Juuri rakensin pienen single-ended vahvistimen EF95/EL83 putkilla ja Telesten 100V linjamuuntajalla. Ihan kauniisti se soi: http://fliput.net/uploads/el83amp.pdf

Periaatteessa linjamuuntaja ei kestä kovinkaan paljoa tasavirtaa koska sydämessä ei ole ilmarakoa, se kyllästyy ja särö nousee. Tuommoinen 25-30 mA lepovirta tuntui vielä olevan ihan passeli. Push/Pull käytössä ei tietenkään tätä ongelmaa tule.



--
Tuukka OH3MVV

Vähän aiheesta sivuun aloin ihmettelemään että mitä tuo 100 Voltin linjamuuntaja loppujen lopuksi tarkoittaa? Yleensähän kun puhutaan vahvistimien tehoista ja tehon siirrosta kaiuttimille käsitellään impedansseja ja tehoja. Kyllähän näistä saadaan laskettua jännitteetkin mutta eipä tehovahvistimien lähtöjännitteistä juuri puhuta, paitsi näiden linjamuuntajien yhteydessä.

Ilmaisin taas itseäni huonosti, ihmettelen siis sitä miksi muuntajan kriteeriksi on otettu jännitetaso kun yleensä kaiutinpiirit mitoitetaan impedanssien suhteen. Miksei puhuta vaikka 5000 ohmin linjamuuntajista? Ja mitkä ovat muut parametrit millä tuo 100 V saavutetaan?

Impedanssejahan tässäkin muunnellaan linjan kummassakin päässä että johdotus voidaan tehdä ohuemmalla kaapelilla kun siirrettävä virta pienenee jännitteen ollessa suuri. Siis sama periaate kuin sähkön jakeluverossa.

Tämä vastasi kysymykseeni, kiitos.

Hain lähinnä vastausta siihen, että onko joku kokeillut käytännössä tämän kokoluokan keskuradiovahvistimien päätemuntajia - kyseessä on siis ollut 100W transistoripäätteessä ollut.

Ajatus on ilman muuta push-pull ja kiinnostaisi tietää minkämoista tehoa voisi kuvitella tämmöisen päätemuuntajan pystyvän käsittelemään kitaravahvistinkäytössä.

Omat kokemukset ovat varsin vähäisiä putkivahvistinten rakentamisesta - edelliset 1970-luvulta.  Nyt riittää putkia ja komponentteja kokeiluissa hajotettavaksikin asti toisin kuin ennen...

Ilpo

Perinteinen vuorovaihekytkentä vaatii, että muuntajassa on tasan kahtia jaettu ensiö, jolloin pääteasteen käyttöjännite tuodaan ensiön keskipisteeseen.
Jos näin ei näissä ole, niin jäljelle jää mahdollisuus rakentaa single-end-vahvistin tai "köykkäläinen" vastavaihevahvistin.

Oleellista on myös ensiön induktanssi. Hyvää bassotoistoa silmälläpitäen ensiön induktiivisen reaktanssin tulisi olla vähintään kaksi...kolme kertaa suurempi, kuin sitä syöttävän pääteasteen mitoitusimpedanssi ja lisäksi vielä alimmalla halutulla taajuudella. Käytännössä olen todennut, että jopa niin alhaisella kuin 5 H ensiöinduktanssilla saa aikaan hyvän HiFi-vahvistimen vuorovaihekytkennällä, kunhan käytetään sopivaa vastakytkentää korjaamaan bassopään taajuusvastetta.

Edellä sanottu pitää paikkansa myös SE-vahvistimiin, mutta sen lisäksi jo edellä mainittu muuntajan ilmavälin puuttuminen aiheuttaa ensiöinduktanssin pienenemisen muuntajan läpi kulkeman tasavirran seurauksena, jolloin bassopään toiminta heikkenee edelleen.

Parhaiten pienellä ensiöinduktanssilla tullaan toimeen vastavaihevahvistimessa. Tähän minulla olisi muutama testaamani kytkentäkin, jos niin pitkälle mennään.

Voisitteko mitata muuntajan ensiöinduktanssin ja muuntosuhteet eri toisiolähdöistä ?

Nuo lukemat 7A ja 7B kohdalla viittaisivat siihen, että induktanssi on mitattu näiden pisteiden ja keskipisteen 2A välillä. Jos näin on, niin silloin 7A...7B välinen induktanssi on n. 2,3 H, jolloin tämä riittää vastavaihevahvistimelle.

Muuntosuhde 10...12 olisi aika sopiva vastavaihekytkentään.
Tämä sopii vähän tukevammille putkille, kuten  EL34, 6L6, KT88, PL509 ym. ym.

Rakensin juuri kaksi 100 W "köykkäläistä" monoblokkia muuntajilla, joissa jännitemuuntosuhde on 11 ja ensiöinduktanssi n. 5H.