Toisin kuin Suomessa Norjassa ei tarvita nolla- eikä suojamaajohtoa koska systeemi on kelluva (=maista irtioleva) kolmioverkko. Pääjännite on myös vaihejännite. Siispä ei myöskään tarvita keskusteluja pistotulpista yms hankalista turvallisuusasioista!?

PJ-jakoverkko ollenee myös myrskyjen ja ukkosen kannalta ajatellen huomattavasti häiriösietoisempi. Salamat eivät hakeudu verkkoon koska sieltä ei ole galvaanista reittiä maihin. Myrskyn kaatama puu voi kaatua linjaan kiinni ilman sähkönsyöttöhäiriötä mikäli se ei aiheuta kahden johtimen kontaktia toisiinsa jne.

Kannattaisiko vaihtaa systeemiä?

Norjassa on käytössä kuvailemasi sähköjärjestelmä; IT-järjestelmäksi sitä kutsutaan.

Lainaus:


Tämän voi kyllä ajatella toisinkin päin. Verkkoon voi jäädä tulevia vianaiheuttajia joita ei huomata kun normaalisti meillä maasulku aiheuttaa suojalaitteiden toiminnan. Kun kaivinkone kaivaa maakaapeliin niin aika suurella todennäköisyydellä syntyy myös oikosulku päällimmäisenä olevan konsentrisen suojajohtimen ja vaiheitten välillä tai vähintään kauha tekee maasulun. Ilman maata olevassa järjestelmässä on mahdollisuus siihen, että aika lailla vioittunut kaapeli jää maahan koska esim. yhden vaiheen eristeen rikkoutuminen ei aiheuta suojalaitteissa toimintaa.

Ukkosen suhteen on kyllä joukoittain esimerkkejä siitä, että se kyllä kulkee kaikennäköisiä johtavia materiaaleja pitkin olivat ne sitten yhteydessä maahan tai ei. En silti väitä, etteikö maan "läsnäolo" voisi "houkutella" paremmin ukkosta.
Yleisesti noin muuten maadoitettuja rakenteita pidetään kuitenkin pikemmin suojana ukkosta vastaan kuten suurjännitelinjojen ukkosjohdot ja talojen yms. ukkosenjohdattimet. Oikeanlaisesti kiinteistössä tehty maadoitusjärjestelmän potentiaalintasaus suojaa myös laitteita ukkoselta omalta osaltaan.

Se, että onko näiden kahden järjestelmän välillä muita eroja esim. energian siirron näkökulmasta yms. vaatisi enemmän tietämystä kuin mitä minulla on.

Järjestelmän muuttaminen toiseksi on taas niin mahdoton prosessi, ettei siihen mikään maa kovin helpolla ryhdy vaikka jotain etuja olisikin. Tämä meidän keskusteluissamme käyty pistotulppaongelma on taas hyvin marginaalinen asia ja 99,9% asennuksista on tämän suhteen kohdallaan.

Nuo amerikkalaiset sähköverkon kytkennät ja välilla tarvikkeetkin ovat hauskoja katsella. Tässä yksi varavoimajärjestelmä:
http://w5jgv.com/AC-Power-1/index.htm

Ilpo

Maja kirjoitti 16.10.2011 klo 18:35:03:
Norjassa verkkojännite on 230 volttia ja IT-järjestelmällä toteutettu.

Lainaus:


Niin siis puhutaan nyt USA:n jännitteistä. Mikä se virallinen vaihejännite siellä oikein on - amerikkalaisissa julkaisuissa kuten ARRL:n lehdissä ja kirjoissa mainitaan 117VAC.

Tämä jännite riittää kyllä tappamaan vaikka onkin meikäläistä pienempi. Toinen juttu on sitten myös se, että alhaisen jännitteen takia vaaditaan isompia johdinpoikkipintoja ja paljon on jenkeissä talokohtaisia pikkumuuntajia jotta ei pienjännitettä tarvitsi siirtää pitkiä matkoja.  Ja sitten on seuraavan portaan suurempaa jännitettä paljolti enemmän avolinjoissa lähellä ihmisasutusta kuin 20kV linjoja meillä.

Työmaani sähköteknikko joka viettää paljon lomiaan USA:ssa on kertoillut usein kuinka häntä on hirvittänyt monet asennukset - varsinkin katuvalaistuksen yms. katutasoon upotetut jakokeskukset jotka saattavat sateen jälkeen kipinöidä ja höyrytä kun upotettujen laatikoiden kansitiivisteet ovat ajan saatossa alkaneet vuotaa.

Norjalaisissa järjestelmissä kuulemma käytetään sitten myös maasta erillistä suojajohtoa. Eräs Norjassa asioita tutkinut tuttavani kertoi eilen tämmöistä.
- Tarkoitti varmaan nollasta erillään olevaa maajohtoa koska nollaa ei ole - jälkihuomatus...

Ilpo