänkin vain suuntaa-antava ja lienee ihan tarkoituksella sellaiseksi tehty. Manuaalissa on myös määrätty hinnaksi 7 ruplaa vuonna 1990.

Bereg paukahti tappiin vanhojen Suunto-marssikompassien vieressä!

Itseltäni löytyy Wallac RD-6 (2 kpl) ja RD-7 mittarit. RD-7:n käyttöohjeessa kerrotaan, että "Gammailmaisinputkina käytetään putkityyppejä MX-115, MX-180, MX-185 ja 6GHR, jotka kaikki ovat ominaisuuksiltaan täysin samanlaisia ja toisiaan vastaavia ja näinollen vaihtokelpoisia."  Lisäksi putken kantaosan sisällä on pieni epäherkkä Geiger-putki siinä rinnalla, jolla varmistetaan että laite toimii myös suurilla annosnopeuksilla/pulssimäärillä.

Kaikkia näitä olen huoltanut (harrastuksena), mutta tämä huoltotyö on liittynyt lähinnä vain kahteen asiaan: Elektrolyyttikondensaattoreihin ja audiomuuntajaan. +Tietenkin paristokotelon puhdistus, jos jotain puhdistettavaa on syntynyt.

Ensinnäkin ne elektrolyyttikondensaattorit vaihtoon. Mittari voi hyvinkin toimia sellaisenaankin vanhoillakin kondensaattoreilla, mutta paremmin se toimii kun ne vaihtaa. Olen myös laittanut paristojen ylitse huomattavasti alkuperäistä suuremman kondensaattorin, millä on ollut se myönteinen vaikutus, ettei oskillaattorin vinkuna kuulu enää niin voimakkaasti kaiuttimesta.

Tavallinen vika (Perimätietoa, mutta minullakin on nyt 2 tällaista tapausta !) näissä mittareissa on audiomuuntajan rikkoontuminen, jolloin muuten täysin toimiva laite on mykkä. Älkää siis hyvät ihmiset tehkö tällaisessa tilanteessa sitä virhepäätelmää, että se Geiger-putki olisi rikki !  Geiger-putken käyttöikä on lähinnä kiinni lasketuista pulsseista ja niitähän ei pääasiassa varastossa seisseelle mittarille kerry lainkaan. Vaikka mittari olisi ollutkin koko ajan päällä kaikki nämä vuosikymmenet, niin ei normaalilla taustasäteilyn määrällä (30...60 pulssia minuutissa) saa kulutettua putkea loppuun. Wallacin käyttöohjeessa mainitaan, että putken minimikäyttöikä on 5E+10 pulssia. Tämä tekee sellaiset 1600 vuotta - olettaen siis ettei pitkäaikaisesti ole mitattu suuria pulssimääriä. Ainakin kaikki minulla olevat putket toimivat kaikki normaalisti.

RJL mainitsee ketjun aloituksessa Ilpon sivut ja siellä olleen Wallac RD-6 säteilymittarin kytkentäkaavion.
Valitettavasti monet Ilpon sivujen kuvista eivät enää näy, koska sijaitsivat hänen omalla kotipalvelimellaan, joka jo kohta lähtönsä jälkeen meni virrattomaksi...

Oheisessa liitteessä samainen kaavio säteilymittareita harrastavien mahdollisiin tarpeisiin.

Tossa vielä pari kuvaa laitteesta.

OH3NWD kirjoitti 02.03.2020 klo 07:07:44:

Okei, kiitti vinkeistä. Sain sit varmaan tän hajalle kun toi valo ei oo palanut mulla missään vaiheessa.
Onko tuo oskillaattorin vaihdolla korjattavissa ja sopiiko siihen tilalle tämmöinen: https://www.ebay.com/p/16012052551

Googlailin vähän, ja noita AC128 transistoreja näyttäisi lähistöllä olevan ainakin triopakin valikoimissa. Voisin ottaa viikonloppuna ton mittarin auki ja katsella et mitä kaikkea muuta on tullut syöneeksi. Laittelen sit tänne rapsaa projektin edistymisestä tai sit lisää hölmöjä kysymyksiä riippuen siitä et mitä tulee vastaan 

Okei.Pitää sit samalla niitä katsoa kun triopakkiin menee. Minkä tyyppiset kondensaattorit siihen muuten kelpaa?

Kun on 3V paristojännite niin varmaan 10V:n elko (25→22-27µF ja 100µF) on riittävä. Kaaviossa olevan 32µF:n jännitekesto täytyy tarkistaa laitteesta.

Kuten tuolla jo aikaisemmin kerrottiin; Philips lyytit oli noissa mittareissa heikkolaatuisia. Joten vaihda kaikki lyytit!

Mutta pidä mielessä että luotettavaa mittaria et tuosta saa ellet myös kalibroi sitä. Ja sitä kalibrointia tuskin pystyy itse tekemään.

https://aijaa.com/l5iazn
https://aijaa.com/lj8aOG
https://aijaa.com/jFRgwU
https://aijaa.com/oYdatD
https://aijaa.com/5kHQAw
Tuossa vielä niitä aiemmin lupailemiani kuvia projektista. Vieläkään en ole tullut metsästäneeksi mitään pomminvarmaa säteilynlähdettä, mutta hiukka enemmän rutinoita mielestäni tulee kun laittaa putken ihan palovaroittimeen kiinni.

Luepa koko aihe, aikaisemmissa viesteissä on juttua SATT-mittarista, ehkä siinä ei ole geiger-putkea ensinnäkään?

Kerailija kirjoitti 12.07.2020 klo 00:38:47:


En haluais olla pilkunviilaaja, mutta se on amerikium.

Jos kiinnostaa, Wikipedia

https://en.wikipedia.org/wiki/Americium

Kyselläämpäs täällä.

Tuossa on jokusen vuoden ollut projektina Wallac RD-7, kyseinen yksilö alkaa ilmeisesti oskiloida ensimmäisen hiukkasen osuessa putkeen.

Kuluu NaksTriuuuhhh, korkeajännitteen merkkivalo kirkastuu ja mittari tempaisee asteikon äärilaitaan. Perinteinen lyyttien vaihto on suoritettu.
Oskillaatiota ei tapahdu jos mittarin kierrejohto ja putki on viety suorana mahdollisimman etäs mittarista, tällöin mittari naksuttelee rauhassa. Toisella putkella kokeillessa ei muutosta.

Sain juuri käsiini toisen ehjän yksilön, ja siihen verratessa kaikki on ok.

Toisena riesana on RD-8 joka näyttää vain olevan laiska. Siinä missä IRI-1 ja ehjä RD-7 napsuttelevat 20-40 kertaa minuutissa taustasäteilylle, RD-8 saattaa naksahtaa vain 5-15 kertaa. Läpikäyty ja mitattu, mutta ei ole tullut toisella putkella testattua.

Liekkö kellään vastaavia yksilöitä tullut vastaan.