Törmäsin ensimmäistä kertaa filosofiseen ongelmaan vahvistimien rakentelussa. Historiallisilla putkilla rakennetut vahvistimet pitäisi viedä loppuun saakka aikakauden tyylin mukaisesti (mutta modernilla säväyksellä). Ensimmäinen tämän tyyppinen vahvistimeni nimesin Ruskaksi (Apocalyptican mukaan)

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/HIFI_vahvistimet/tehovahvistimet/SE...

Tähän sain rompepäivällä parin samanlaisia EBL1:siä. Kuvissa EF6 putket ovat reissussa rähjääntyneitä Tungsramilta. Nyt löysin siistin parin itselläni entuudestaan olevalle Philipsin putkelle. Näillä mausteilla ja uudelleen rakennettuna vahvistin on valmis mahdolliseen rakennuskoitokseen. Tämä filosofinen ongelma tuli nyt kun pohdiskelin vahvistinta ECL11 putkilla

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/E/ECL11/ECL11_vahvistimet/EC...

Minulla ei ole tällä hetkellä 11-sarjan tasasuuntaaja tähän vahvistimeen. Sitten bongasin huuto.netistä Oran AZ11 putken

http://www.huuto.net/kohteet/radioputki-oy-radioputki-ab-ora-az-11/317987243

Hinta nyt on suolainen mutta yksittäisenä putkena sillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Varsinainen kysymys kuuluu onko väärin käyttää esim tätä putkea uudisrakentelussa. Olen myös pohdiskellut toteuttaa joskus vastavaiheisen (köykkäläisen) EBL21 ja EF22 putkilla, jälleen historiallisilla putkilla.

PS. Tämä vahvistin odottaa mahdollista rakennuskilpailua

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/E/ECC88/vasta/Shine_vol_3_ot...

Jätin tämän Oran putken muille. Petäjävedeltä löytyi tarkoitukseeni sopiva AZ11.

Filosofinen ongelma silti jää. Tällä hetkellä vanhaa varastoa riittää, mutta joku päivä ne ovat loppu (ja joittenkin putkityyppien kohdalla jo nyt). Miten silloin pidetään radiot toimintakuntoisina. Omassa käytössä putkien eliniästä menee vain pieni osa.

Harrastusta voisi myös suunnata hiukan toisin. Vanhojen vahvistimien kloonit olisivat myös yksi mahdollisuus samoin kuin historiallisten radioiden kytkentöjen käyttö. Tietysti jonkin Williamsonin tai McIntoshin kunnostus (nämähän ovat huippuvahvistimia vielä tämän päivänkin mittapuun mukaan, ovat vain julmetuissa hinnoissa).

eukkola kirjoitti 19.06.2014 klo 16:53:27:

Tai sitten käyttää kitaravahvistimissa yleistä Stand by - kytkintä, jolla kytketään anodijännite putkien lämmettyä.

Raimon mainitsemat ORA putket ovat mielestäni erikoisasemassa. Ne ovat osoitus ponnistuksista omin voimin poistaa putkipula sodan ja sen jälkeisen pulan vuosina. Käytännöllistä merkitystä niillä ei juurikaan ole. Suurimmassa osassa ORA putkia on huono tyhjö. Bengt Lönnqvistin kertoman mukaan pumppausaika lyhennettiin minimiin, että putkia olisi saatu putkipulasta kärsiville tehtaille ja huolloille. Tämä koskee ainakin ensimmäisen ja toisen vuoden tuotantoa. Airam jatkoi ilmeisesti tasasuuntausputkien tuotantoa sen jälkeen, kun muut osakkaat olivat luopuneet Oy Radioputki Ab:sta. Saattaa olla että nämä putket ovat laadukkaampia. Katso esimerkiksi Radiot 3/2009 s.11 ja Radiot 1/2014 s. 8-9.

Mielestäni ORA putket tulisi lahjoittaa museoiden kokoelmiin. Näin ovat monet seuramme jäsenet tehneet ja lahjoittaneet näitä putkia ainakin Petäjäveden radio- ja puhelinmuseoon sekä Lahden radio- ja tv-museoon. Kaupankäynti niillä loppuu, jos kukaan ei niitä osta.

Kauko Viitanen

Tämän Oran putken kohdalla tuli tosiaan stoppi, sitä ei käytetä rakenteluun. Tilanne on sama joidenkin muidenkin harvinaisten putkien kohdalla (Telestar on sillä kinthaalla).

Täällä viitattiin välillisesti vahvistimieni syntyprosessiin. Uusi vahvistin lähtee kehittymään jostakin tekniikkaa tai ulkoasua koskevasta ideasta. Historiallisten putkien käyttö koskee sekä tekniikkaa että muotoilua. Jatkokehitys tapahtuu tietokoneen ääressä. Tekniikkaa kehitän simuloimalla ja ulkoasua tutkin piirtämällä (vrt muotoilijoitten planssit). Näitä piirroksia syntyy paljon enemmän kuin sitten lopullisia vahvistimia. Myös rakenteellisten yksityiskohtien viilaaminen tapahtuu piirtämällä. Mitä enemmän kuvia on syntynyt sitä helpompaa on tutkia seuraavaa joko ulkoasua tai jotakin mekaanista yksityiskohtaa. Kaikki aikaisemmin tehty työ on se sitten komponentti- tai rakennekuvia  on käytettävissä uutta kehitettäessä. Tänä päivänä piirustuksia syntyykin suuri määrä yhdestäkin vahvistimesta. Tuolla on jonkinlaisia vihjeitä näistä kuvista

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/E/ECC88/vasta/shine_vol_3/Sh...

kuvat ovat Shine vol 3 OTL vahvistimesta (aikaisempi linkki)

Jesse N kirjoitti 24.06.2014 klo 21:54:34:

Tässä YouTube videossa näkee, kun mestari tekee itse radioputken; siinä hän käyttää lasin katkaisuun vastuslankaa(silmukka): http://www.youtube.com/watch?v=EzyXMEpq4qw

AZ12:n seuraaja on käsittääkseni EZ81; näin olen ymmärtänyt. Onko tässä EZ81:ssa muuta merkittävää eroa AZ12:ta kuin putkenkanta ja hehkujännite?

Nyt, kun tuli puhetta tasasuuntausputkista; mikä on mielestänne sellainen historiallinen tasasuuntausputki, joka on vielä helposti saatavilla? Tarkoitan sellaisia, joita ei tehdä uustuotantona.
Entä korvaaja esimerkiksi AZ12:lle, kestää virtaa vähintään saman verran tai enemmän?