artosalo kirjoitti 02.01.2016 klo 15:45:28:


Loistava artikkeli tämä kyllä! Hauska kun siinä alussa on miltei suoraan kyyneleen RXn kytkentä esitettynä kuvassa ja kuvatekstissä on "a modern regenerative detector cirquit", HI.

Pontus

OH6OG kirjoitti 23.01.2016 klo 19:24:17:


Kun vastaanottimen taajuusalueeksi tulee vain 3,5 ...3,8 MHz, niin vastaanottimen toiminta on helppo saada hyväksi.
Tilanne olisi paljon vaikeampi jos tarvittava taajuusalue olisi vaikkapa 3,5...10 MHz. (ja tämäkin onnistuu, mutta ei hetkessä eikä ns. kertalaakista)

Vastaanottimen kelassahan näyttää olevan säädettävä ferriittisydän.
Sekin helpottaa oikean virityksen löytämistä.

Kun testaat vastaanotinta ilman suurtaajuusastetta, niin kytke antenni pienen, alle 10pF kondensaattorin kautta suurtaajuusputken anodinastaan.
Suoraan kytkettäessä antennin pieni impedanssi vaimentaa resonanssipiiriä suuresti, etkä saa mitään kunnollisia tuloksia.

Lopulliset säädöt ja erityisesti takaisinkytkennän säädöt pitää tehdä vasta kun suurtaajuusvahvistin on mukana kytkennässä.

Ihan ok jos haluatte jatkaa muualla. Omalta osaltani kiitän teidät kuitenkin molemmat näkökulmistanne. Ettei vaan olisi niin että te molemmat tietyllä tavalla olisitte oikeassa.

Sikäli kun minä tämän kyneleen toimontaa nyt olen ymmärtänyt, niin sen selektiivisyys tulee juuri ilmaisimasteen värähtelypiiristä siinä vaiheessa kun takaisinkytkentä saa aikaan oskillointia, tai lähenee sitä. Silloin taajuudet jotka ovat lähellä tätä oskillointitaajuutta vahvistuvat eniten. Ideaali olisi tietenkin mahdollisimman kapea piikki ja kuten artosalo osoitti niin se tulisi pienestä kapasitanssista tuossa värähdyspiirissä.

Mutta, samalla pitää muistaa että tässä kyyneleessä tu kapasitanssi määrittelee myös suoraan vastaanottimen taajuutta. Sanotaan että siinä olisi vaikka 5pF. Käyköhän silloin niin että se mitä voitetaan kapeassa kaistanpäästöfiltterissä hävitään siinä että vastaanotin hyppää ison askeleen sivulle heti kun vähän vääntää siitä viritysnupista joka kääntää sitä 5pF konkkaa? Eli vaikka selektiivisyys sinänsä olisikin hyvä niin siitä ei käytännössä ole hyötyä kun taajuuden virittäminen ei onnistu vastaavalla tarkkuudella.

RJL totesi tuossa jossain vaiheessa että suunnittelu perinteisesti on lähtenyt isosta Konkasta. Olisiko siinäkin perää juuri tästä syystä että kapasitanssi (bandset+bandspread yhdessä) pitää olla riittävän iso jotta viritys käytännössä toimisi toivotulla tarkkuudella?

Miä minä nyt olen katsonut kaavoja niin 200pF tuntuu olevan aika yleinen kokoluokka. Kyynel-vastaanottimissa se pyörii siinä 150pF paikkeilla. Taidan nyt ainakin aluksi tähdätä siihen että kokonaiskapasitanssi tässä omassa vastaanottimessa olisi jossain siellä. Saa sitten nähdä mitä kokoa tuo taajuussäätimenä toimiva (bandset) kiertokonkka pitää olla jos haluan että vastaanottimen taajusalue on juuri 80m hamssibandi.

Itse kyllästyin säätämiseen tuon anodijännitteen kanssa ja rupesin tekemään patterilaatikon josta saan 120V turvallisesti ja Kyynelellekin sopivan "arvokkaasti". Siitä kuitenkin lisää vähän myöhemmin.

73 de Pontus

Hups, meninkö pistämään sanat väärän henkilön suuhun No, ymmärsitte varmaan molemmat mitä tarkoitin.

Sitten siihen mitä tuli puuhasteltua tänään: Vartan anodiparisto mittakaavassa 1:2 (pitäisi ainakin olla aika lähellä sitä kokoa).

Alkusysäys tälle koko projektille kun oli että suunnittelemme tunturivaellusta muksujen kanssa ensi kesäksi, ja minulta puuttui rinkkaan mahtuva rigi, niin olen miettinyt kuinka saisin "lapsiystävällisen" anodipariston. Päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun jossa 13kpl 9V alkaliparistoa ovat puulaatikon sisällä.

Sulakkeen lisäksi tuossa on pari kyrkintä joiden on tarkoitus tuoda turvallisuutta. Ne sulkeutuvat vasta kun banaaniliittimet joilla jännite otetaan painetaan pohjaan asti. Itse banaaniholkit on myös upotettu niin syvälle että liitin jo on "piilossa" puulevyn sisällä kun piiri sulkeutuu. Kumpikin katkaisija avaa ja suljee piirin nejlännen ja viidennen patterin välistä, kummastakin päästä. Molempien banaanipistokkeiden pitää siis olla painettuna pohjaan ennen kuin mitään tapahtuu.

Toivon nyt ainakin että tämä riittäisi estämään vahinkojen tapahtumista tämän pariston kanssa. 

Olisiko kenelläkään parempaa kuvatiedostoa tämän hehkupariston kuorista:

http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.plaction=downloadfile&&file=Airam...

Tuo on peräisin tästä säkeestä http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1291385421/11#11 mutta tuo kuva on jossain vaiheessa tainnut kärsiä kovasta pakkauksesta. Sinänsähän resoluutio kyllä riittäisi tuossa mutta, kuvan tekstit ovat aika "&puuroisia"&.

Ajattelin että hehkuparistot voisivat olla Airamin kuorissa.

73 de Pontus

Laitoin kyselyn suoraan sinne.

Tässä komponentit paikoilleen laitettuna.

Ai niin, tuo vihreä vastus on muuten myös siinä ihan vaan näön vuoksi. Ei nyt oikein näy tuosta epätarkasta kuvasta, mutta muistaakseni sen arvo on 4,7kohm vaikka tuossa kohdassa oikeasti pitää olla 100kohm. Siinä on tavallinen pienikokoinen 95kohm vastus sarjassa tuon vihreän kanssa. Toimii ikään kuin kytkentäjohtona tai vihreän vastuksen "jalkana". Sen päälle mahtui kuitenkin kankainen vahalla käsitelty eristesukka, joten uusi vastus on täysin piilossa sen sisällä.