Tuli mieleeni muutama seikka luettuani Teppo Gustafssonin artikkelia Radiot 2/2012 lehdestä.

Olen vuosikymmenten varrella rakentanut aika monta keskiaaltokehäantennia vahvistimella ja ilman. Kaikki rakenteet ovat olleet "lieriökelamallia" ja kokemusta minulla taas ei ole lainkaan perinteisestä "tasokelamallisesta" ratkaisusta. Eli onko kumpi parempi en osaa kokeilematta sanoa.

Pitkälti toistakymmentä vuotta sitten tekemälläni nettisivullani on jotain havaintoja aiheesta ja vahvistimienkin kytkentöjä jotka ovat yksikertaisia rakentaa.
http://koti.mbnet.fi/~ijl/looppi.html
Myös Utilityfoorumilla saattaa löytyä aiheeseen liittyvää sen antennit-osiossa:
http://peditio.net/utility/YaBB.pl?board=ant

Koska kaikki kannattaa ottaa irti pienikokoisesta antennista niin systeemin Q-arvo on syytä tehdä mahdollisimman hyväksi eli RF-taajuuksilla hyvät eristeaineet, mahdollisesti hyvin monisäikeinen (alle 0.1 mm säikeet) litz-lanka, ilmaeristeinen säätökonkka kunnon välityksellä jne.
Rakentamissani antenneissa virityspiikki on ollut aika terävä joten tuolla hyvällä säädöllä on merkitystä.

Olen kuullut kehäantennilla 1970-luvulla keskiaaltoasemia useasta maanosasta kuten yli 50 pientä paikallisasemaa Espanjasta (silloin Espanjassa ja Englannissa oli oikeastaan ainoina Euroopassa paljon yksityisiä yms. pikkuasemia) ja myös jenkkejä ja eteläamerikkalaisia jonkun verran.
Kehäantenni päihitti reiluisti keskiaalloilla muutaman kymmenen metrin langan joka oli jossain 12 metrin korkeudessa.

Kehäantennin suurin hyvyys piilee sen suuntaavuudessa mikä ainakin entisillä vuosikymmenillä avitti huomattavati pienitehoisten ja kaukoasemien kuuntelua eurooppalaisten "kilowattimyllyjen" seasta.

Ilpo

Minullakin on vuosien mittaan ollut molempia malleja, valitettavasti ei kyllä samanaikaisesti että pääsisi testaamaan vieri vieressä. Mutta vaikutelmani on että ei noilla ainakaan mitään suuria eroja ole, kehän pinta-ala on ratkaisevin tekijä. Nykyinen kehä on tasomallinen viisikulmio, perässä dg-mosfettivahvistin , samantyylinen kuin IJL:n nettisivuilla ja hyvin toimii. Kehä on tehty ohuesta kytkentälangasta ja sen kyllä huomaa, viritys ei ole ihan niin terävä kuin paksulankaisemmilla. Litzin käyttö varmaan olisi suositeltavaa mutta sen sitten pitäisi olla tosi paksua litziä ettei ohmiset häviöt pilaisi antennia.

Kaikkein paras kehä aikoinaan oli pihalle tehty monsteri, siinä oli sivun pituus kolmen metrin luokkaa. Se oli tehty 2,5-neliöisestä taipuisasta autojohtimesta ja se Q-arvo oli uskomaton. Pieni tuulenvire sai antennilangat väräjämään ja aseman kentänvoimakkuus moduloitui samalla taajuudella. Viritys oli äärettömän tarkkaa vaikka säätökonkassa oli välitys. Kun virityksen sai kohdalleen kuului asema hyvin bassovoittoisesti, parin kilohertsin päässä oli antennin viritys jo pielessä. Mutta oli vahvistuskin mahtava. Keskellä kesää kuului päivälläkin melkoinen joukko keskiaaltoasemia vieressä olleella Selenalla.

Reijo