Koska Tietosivut valmistuvat joskus tulevaisuudessa, yritän tähän saada aikaiseksi alkion. Jotta teksti ja kuva mahtuisivat foorumin rajoihin niin aineisto joudutaan jakamaan useampaan viestiin.

Ajatus on että aihetta voitte Wikin tapaan täydentää vapaasti. Virheistä toivon että lähetätte korjaukset minulle mailillä tai YVnä niin yritän korjata tekstin.

Tekstin Copy-right: Pitätän kaikki oikeudet Forumin ulkopuolella. Foorumilla sitä saa lainata Forumin käytännön mukaan.
Kuvien Copy-right kuulu niiden lähettäjälle "plamminen".

Jokainen oppaan käyttäjä tekee työnsä omalla vastuullaan. Kirjoittajat eivät vastaa mistään. 

Voit Foorumin ohjeitten mukaan kääntää viestien järjestyksen painamalla aiheen nimeä,
Koko ohje on liitetiedostossa.
PDF tiedosto on suojattu, voit lukea ja printata sen.


PDF-tiedosto sekä kuvat poistettu Ilmarin pyynnöstä. t: Admin

Moi, oppaan kysymykseen vaijerista - olen nähnyt eri paksuisia vaijereita mm. Sinellissä ja Sinooperissä (askarteluliikkeitä) metritavarana.

Anteeksi mutta koen olevani vastaanottavana puolena radion kunnostusta selvittävissä oppaissa mutta tämä menee yli hilseen. Miksi haluaisin foorumilta lukea uusiksi mitä mitä mulla jo on kirjana ja Cd:eenä jotka ostin Suomen Radioamatööriliitolta ? Siiinä muuten seisoo Copyright by Osmo a. Wiio ja Unto V. Somerikko.

????
Nisse

Saanen myös esittää pari kommenttia tähän lähinnä kuvan 1 ympärillä käytävään keskusteluun:

- Kertauksena: Y -luokan kondensaattoreita käytetään aina silloin, kun ihmishenki on kyseessä, ts. paikoissa missä kondensaattorin läpilyönti tekee laitteen hengenvaaralliseksi. Tällaisia paikkoja ovat mm. vaihtovirtavastaanottimen verkkoliitännästä laitteen runkoon kytketyt kondensaattorit ja yleisvirtavastaanottimien antenni- ja maaliitäntöjen kondensaattorit.
X-luokan kondensaattoreita käytetään paikoissa, joissa kondensaattorin läpilyönnistä ei ole hengenvaaraa, yleensä vain sulakkeen palaminen tai lämpösuojan laukeaminen. Tällaisia paikkoja ovat esim. verkkoliitännän yli olevat kondensaattorit sekä verkkomuuntajan toision tai tasasuuntaajan yli olevat kondensaattorit. Sekä X- että Y-kondensaattorit eroavat teknisesti "tavallisista" kondensaattoreista mm. suuremman pulssijännitekestonsa vuoksi.

- Tuon kuvan 1 verkko-osan häiriönpoistokondensaatoreista on niin monta vaihtoehtoa käytännön laitteissa, että niitä on vaikea yhdellä kuvalla esittää. Jos sellaista esitystä kuitenkin haluaisi yrittää, niin se voisi olla sellainen, että tuohon nykyiseen kuvaan lisättäisiin vielä Y-luokan kondensaattorit molemmista verkkoliitännöistä runkoon. Selittävänä tekstinä olisi, että käytännössä radioissa on vain osa kondensaattoreista tai ei yhtään.

- Mielestäni olemassa olevia tietolähteitä (kytkentäkaaviot, Wiio-Somerikko kirjat ym.) voi ja pitääkin käyttää tietolähteinä, tässähän ollaan vanhaa ja olemassa olevaa dokumentoimassa.

t.  Reijo

Totta, ennen ei ollut X- eikä Y-konkkia. Vaativimmissa paikoissa, nykyisten Y-konkkien paikalla oli kondensaattorit, joiden jännitekestoisuus oli 3750 V (silloinen turvallisuusvaatimus). Sellaisia konkkia näkee vanhoissa radioissa ja niiden kytkentäkaavioissa ja ne ovat juuri niitä kriittisimpiä turvallisuuden kannalta.

On erinomaisen hieno asia, että nyt on lähtenyt yhdessä tekeminen käyntiin. Näköjään se vaatii aina jonkun sinnikkään veturin, jolla ei heti mene herne nenään, kun joku hieman kritisoi.

Suuret kiitokset Ilmarille ja Pentille, sekä muillekin tähän yhteiseen muokkaamiseen ryhtyneille. Jatkakaa vain tähän malliin, niin saadaan hyvät kunnostusohjeet.

Kunhan ensin alkuun saisimme koottua ohjeet yleisimmistä vanhan putkiradion vikakohteista. Nyt ei heti tule mieleen, kuka se pitikään yllä hyvää vikatilasto taulukkoa yleisimmistä vioista?

Vilkaisepa Ilmari tuota Helvarin verkko-osaa, mahtaisikohan se toimia tuollaisella tasurin diodihässäkällä? Taitaa kuva olla jostain alkuperäisestä kytkentäkaaviosta?

Jorma

Kyllä se diodisilta tosiaan on väärin päin, kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat. Sitä pitäisi kääntää 90 astetta myötäpäivään. Sattuu sitä näköjään ammattilaisillekin.

Ei kai oppaan kieliasun tarvitse olla kuin jostakin nuorison foorumilta, vaan ihan vanhanaikaista ja hyvää kirjakieltäkin voisi näin merkittävässä teoksessa käyttää ?

t. Arto Salo