En muista onko täällä kirjoiteltu tästä koskaan, enkä hakemallakaan löytänyt viestiketjua aiheesta joten avattakoon siis sellainen.

Olen par'aikaa "paistamassa" muutamia kaasua liikaa sisällään pitäviä NOS putkia. Paistamisen idea on siis aktivoida putken getter-aine kuumentamalla putkea ilman hehkuja tai muitakaan käyttöjännitteitä.

Tiedettävästi getter-aineen toiminnan aktivointi/nopeutus on mahdollista myös putkia käyttävissä valmiissa laitteissa käyttöjännitteet päällä, mutta ne saattavat vahingoittua merkittävästi kaasua sisällään pitävistä putkista, joissa siis kaasun vaikutuksesta syntyy merkittävä hilavirta ja tämä saattaa ajaa sekä putken itsensä että putken virtapiiriin kytketyt passiiviosaset äärirajoilleen tai jopa tuhota ne.

Toinen mahdollisuus on tietenkin anodi- ja mahdollisen suojahilajännitteen poiskytkeminen ja ainoastaan hehkuttaminen, mutta siinäkin on rajansa kuinka kauan tätä kannattaa jatkaa (katodin myrkyttyminen).

Putkien "paistamisesta" on kirjoittanut mm. Morgan Jones:
http://www.vacuumstate.com/fileupload/Baking_valves%20pix.pdf

Lähetinputkien elvyttämisestä on kirjoittanut sivuilleen myös hollantilainen PA0FRI:
http://pa0fri.home.xs4all.nl/Lineairs/Tubes%20reconditioning/tube%20reconditioni...

Olen ohimennen lukaissut jotakin aiheeseen liittyvää, mutten koskaan perehtynyt siihen kunnolla. Putkia "paistamalla" siis pitäisi ominaisuuksien palata uuden veroisiksi ?

Kiinnostaisi tietää mitä kokeilusi tuottaa. Olet ilmeisesti mitannut putket ennen prosessointia, ja teet mittaukset sen jälkeen uudelleen ?

Uudenveroisiksi ei varmasti käytettyjä putkia tällä lailla enää saada, se on aivan selvä asia.
Mutta NOS putkien tyhjiön parantaminen siis kyseessä, eli uusina, käyttämättöminä vuosikaudet varastoissa maanneet putket, joiden tyhjiöön on elektrodien epäpuhtauksista tai kytkentäpinnien lasiliitoksista vuotanut kaasuja aikain saatossa.

Itsekin naurahdin ja suhtauduin epäluuloisesti ideaan kun siitä ensimmäisen kerran satuin jostain lukemaan.

Nyt sitten myöhemmin havaittuani että joissakin käyttämättömissä putkissani on kaasua (putkitesteri näyttää hilavirtaa), ajattelin kokeilla tätä temppua.
Parempi tehdä tällainen poikkitieteellinen koe kuin suoraan tuomita. Uunin lämmitykseen palanut sähkö on ainoa mitä voi laskun lisääntymisen muodossa hävitä..

Putket on paistettu ja odottavat nyt mittausta.
Mukana oli myös kaksi käytettyä putkea, joiden emissiossa en odota tapahtuvan mitään muutosta parempaan, mutta myös näissä oli kaasua.

Jos tämä temppu ei tuota asiaan korjausta, niin sitten kokeilemme vielä induktiokuumennusta!

Putkia itse valmistava Ron Soyland (tubecrafter.com) käyttää putkissaan käytettyjen ja loppuunajettujen putkien getter-lähteitä.
Hän on siis osoittanut että näissä on yleensä hyvin usein vielä vapauttamatonta getter-ainetta jäljellä, joka voidaan induktiokuumennuksella höyrystää.

Induktiolla getter-lähdettä lämmittäessä on tosin varottava kuumentamasta putken muita metalliosia, sillä tämä operaatio voisi entisestään huonontaa putken tyhjiön tilaa kun vielä esim. anodipeltiin mahdollisesti sitoutuneena olevat kaasut vapautuisivat siinä kuumennettaessa.
Helpointa getterin uudelleen paistaminen näin olisi niissä putkissa joissa getter-lähde sijaitsee putken yläosassa.

Induktiokuumentimen toteutus esim. tällaiseen tarkoitukseen onnistuu nykyisin lähes keneltä tahansa: http://www.youtube.com/watch?v=pVYMLnXW9uo

Getter-aineen induktiokuumennuksella "aktivoinnilla" en siis tarkoita tällaista toimenpidettä:
http://www.youtube.com/watch?v=lOenKVTYyRQ 

Tästä keskustelusta tulee mieleeni myös kiteen käyttäytyminen.
Keskustelin aikoinaan TeleQuarzin asiantuntijan kanssa aiheesta ja varmasti tästä on kirjallistakin materiaalia.

On nimittäin aika oleellinen merkitys sillä - koskien varsinkin tarkkoja uunioskillaattoreita - että kide ensinnäkin "annetaan rauhoittua" valmistuksen jälkeen. Sitten säädöt taajuuden suhteen asetetaan kun kide on ollut käytössä jonkin aikaa.

Tarkkuusoskillaattoria ei tulisi koskaan sammuttaa ja jos niin joudutaan tekemään niin tulisi säätö kohdalleen suorittaa huomattavan pitkän ajan - jopa kuukausien jälkeen jotta alkuperäinen taajuusvakavuus saavutettaisiin.
Jos kyseessä on korkealaatuinen kide jonka koteloinnin hermeettisyys on huippuluokkaa niin sille saddaan helposti kymmenien vuosien käyttöikä ja paras stabiilisuus vasta vuosien jälkeen käyttöönotosta.

Suurin syy tähän käyttäytymiseen on valmistuksessa kotelon jääneiden irtopartikkelien leijailu kidekotelossa. Ne kiinnittyvät pikkuhiljaa käytössä kotelon seinämiin yms. kiinteille paikoille mikä lisää värähtelyn vakautta. Virran katkaisu ja/tai uudelleenkäynnistys muuttaa tilannetta ja voi irrottaa noita hiukkasia jolloin homma alkaa taas alusta.

Ilpo

Ilpo, Näin se on tämä asia niin kiteiden, elektrolyyttikondensaattoreiden kuin putkienkin kohdalla, että pysyvät parhaassa kunnossa kun niitä käytetään, tosin kaksi jälkimmäistä eivät vaadi optimaalisimmassa kunnossa pysyäkseen jatkuvaa käyttöä ja kuluvatkin mokomat, ainakin putket siinä jatkuvassa käytössä pikkuhiljaa entisiksi.

Varsinkin tooriumkatodisia lähetinputkia kannattanee välillä käyttää muutamia tunteja vaikka ne pääasiassa muuten varastossa vain varaputkina olisivatkin, kuten PA0FRI aiemmin lisäämäni linkin kautta aukeavalla sivullaan suosittaa..

Ei kai sitä getteriä enää uudelleen pysty höyrystämään. Siinähän se alkuperäinen pala on sen rinkulan päällä ja kun se induktiolla kuumennetaan niin se höyrystyy muodostaen viileämpään putken hattuun "hopeoinnin".

--
Tuukka OH3MVV