En edes tiedä keneltä tuo on peräisin. Toisaalta, se tieto ei oikeastaan muuttaisi mitään. En kuitenkaan voi muuta kuin esittää nöyrimmät kiitokseni! Tämä sieltä nimittäin kuoriutui:

HI, näinhän se on. Viimeistään nyt on ohitettu se piste josta paluuta ei enää ole. 

Onneksi tiedän ettei minun kyllä tarvitse murhtia etteikö tämä lähtisi toimimaan. Sen verran moni "alan konkari" on jo kiinnostunut tästä että tiedän saavani apua silloin kun sitä tarvitsen. Kunhan vaan tajuan pyytää sitä.

Juuri nyt on vaan  jakso kun en ehdi touhuta kovinkaan paljon tämän projektin kanssa. Tuntuu että kaikki yhdistykset tms. joihin olen vähän syvemminkin sotkettuna ovat olleet ajoissa liikkeellä talousasioiden kanssa tänä vuonna. Kolme tilinpäätöstä  olisi tarkoitus saada mappeihin tällä viikolla. Ensi viikon joudun taas töiden takia viettämään pääkaupungissa. No, kesään on vielä aikaa.

73 de Pontus

OH6OG kirjoitti 05.02.2016 klo 14:12:18:


Säätökonkan levyjä ei tarvitse poistaa, jos haluat pienentää sen maksimiarvoa. Sen kun lisäät sopivan sarjakondensaattorin.
Sarjakonkan arvon laskeminen menee samalla tavalla, kuin lasketaan vastusten rinnankytkentää.

Tuntuu suureltä tuo takaisinkytkentäkelan kierrosmäärä ja se riippuu myös pääkelan kierrosmäärästä. Paljonko pääkelassa on kierroksia ?

Eihän kierroslukumäärällä varsinaisesti ole väliä. Pääasia on hyvä toiminta.
Oletko jo päässyt oikealle taajuudelle ?

Ei taida Kyyneleeseen ollut koskaan tuollaista opastusfilmiä saatavilla, kuin tuohon OSS:n SSTR-1 settiin. -> https://www.youtube.com/watch?v=L2qENm9XNCk

Viime viikolla olin siis koko viikon poissa kotoa töiden takia ja sen jälkeen iskikin vatsatauti. En siis yhtään ole ehtinyt kolvailemaan kyynel-projektssani. Jottei viime viikolla olisi tullut totaalinen hotellikuolema iltaisin otin mukaan jotain pientä askarteltavaa sinnekin. Päätin aloittaa pienen sivuprojektin tähän kyynelreplikaan liittyen.

Sodan aikana käytettiin paperista tehtyjä kantolaukkuja näille Kyynel-asemille, ainakin erillisille lähetimille ja vastaanottimille. En itse asiassa ole varma siitä miten näitä M10 ja M11 malleja kuljetettiin sodan aikana. En ainakaan muista nähneeni näitä asemia paperisenkaan kantolaukun sisällä. Sodan jälkeen todettiin joka tapauksessa ettei tuo paperilaukku ollut kovin käytännöllinen ja se korvattiin vihreäksi maalatulla metallisella laatikolla. Samall peruskorjattiin asemat ja takaisinkytkentä muutettiin toimimaan potentiometrillä kiertokondensaatorin sijaan. Oma teoriani on että tämän peruskorjauksen yhteydessä vihdettiin lähes kaikki komponentit ja johdotukset aseman sisällä. Muuten siitä on hyvin vaikeaa mahtua korjaamaan mitään. No, asemat saivat kuitenkin tässä yhteydessä uuden mallimerkinn VRHAI ja tämä on se mikä näkyy tuossa vihreässä peltilaatikossa.

Olen täässä kehittänyt sellaistakin tarinaa (ja tämä on nyt täyttä fiktiota), että eräs kaukopartio radisti myös ehti kokea hotellikuolemaa, eli pitkästymistä, tuon pitkän asemasota-vaiheen aikana. Tiedämme kaikki että sotilaamme silloin tekivät kaikennäköistä pientä puhdetyötä. Tämä radisti sattui olemaan suutarin poika ja päätti ommella järkevämmän kuljetuslaukun omalle Kyynel-asemalleen. Materiaaliksi hän tietenkin valitsi palan tukevaa sonnin nahkaa.

Liitteenä olevista kuvista näkee ensin luonnonksen siitä minkälaiseksi kuvittelen tätä puhdetyötä, ja sitten kuvan siitä kuinka pitkälle olen päässyt omassa toteuksessani. Halusin laukun jonne asema, luurit, avain, ohjekirja, ruutuvihko lokinpitoa varten sekä lyijykynä mahtuisi. Ensin ajattelin kyllä myös paristot olisivat saaneet mahtua sinne. Totesin kuitenkin että laukusta silloin jo tulisi melko suurikokoinen eikä asemasta sen jälkeen enää jäisi mikään sirouden tunne. Päätin kuljettaa paristot erillään asemasta, niin tuosta pitäisi tulla "nätimpi" kokonaisuus.

Kannensi olen suunnitellut jotain samantapaista kuin VRHAI-laatikon kansi, johon voi kiertää dipolin viikset. Nahkasta toteutettuna. Kanteen tulee paikka avaimelle ja siinä on tietenkin kantokahva. Kiinnitys varsinaiseen laukku-osaan tulee todennäköisesti tapahtumaan kahdella pohjan alta kiertävällä remmillä. Kannen ompelemista en kuitenkaan ole aloittanut vielä

73 de Pontus

Kyllä pahvilaukku oli M10:llä käytössä jo jatkosodassa. Kuvassa uudenkarhea M10/11 vuonna 1943. VRHAI:n muutostyössä olleelta asentajalta olen kuullut, ettei teräväkulmainen "peltilaukku" ollut kovin suosittu sissiradistien keskuudessa. Tämä on tietysti yhden henkilön mielipide. Itse arvelisin, että metallilaukkuun päädyttiin, koska se oli mahdollista valmistaa varikkotyönä.

T: Jussi

Päättelin lähinnä kannen muodosta. Mielestäni M4/7:n pitäisi olla lyhyempi ja leveämpi. Lisäksi kuvassa erottuu laatikossa radion vieressä ilmeisesti antennijohdon kela. M10:n laatikossa oli tilaa tarvikkeille radion vieressä. Mutta niissä M4/7:n laatikoissa joita olen nähnyt, tilaa ei ole.
Kaikenlaisia kantovälineitä on tietysti ollut käytössä. Mieleen on jäänyt ainakin maininta juustolaatikosta, joka oli ilmeisesti sellaista useamman millin paksuista pahvia.

T: Jussi