Minulla on samanlainen paristolaturi mutta eipä ole tullut paljoakaan käytettyä viime vuosina. Jotenkin tuntuu että nykyiset paristot eivät enää lataudu yhtä hyvin kuin 20 vuotta vanhat jolloin tuokin laturi oli uusi. Ehkä kemia on jotenkin muuttunut? Ennen joulua kokeilin ledikynttilöissä himmenneitä Vartan kolmen aan paristoja latailla mutta vaikka laturi ilmoitti latausajaksi 3-12 tuntia loppui latailu aina reilun tunnin jälkeen ja uutta puhtia ei paristoihin tullut.

RJL kirjoitti 19.01.2016 klo 20:02:53:



Pahoittelen, menen nyt off-topicin rajoille, mutta välillisesti tematiikka liittyy myös radioihin, radiohistoriaan.

Käsittämiäni syitä, miksi paristot [moni radiokin toimii myös, tai vain paristoilla] ovat "huonompia kuin ennen".

1] Pidän melko varmana, että ympäristönormit ja kierrätyskelpoisuuskin ovat muuttaneet etenkin EU-alueelle ja USA:han myytävien paristojen kemiallista koostumusta.

Karkean rinnastuksen laitan eilisillalta, jolloin pakkanen hyydytti autoni "hienon ja kalliin" hopekalsium-akun, joka uudesta asti, yhden takuuvaihdon jälkeenkin on paheksunut alle -20 C lämpötiloja [täällä oli toissa aamuna -35]. Heitin hyytyneen tilalle pellin alle Kaakkois-Aasia -akun, jota brändiä myydäänkö, myytykö EU-alueella lainkaan eli koskaan. Akku pyöritti aivan pahuksen iloisesti, vaikka se on "romiskamaa" ja ollut noin 3.5 vuotta täysin käyttämättä, marraskuussa sen varoiksi latasin. Voisin melkein lyödä vetoa, että tuo ei EU-alueella myytävä akku sisältää ainesosia, jotka EU-alueella ovat valmistusprosesseissa nykyisin, jo tuon kyseisen akkuyksilön valmistumisajankohtanakin, kiellettyjä.

2] Ladattavien etenkin AA-koon akkujen, kennojen yleistyminen kenties johtanut siihen, että paristovalmistuksessa tarkoituksellisesti tehdään aiempaa lyhyempää elinkaarta, jotta paristojen menekki olisi turvattu.

80-luvulta en kovin isosti muista, että olisin välittömien työkäytäntöjeni ulkopuolella juurikaan nähnyt AA-koon NiCd-kennoja laajalti käytössä. 80-luvulla ainakin alkupuolellaan, noita AA-kennoja myös oli harvassa hankkia: vain sähkötarvikeliikkeistä jne. Tänä päivänä, kauppojen hyllyt laajalti käsittävät ladattavia ainakin AAA-//AA-kennoja latureineen. Olisiko noin, että jotain on tarttinnut tehdä, että saavat paristojakin kaupaksi.

Tarkoituksellista elinkaaren lyhentämistä oleta ymmärtäneeni sovelletun tuotesegmenteissä jokseenkin hehkulampuista ajoneuvoteknologiaan. Olisiko jonkin autovalmistajan tänä päivänä kannattavaa tuottaa rikkumattomia Volvo Amazoneja, allaan Michelin ZX:t 80 tkm:n kulutuskestävyydellä? Muistaako joku televisosta esimerkiksi dokumentin "Hehkulamppuhuijaus", tai ranskalaisdokkarin Samsungin littutelevisioista?

3]  Brändeillä on taipumus "laiskistua", päästyään suosioon suureen.

Markkinaosuuksien valtaamiseksi tehdään paljon työtä ja laatuakin, mutta kun riittävä markkinaosuus katsotaan saavutetuksi, laatua aletan kenties tietoisestikin heikentää menekin ja jälkimarkkinan eli remonttien takaamiseksi. Kustannustehokkuussyistä, tuotantoa siirretään halvemmille tuotantoalueille, komponenttien laadusta aletaan tinkiä jne.

-is-

Huono omatunto valtasi mieleni ja tarkistin kaikki paristot, kosketinsoittimessa oli todella vanhat Duracell:n
isot pyöreät, laitettu jo parivuotta sitten, valumia ei ollut. Yllätys sen sijaan oli että soitinta huoltaessani
huomasin paristoputken alla pitkän kourun jolle ei löydy muuta selitystä kuin tuo vuotamisvaara.

Mikähän paristomerkki mahtaa olla nykyään laadultaan in?

Markku 

Tänään aloin viritellä syksystä alkaen käyttämättömänä ollutta Burrelin riistakameraa jossa on 12 kpl AA-paristoja. Paristot oli menneet täysin tyhjiksi, mittari näytti 0,00 V kaikille. Tuo paholainen näköjään syö mittauksen mukaan 2,2 mA vaikka virtakytkin on nollissa. Mutta yksikään pari ei ollut vuotanut yhtään, ja ne oli halpakaupasta ostettuja Vartoja, parasta ennen 2020.

Vanhoissa radioissa on tullut Tudor merkkisiä muovikuorisia paristoja vastaan, niissä ei ole vuotoja esiintynyt, Yhdessä Luxorissa oli
15v vanhat ja kuiva oli paristokotelo, pv-mittarista löysin toisen ikiaikaisen kuivan Tudor pariston.

Markku 

Tässä kommentti Sunin 1 kohtaan:
Lyijyakkujen kemia perustuu negalevyn lyijyn ja poselevyn lyijydioksidin muuttumiseen luijysulffaatiksi. Systeemistä sadaan energiaa eikä vierailla aineilla yleensä ole muuta kuin heikentäviä vaikutuksia. Kehitys on näiltä osin vaikeaa. Levyjen runkomateriaali ja sen paksuus vaikuttavat elinikään. Akun elinikä määräytyy periaatteessa poselevyn levyrungon syöpymästä joka on väistämätöntä. Periaatteessa voitaisiin valmistaa hyvinkin pitkäikäisiä akkuja. Lyijyn määrää lisäämällä. Tässä tämä hehkulamppu huijaus (https://www.youtube.com/watch?v=JLsxtTYy8WA) pitänee täsmälleen paikkansa. Tehtaat varmistavat olemassa olonsa jättämällä levyt mahdollisimman ohuiksi rungoltaan. Samalla kaliin puoleista materiaalikin säästyy. Eri asia on sitten akkujen viallisuus ja kelvoton kunto toimitushetkellä. Tässä länsimaisessa järjestelmässä (poiketen vanhasta itäisestä) ostaja saa juuri niin hyvää laatua ja tavaraa kuin pystyy tarkistamaan, eikä sitten muuta ansaitsekaan. Kokemuksen mukaan 3-5 % akuista sisältää pahan valmistus tai raaka-aine virheen valmistajasta riippumatta. Kuvassa tänään hankitun yksilön testaus.

Nostanpa ketjua, teemasta Saitek Eco Charger ja alkaliparistot.

Vuosi on vierähtänyt. Olen ns. multimedia-läppärini langattomassa hiiressä nyt vuoden pärjännyt kuudella AA- eli ns. sormiparistolla. Joka toinen ilta olen hiirestä laittanut paristokaksikon laturiin ja vastaavasti ottanut laturista ladatut paristot hiireen. Yksi paristopari on ollut ns. back-upina. Paristot olen ladannut Saitekin NiCd-asetuksella, sillä normaalilla paristoasetuksella laturi alkaa kiljua sekä väittää, että paristot ovat kaputt ja latauskelvottomat.

Vuosi, kuudella paristolla. Normaalisti tuo langaton hiiri [HP] syö uudet alkaliparistot loppuun noin viikossa-puolessatoista. Ilman Eco Chargeria siis olisi vuodessa kulunut ehkä 70-80 paristoa.

Voi tietysti kysyä, onko metodini ollut ekologinen. Kokonaistaloudellinen uskon Eco Charger -metodin olevan. Ja paristojätettä on syntynyt huomattavan vähän.

Paristoja HP:n hiiressä käytän siksi, että 1.2 voltin AA-akkujen jännite ei riitä vaateliaalle hiirelle. Torpan pienille maailman- ja matkaradioille piisaa 1.2 voltin jännitekin.

-ilkka