Ainoat lisäykset

Korkeat taajuudet (ULA), vastuksen epä-induktanssilla  voi olla merkitystä.

Virityspiirien kelat, yleensä tarkkoja ominaisuuksiltaan. Mitä korkeampi taajuus (ULA) sitä tarkempi pitää olla.

Edit
Konkista vielä.
Pikinokat ovat yleensä sodanajalta, siis reilut 70 vuotta  ja vahapäät (Televox) heti sodan jälkeiseltä ajalta, ainakin 60 vuotta. Kun ratio on seissyt sitten 60 vuotta navetanvinnillä pakkasessa ja helteessä niin jotakin on voinut tapahtua. Ei niin että kosteus tai mikrobit olisivat päässeet sisään vaan sen ajan paperiin jäi usein muutaman ppm murto-osan verran happoa ja se ehtii vaikuttaa.
Jos radiossa on vain muutama "by-pass" , anodilta nollaan kytkettyjä ohituskonkkia, jotka jokainen vuotaa 1..2 mA, niin ei se vaikuta toimintaa paljon mitää eikä rasita verkkopowerin kovinkaan paljon. Paristokoneen paristot kyllä tyhjenevät. Mutta jos B-p konkkia on parisen kymmentä, kuten mil radioissa voi olla, ja jokainen konkka vuotaa tuon 1 mA niin kyllä se jo tuntuu powerissa.

Tässä on käytettävä talonpoikais-älyä.  Minä testaa muutaman "pikinokan" eristysvastuksen ja sitten teen päätökseni, kaikki vai valkoiden.

jatkoa

LGL; katso olisiko tuolla:
http://www.multi.fi/~oh6ag/pdf_dokus/kursen/

Sain eräältä jäseneltä kiitoksia rakentamani laitteen etulevystä Niitähän voi tehdä monella tavalla, kuten siirtokuvalla, jyrsimällä ym. Koetin helppoa tapaa jolla saa mielestäni jonkinlaisia etulevyjä tehdyksi, ainakin on hellppo tapa.

Ostin Lidistä jo vuosi eitten halvan laminointilaitteen. Mitään käyttöä en vekottimelle ollut keksinyt kunnen tuli mieleen että jos tulostan  vaikkapa värilliselle paperille etulevyn ja laminoin sen. Laminointi antaa sille kestävyyttä ja mukavan kiillon. Liimasin laminoidun kuvana 2mm akryylilevylle.

Kuvassa 2 on AC125 ominaiskäyrästö. Y-akseli siten että1 ruutu vastaa 1mA (1 voltin alue) Kanta virta on 10uA joten kuvasta voi suoraan katsoa Betan joka on noin 75. Peak ATlas antaa aika lailla saman arvon. On tuo vanhempi malli jossa ei ole curve-traceria.

Ohessa kuva laitteesta ja muutama laitteen tekosista. Laitteen rakennusohjet löytyvät linkistä:
http://www.changpuak.ch/electronics/Curve_Tracer_advanced.php

Kyt.kaaviossa on pari virhettä pk-levyyn nähden.

Kannattaa välttää rautakaupasta ostettuja juotoskolveja. Hinnaltaan olivat edullisia. Kuitenkin kolvin kärjet (2 erilaista) kestivät käyttöä vain muutaman tunnin. Eivät kyllä mainostaneetkaan mitenkään kestokärkinä.

Kannattaa siis satsata kunnolliseen termostaattiohjattuun kolviin kestokärjellä ja omalla virtalähteellään. Noita kärkiä on sitten syytä hankkia samantien varastoon useampia erilaisia. Oikeastaan   parasta olisi olla kolme eritehoista (-kärkistä) kolvia käyttövalmiina.

Minulla on tuollainen. Samaan hintaan saa valmiin laitteenkin, Ebay-hakuun vain "LCR tester" niin myyjiä löytyy monia.

Parasta laitteessa on helppo käyttö, napsauttaa sinne melkein minkä vaan komponentin niin tuo ilmoittaa jalkajärjestykset ja perustiedot. En ole laitetta paljoakaan käyttänyt mutta vastukset ja kondensaattorit näyttävät aika tarkkaan sitä mitä pitääkin. ESR näytetään ja häviökertoimetkin kondensaattoreille. Transistorien hFE:ssä on eroja Peakin mittariin verrattuna, samoin puolijohteiden kynnysjännitteissä. Nämä erot voivat hyvinkin selittyä mittausvirtaeroilla.

Induktanssit on sitten hankalampi tapaus. Tämä laite ei kovin pieniä induktansseja edes mittaa, yläraja taas sitten tuntuu olevan kymmenissä Henryissä. Minusta ferriittisydämisiä induktansseja mitatessa pitää tietää mitä tekee vaikka mittarin hinnassa olisi pari kolme nollaa perässä. Ferriittisydänten ominaisuudet kun ovat kovasti taajuusriippuvaisia niin kelat pitäisi mitata käyttötaajuudellaan. Lisäksi mittauspulssien muoto vaikuttaa paljon, yliaaltojen määrä riippuu pulssin muodosta ja näin myös sydänmateriaalin reagointi. Ilmakeloja mitatessa pitäisi kaikkien mittareiden periaatteessa selviytyä hyvin.

Mutta onhan tämä hintansa väärtti, siitä ei ole epäilystäkään. Perfektionisti voi sen sovinnolla jättää ostamatta mutta normaaliin harrastuskäyttöön on laite helppokäyttöisyytensä takia erinomainen. Tuohon 0-voimakantaan kun lisää hauenleukamittajohdot niin kaikenlaisten komponenttien tarkastus käy todella kätevästi. Esim putkiradioiden vastukset ja kondensaattorit pystyy usein mittaamaan paikallaan.

LGL kirjoitti 20.03.2015 klo 10:39:16:

Kauko-ohjaimiin toimii yleensä pelkkä purkaminen ja puhdistus esim. kuivalla puhdistusaineella (isopropanoli). Näppäinmatosta (kumia / silikonia / tms.) irtoaa ajan kanssa jotain "töhnää" joka toimii eristeenä. Tämä on hyvin yleinen vaiva, juuri eilen purkasin ja putsasin yhden kaukosäätimen.

Säätimen toiminnan voi tarkistaa vanhanaikaisesti siten, että vie säätimen AM-radion antennin lähelle ja painelee nappeja. Elektroniikka aiheuttaa toimiessaan häiriötä joka kuuluu radiosta.

Modernimpi tapa on käyttää digikameraa. Kun säätimessä olevaa infrapunalediä katsoo kameran "läpi" niin sen tuottama valo näkyy kameran ruudussa vaikka ihmissilmä ei sitä muuten havaitsekaan. Juuri korjaamassani kaukosäätimessä ledi valaisi hyvin heikosti ennen kontaktipintojen putsausta mutta putsauksen jälkeen se oli huomattavasti kirkkaampi.

Timo

Alla siis 'anti-neuvoja'  ... mitä EI saa tehdä.

Olen korjaillut aika monta vehjettä vuoden mittaan. Joskus on mennyt korjaus melko nappiin ... mutta usein!!! EI.  Onneksi lähinnä hymyilen mokilleni.

Ohessa lista ... järjestys satunainen:

1 - puhdistin elektroniikkaa liian hyvin johtavalla töhnällä (CRC). AM radio sekosi.  Piti esin suihkutella johtamatonta puhdistusainetta päälle ja paineilmalla puhallella CRC pois ... ja sen jälkeen uudelleen puhdistaa sillä johtamattomalla tavaralla (Bilteman).

2 - Yhdessä radiossa oli virtakytkin, joka toimi ulos vetämällä ... minä kääntelin ja luulin sen olevan rikki. Purkasin kytkimen ja huomasin oikean toimintatavan. Kasaaminen kesti 2 tuntia.

3 - Kytkin jännitteet väärinpäin  . laite hajosi.  Monissa batterikoteloissa merkinnät  ovat epämääräiset/epäselvät. On myös tullut eteen tapaus, missä punainen johto oli miinus! Pitäisi epäselvissä tapauksissa tutkia vaikka korttien elkojen jännitteitä ja nostaa hiljalleen syöttöjännitettä.  Yksi tälläinen itse särjetty radio odottaa yhä korjausta.

4-Puhdistin säätökonkan liukupinnan liian raapivalla työkalulla. Jos pinta naarmuuntuu, niin asemia säätäessä 'rahisee' . Yhden säätökonkan pilasin .. en tiedä, miten sen saisi hyväksi. Purkamalla konkka ja vesihiomapaperilla? .. olisi päivän homma.

5-Vanha muovi on hajonnut käsiin muutaman kerran.  Joku muovi kestää .. toinen ei. Pitäisi aina olla varovainen. Philips levarista mureni vol potikan nuppi melko kevyesti vääntämällä ... oli ehjä alussa. Piti liimata nuppi kiinni potikaan, koska uutta nuppia ei varmaankaan löydy.  luxorin naamataulu murtui kun kiristin sitä pakailleen ja joku nurkka hiukan puski vastaan. Onneksi pikaliima tarttui hyvin tähän muoviin. Varovaisuus!!!!

6- väärä liuotinaine puhdistukseen. Olen pilannut yhden pleksikannen levarista todella rumaksi ... 'yleisohenteella' ... se lienee lähes asetonia? Sama tavara vei tekstit radion asteikkotaulun alapuolelta .. yläpuoli kesti tökötin.   En osaa muuta sanoa, kuin, että kannattaa lähteä liikkeelle varovasti laimeista liuottimista alkaen. Näistä varmaan joku osaa kertoa kaiken. Tässä asiassa  mokaan koko ajan.

7-trankkujen cbe on mennyt hosuessa sekaisin muutamia kertoja. Tästä ei ole aiheutunut muuta harmia, kuin, että aikaa kuluu. Joskus unohtuu, että kortia toisiaan katsotaan päältä ja toisiaan alta .. samoin trankkuja. Joskus on löytynyt trankulle datasheet, jossa pinnit on piirretty väärin. Huolellisuus!!!

8-osia on kadonnut usein ... muutaman pienen jousen olen joutunut keksimään uusiksi ja ruuvia etsimään miljoonalaatikosta useasti. Nytkyään kerään kaikki puretut osat yhteen paikkaan. Pöydällä on aina muutama viilipurkki odottamassa.

9-Pari potikan nupppia on ollut tiukassa. Yksi potikka hajosi, kun vedin nupin ulos voimalla. Onneksi sen sai korjatuksi.  Nykyään ruiskutan CRC'tä nupin ja akselin väliin jos on tiukassa... aina on toiminut.

10-folion olen polttanut irti kortista muutaman kerran ... epäsiistiksi ovat jääneet. En tiedä mitään keinoa korjaukseen.  Joku kortti kestää hyvin osien irti tinauksen .. toinen kortti ei.

11-Kajarin kalvon olen puhkaissut 2 kertaa . Laitetta purkaessa tai testatessa omalla kajarilla pitäsi olla varovainen.  Matkaradioissa pieni reikä kajarissa ei onneksi pahasti haittaa äänenlaatuun (varsinkaan AM radiossa).  Nykyään projektin alussa poistan oman kajarin ja kytken ulkoisen kajarin johdoilla testattavaan laitteeseen.

Lista jatkuu joskus...  valitettavasti...