|
Kyllä Sallavuori oli siellä Sähkölaboratoriossa sen loppuun asti vuoteen 1945.
Osa Martti Pihan kirjoitusta ”Katsaus Maamme Radioteollisuuden kehitykseen”
Suomen Radiosähköttäjien liiton 25v. julkaisusta.
Se osa mikä käsittelee puolustusvoimia.
1. Puolustusvoimat.
Paitsi muutamia yksityisiä radioharrastelijoita Puolustusvoimat suorittivat jo lähes kolme vuosikymmentä sitten erilaisia radiokokeiluja. Puutteellisissa olosuhteissa ja monia vastoinkäymisiä kokien alettiin täten suomalainen radioteollisuus ja y1eensä koko Suomen radiotoiminta.
Hyvällä lapsella on monta nimeä ja niinpä Puolustusvoimienkin radio-osastolla on niitä ollut useampia. Näiden eri jaksojen puitteissa käsitellään seuraavassa armeijamme radiotoimintaa.
Kipinälennätinlaitoksen aika.
V. 1918 Kipinälennätinlaitos aloitti toimintansa kapt. Stenholmin (nyk. ev. Saarmaa) johdolla. Esikunta sijaitsi Merimiehenkadulla ja radiopaja oli Katajanokalla. Pajan insinöörinä toimi aluksi ins. E.S.Granfelt.
Toiminta oli luonnollisesti varsin vaatimatonta, koska kaikki oli vielä aivan alkuasteella. Mitään uutta ei tehty, vaan työ suuntautui etupäässä vanhojen uIko1aisten laitteiden korjauksiin.
Radiojoukot.
Vuoden 1920 paikkeilla nimi sitten muutettiin Radiojoukoiksi. Tämä aika, joka kesti 4-5 vuotta, oli sangen merkittävä. varsinkin maamme yleisradio-toiminnalle. 1923 aloitettiin nim. y1eisradiolähetyskokeilut ja jo seuraavana vuonna voitiin aloittaa melko säännölliset lähetykset Helsinkiä varten, joskin asema, josta 1ähetykset suoritettiin, oli sangen vaatimaton. Mutta eteenpäin vain mentiin; suurta huomiota kiinnitettiin varsinkin mikrofoonien ja vahvistajien parannuksiin. Näiden kokeilujen yhteydessä on ensisijassa mainittava ins.E.Hellberg, joka innokkaasti ja voimiaan säästämättä oli niissä mukana johtavana sieluna.
Näiden Helsinkiä varten tarkoitettujen lähetysten, joita lukuisat harrastelijat kuuntelivat itse rakentamillaan koneilla, hoitaminen suoritettiin ylitöinä. Teknikot Drufva ja Kylander, joista viimeksi mainittu toimi laitoksen palveluksessa sen lopettamiseen asti, hoitelivat vuorotellen vahvistinta. Kapellimestari Linnalan johtama torvisoittokunta oli ensimmäinen, joka esiintyi täydessä vahvuudessaan; tarkkailijan vieressä istui partituurinlukija, joka etukäteen ilmoitti piano- ja fortekohdat, siis samaan tapaan kuin nykyäänkin. Tämä tapahtui vuonna 1925.
Radiopataljoonan aika.
V. 1924 nimi sitten muutettiin Radiopataljoonaksi, toiminnan pysyessä edelleen samana.
Insinööri E. Hellberg oli edelleen innokkaasti mukana kokeiluissa ja uusien laitteiden suunnittelussa. Vuosi 1925 on merkittävä vuosi. Silloin nim. suunniteltiin n.s. “Molekyli asema”, joka on C-aseman prototyyppi. Ja siitä sitten alkoi omien asemien rakentaminen.
Vähitellen voitiin luopua ulkolaisista asemista, joita joku määrä oli tuotettu armeijalle. Jokainen ennen talvisotaa viestijoukoissa palvellut tuntee nuo mainiot B-, C- ja D-asemat jotka erinomaisesti palvelivat silloista radioliikennettä. Ja kestäviä ne olivat. Sanottiinhan tavallisesti aseman ollessa epäkunnossa: “Potkaise sitä, niin kyllä se pelaa “
Näitä asemia valmistettiin sittemmin satoja kappaleita armeijan käyttöön. B- ja C-asemat olivat jv.asemia, D-asema taas oli kehäantennilla varustettu tykistöasema.
Puolustusministeriön Sähkölaboratorio.
V. 1927 saatiin taas uusi nimi, Puolustusministeriön Sähkölaboratorio, joka laitos toimi aina vuoteen 1945 saakka. Tämän kauden henkilönimistä on ennen muita mainittava insinööri Sallavuori, joka työskenteli laitoksessa sen lopettamiseen saakka.
Maavoimille valmistettiin edelleen vanhantyyppisiä, mutta ilmavoimille ruvettiin valmistamaan useampityyppisiä, eritehoisia asemia. Niistä on mainittava ensisijassa seuraavat: Tiedustelukoneisiin ns. yhteistoiminta-asema P-12-16, voimakkuus 10 W, pommikoneisiin P-12-14 jonka teho oli 40W sekä hävittäjäkoneisiin 5-10 W:n tehoinen P12-17. Ensimmäinen ilmavoimille rakennettu asema valmistui n. vuonna 1929, merkiltään P-12-15.
Vasta talvisodan aikoihin, jolloin parannetut asemat tulivat markkinoille, lopetettiin näiden vanhojen asemien valmistus, mutta yhä edelleen lentäjät muistelevat mielellään näitä luotettavia, suhteellisen helppohoitoisia palvelijoitaan.
Toiminta loppuu.
Huhtikuussa v. 1945, puolisen vuotta välirauhan solmimisen jälkeen lakkautettiin kaikki armeijan sähköpajat ja varikot, jolloin myös Puolustusministeriön Sähkölaboratorio joutui lopettamaan toimintansa.
|
Sivu: 1
Kaksi vanhaa VREH radiota. (Luettu 10802 kertaa)
