Tämä on mielenkiintoinen aihe, ja veikkaan, että vielä mielenkiintoisemmaksi se käy kun pääset ns. eletroniikkaosioon ja sitä myöten testaamaan toimintaa.
Pyritkö toiminnan ja suorituskyvyn osalta yhtä korkeaan tasoon kuin mekaniikan ja ulkonäön osalta ?

Toimintaan saattamisessa tullee olemaan omat murheensa, koska komponentit eivät ole aivan samoja kuten alkuperäisessä konstruktiossa, eikä tilaa kokeiluihin ja ylimääräisiin tinailuihin liikaa ole:



Kannattaa rakentaa aste kerrallaan alkaen pienetaajuusasteesta kohti etupäätä ja testata toiminta ennenkuin siirtyy seuraavaan asteeseen.
Näin homma pysyy paremmin käsissä.

Mainitsemasi taajuusalueen kavennus edellyttää säätökondensaattorin kapasitanssialueen pienentämistä sarjakondensaattorilla ja näiden rinnalle tulevaa kiinteää kondensaattoria, joka määrittää vastaanottimen "perus" taajuusalueen.

Skemoja olen löytänyt kaksi erilaista, Tannisen piirtämän ja  SM7UCZ:n.
Minkä kytkentäkaavion mukaan rakennat ?

Toivotan onnea.

Mirkan timanttilaikka rälläkälle voisi lisätä jokaisen radiosäätäjän työkalupakkiin! Sillä sujuin tuon kelasydämen muokkaaminen varsin näppärästi 

Tuossapa tuli kerralla paljon hyödyllistä tieto, kiitos!

Eipäs minulla ole tullut mieleen että tietokoneen äänikortti teitenkin soveltuu aika hyvin tällaiseen mittaamisee/generointiin niin kauan kun kyyseessä on audio-taajuuksia. Täytyypä tutustua tarkemmin tuohon. Tosin ongelma audiogeneraattorin puuttumisesta taitaa kyllä ratketa muutenkin, kiitos ystävällisestä tarjouksesta toiselta foorumin käyttäjältä.

Tuo takaisinkytkennän vahvuus suhteessa herkkyyteen ja/tai cw-signaalin luettavuuteen olikin asia mitä en ole tajunnut ajatella vielä. Voisitko vähän avata mitä tarkoitat käsitteilä pulling ja blocking sekä mikä ero niissä on? Oletan että blocking tarkoittaa vahvaa kantoaaltoa lähellä olevalla taajuudella, joka sitten ilmenee pientaajuusasteella häiritsevänä "piippauksena" (vastaava tilanne kuin liian leveä cw-filtteri nykyradiossa). Onko pulling sitten että vahvat signaalit vetävät vastaanottimen värähdyspiirin taajuutta johonkin suuntaan?

Kuva tuosta ruotsalaisten ohjekirjasta M10X mallisesta kyyeleestä (vastaanotin identtinen):


Tuo ohjekirja kuvaa kyllä vastaanotinta "suorana vastaanottimena jossa signaali ... tasasuunnataan (demoduloidaan) ilmaisimessa V3". Olen kuitenkin ymmärtäväni tuon ilmaisinputken V3 toiminta enemmänkin sekoittajan kuin "diodimaisena" ilmaisimena, silloin kun kuunnellaan katkottua kantoaaltoa. Se sekoittaa suurtaajuusasteelta tulevaa signaalia sen taajuuden kannssa joka tulee värähdyspiiristä. Tuloksesta pudotetaan sitten suurtaajuuksinen osuus pois viemällä se kuristimen D läpi. Jäljelle jää audiotaajuuksinen signaali, silloin kun värähdyspiirin taajuus on "sopivan lähellä" sitä taajuutta mitä halutaan kuunnella. Meneekö tuo nyt noin?

Se että mitä kaikkea sitten liittyy vastaanottimen värähtelypiirin taajuuden muodostamiseen on kyllä pieni mysteeri vielä. L6 on tietenkin kelana siellä ja C9 on virityskondensaattori. Eivät kuitenkaan ole samassa pisteessä kiinni kuin yläpäässä joten tuo piiri ei oikein aukea minulle. Käytännössä on kai niin että C8, C7, R2 ja C11 kaikki tarvitaan ennen kuin piiri sulkeutuu.

Sen teidän että tuossa SM2BYV:n kyyneleessä on lisätty kierroksia takaisinkytkentään ja nostettu kuristimen induktanssia. Tämän jälkeen siitä tuli Jymmyn sanojen mukaan "ihan eri vastaanotin" ja hän kehuu sitä nyt varsin miellyttäväksi ja hyväksi. Onko tuossa muita komponentteja joiden arvoilla kannattaa pelata jos hakee sitä mainitsemasi takaisinkytkennän pehmeyttä?

Pontus

Suoran vastaanottimen pulling ja blocking ovat läheisiä sukulaisia ja eroavat ainakin blockingin osalta siitä, mitä tällä käsitetään supervastaanottoimen yhteydessä.

Suoran vastaanottimen takaisinkytketty ilmaisin värähtelee kuunneltavan taajuuden tuntumassa sen ylä- tai alapuolella. CW:llä optimi taajuusero olisi alle 1 kHz, mutta kaikilla vastaanottimilla tällainen hienoviritys ei onnistu, koska tulosignaali "vetää" ilmaisijan taajuuden mukanaan, jolloin taajuuseroa ja siten audiosignaalia ei synny, ei ainakaan halutunlaista.
Tällainen vastaanotin saattaa toimia esim. 1,5...2 kHz beat-taajudella, mutta sitä on vaikeampi lukea, eikä selektiivisyys ole myöskään tässä kohdassa optimaalinen.

Takaisinkytketyn ilmaisimen blocking ilmenee kauempana eri taajuudella olevan vahvan signaalin aiheuttamana "pullingina".
Ilmiö on sinänsä samanlainen, mutta tähän jälkimmäiseen auttaa yleensä tulotason vaimentaminen.

Alla olisi linkki hyödylliseen artikkeliin, joka käsittelee perusteellisesti suoran vastaanottimen suunnittelua ja eri piiriratkaisuja.
http://www.arrl.org/files/file/Technology/tis/info/pdf/9811qex026.pdf

En pitäisi huonona ajatuksena vaikka Kyynel-projektin tueksi rakentaisit yksinkertaisen yhden putken tai JFET.in suoran vastaanottimen,
jolla saisit tuntumaa miten mikäkin komponenttiarvo ja säätö vaikuttaa vastaanottimen suorituskykyyn.
Tällä tavoin todennäköisesti pääset pienemmillä ongelmilla kun tulee Kyyneleen testauksen aika.

EDIT: Alla vielä linkki yksinkertaiseen kokeilukytkentään.
http://www.qsl.net/5z4ft/regenrx.html

Siinä se nyt sitten on omalla paikallaan tuo TX-konkka ja kela sen päällä.

Seuraavaksi pitäisi varmaan keskittyä noihin vipukytkimiin  sekä kuulokkeiden banaaniliittimiin. Niiden varassa kun tuo RX:n putkihylly on kiinni. Minusta tuntuu nimittäin että minun olisi syytä alkaa vetämään ensimmäiset johdot paikoillen tässä vaiheessa, niin kauan kun kolvi mahtuu putkenkannojen alle. Esim hehkujännitteen johdot olisi hyvä saada sinne "alimmaiseksi" etteivät sitten ole tiellä kun muita komponentteja sovittelee paikalle. No, hylly pitäisi nyt ensin saada kiinni kunnolla.

Rauhallista sunnuntain jatkoa!

73 de Pontus

Kiitos Matti! Itsekin seuraan mielellään vastaavia projektien päiväkirjoja, joten tällä kertaa ajattelin itse kantaa korteni kekoon.

Totesin tuossa edellisessä kirjoituksessani että olisi aikaa saada kiinnitettyä tuota vastaanottimen putkihyllyä. Päädyn  puoleisessa reunassa se pysyy kiinni kuulokkeiden banaanihylsyjen avulla. Samalle ne pitävät tuon mustan pellin, jossa on kytkentärima eri jännitteiden syötöille. Jouduin siis aloittamaan siitä.

Alkuperäiseissä M10 ja M11 kyyneleissä tuo kytkentärima on tehty mustasta bakeliitista. Ensin en oikein tahtonut löytää sellaista mistään. Ne mitkä löysin olivat joko posliinista, tai jos sitten olivat bakeliitista, niin olivat liian suurikokoisia. Sitten tajusin etsiä niitä saksan e-baysta. Ja sieltä löytyi sitä mitä olin etsinyt. Saksan demokraattisessa tasavallassa näitä sokeripaloja vissin käytettiin pitkäänkin. Pari euroa jouduin maksamaan kytkentärimasta, saman verran taisi mennä postimaksuihin. Muutaman päivän päästä rima löytyi postilaatikostani.

Tuon mustan pellinpalan muotoilussa nyt ei ollut mitään erityisen vaikeata, paitsi että kaikkien kulmien piti olla suoria. Kerran jouduin aloittamaan alusta kun sahasin vähän vinoon. Tuossa alumiinilaatikon päädyssä kun heti näkee jos se pelti töröttää johonkin suuntaan. Punsseilla kun stanssasin jännitteiden arvoja olin vähän laiska enkä jaksanut hakea tukevampaa vasaraa, vaan naputtelin pienellä kuulapäävasaralla. Eihän siinä ollut riittävästi painoa. Numeroista ei tullut valmiit yhdellä lyönnillä ja kun  lähdin "parantamaan" niitä en tietenkään osunut ihan samaan paikkaan. Niistä ei tullut kovin nättejä mutta siinä vaiheessa en enää jaksanut aloittaa uudestaan alusta. Se saa nyt luvan olla hyvä noin. Ei se ulkonäkö varmaan ollut kaikista tärkein asia 40-luvullakaan.

Maalauksen jälkeen hieroin valkoista maalia numeroiden syvennyksiin.