Hyvää päivää kaikille tasapuolisesti.

Kuten sanonta kuuluu: "Kaikkea on kokeiltava ainakin kerran".

Kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan että reikien poraaminen piirilevyyn tuntuisi turhalta puuhalta. En myöskään olisi voinut uskoa että istun monopolipullon pohjat päässä käpistellen komponentteja jotka ovat niin pieniä että niistä ei näe lukea paljain silmin niihin kirjoitettuja arvoja. Jotkut jopa niin pieniä ettei itse komponenttiakaan oikein näe.

Niin siinä vain kävi että eräs Matti sai ylipuhuttua minut näitä kärpäsenjätöksiä kokeilemaan ja sillä tiellä sitä sitten ollaan.

Samainen Matti myös vikitteli minua demonstreeraamaan että kuinka näitä hippuja voi käsitellä vaikkei koordinaatio enää olisikaan aivan sieltä vakaimmasta päästä. Näkeminen ei ole ongelma ellei ole totaalisen sokea - pitää vaan olla asialliset lasit Kuulon ei tarvitse olla kunnossa - jos näitä putoaa lattialle niin et taatusti kuule että minne se hippu putosi..

Muutenkin näiden kanssa menee justiinsa sukset ristiin jollei välineistö ja työtavat ole kunnossa. Tämä EI tarkoita sitä että pitäisi koko arsenaali uusia vaan sitä että pitää opetella uudenlaisia tapoja lähestyä asiaa. Esimerkiksi millin terä juottimessa on aika karmean kokoinen mutta sähkölieden levy on juuri tarkoitukseen sopiva....

Olisi mulla muutenkin asiaa sinne Petäjäveden suuntaan. Pitäisi käydä yhtä kaveria moikkaamassa.

Voin toki kirjoitella asiaa käsittelevän sivustonkin - itseasiassa olen jo yhden sellaisen kirjoitellut - se vain on engalinkielinen: Sivulle pääset tästä


Lopuksi viellä tämmöinen tunnistustehtävä (Radion merkki?):

Olisikohan tuo risukasa Minervasta?

Nipa

Nuo arvoitukset on helppo ratkaista klikkaamalla oikealla ja tallenna kuva.
Olet nimenyt kuvat vastauksella  

Lisätty
Täytyy myöntää että en olisi tiennyt vastausta yhteenkään.

Nisse

Tunnustan käyttäväni pintaliitoskomponentteja suhteellisen säännöllisesti (suunnilleen jokaisessa viimeaikoina toteuttamassani "projektissa"). Oikeastaan ensimmäiset pintaliitosjuotteluni ajoittuvat niinkin varhaiseen aikaan kuin vuodelle 1989, jolloin silloiset työtehtäväni vaativat silloin tällöin muutaman pintaliitososan juottamista. Siihen aikaan tosin esim. vastukset olivat pääsääntöisesti kokoa 1206, joten niistä näki vielä hyvin lukea kirjoituksetkin...  

Ohjeesi ovat tosiaankin hyvät ja selkeät. Itse tunnustaudun kuitenkin sen verran laiskaksi, että olen oikonut tuollaisesta oikeaoppisesta piirilevyn valmistuksesta useammankin vaiheen...   Eli itse olen käyttänyt piirilevyjen valmistuksessa niinkin härskiä ja "epäreilua" tapaa että olen printannut kuvan laserkirjoittimella paksuhkolle (120g/m2) "high gloss" paperille (olen havainnut tyypin HP Q2421A hyvin toimivaksi), painanut kuvan suoraan silitysraudalla piirilevyn folioon kiinni ja lopuksi silitysraudasta höyry päälle, jolloin paperi irtoaa piirilevystä, mutta foliokuva jää edelleen kiinni piirilevyn pintaan.

Lopuksi ei sitten muuta kuin syövytys.

Menetelmä on toiminut ainakin tähän saakka, kun en ole "sekaantunut" 0402 kokoa pienempiin tai 0.50mm tiheämpijalkaisiin komponentteihin (esim. TQFP100). Varmaankin jos tuosta menee vielä pienemmäksi, niin sitten vaatinee ihan rehellisen valotuksen onnistuakseen.

Juotos vaatii sitten tosiaankin asialliset työkalut, juotospastat ja juoksutteet, mutta onnistuu vaikkei kirurgin kättä omaisikaan.

Itselläni myöskin käytössä uuni piirilevyn juottamiseeen. Käyttämäni malli on tosin kiinalaisvalmisteinen, ajastimella ja ohjelmoitavalla "lämpötilaprofiililla" varustettu infrapunauuni, joka tosin vaati hiukan "modausta" toimiakseen kunnolla. (Alkuperäisessä kuosissaan uunissa oli aivan liian "väkivaltainen" jäähdytystuuletin joka tuppasi siirtämään komponentteja paikaltaan kun juotospasta oli vielä sulaa...)

Mulla on tiettyjä pintaliitososia niin paljon että työkaveri jossain vaiheessa ehdotti niiden käyttöä rappujen hiekoitukseen - ROHS hiekkaa.

Ovat etupäässä keraamisia konkkia - melkein kokonainen E12 sarja 0.68p - 10uF. Enimmäkseen kokoa 0805.

Lisäksi joitakin vastuskokoja  - esimerkiksi 0805 100K vastuksia lienee ainakin 30000.

Jonninmoinen luettelo näistä löytyy mun kotisivuilta. Ja tää sitten EI OLE mainos.

Jos kehiteltäisiin jonninmoinen pintaliitosprojekti niin olisin valmis luopumaan isostakin (tuhansista) määrästä poiskantohintaan - esimerkiksi kahveet kera munkin olisivat loistoajatus - vasitenkin siinä kyläsepässä.

Onkos hyviä ehdotuksia aparaatiksi jolle olisi käyttöä - Matti on jo vissiin puhunut ESR mittarista - itse olen joskus radioita korjatessani kaivannut pienikokoista mittalähetintä joka EI OLE kiinni imatran voimassa ja jolla voi kätevästi syöttää signaalia tutkittavaan radioon.

Eräs toinen esimerkki olisi jollain sopivalla taajuudella toimiva laite jonka voi törkkästä antenniliittimeen ja joka sitten vastaanottaa Yleisradion humppaa ja konvertoi sen 30 luvun malliin. AM puolen lähtöteho voisi olla niin pieni että tätä ei erottaisi energialampun pärinästä metrin päästä.

Olen tehnyt muutamille kavereille lepakkotutkia. Siis laitteita jotka sekoittaa lepakkojen ultraäänet paikallisoskillaattorin kanssa ja jota voi sitten napit korvissa kummastella. Tarkoitukseen sopivia elektreettimikkejä on tuolla varastossa ainakin 4000 - en ole niistä kovin mustasukkainen.

Pitäisikö oikein pitää sellainen pintahiillostilaisuus jossa ekaksi paistetaan makkarat grillissä ja sitten ne piirilevyt. Tai sitten toisinpäin.

Lainaus:


Ekan kerran kun Matadorin sain eteeni 70-luvulla,hieraisin silmiäni pari kertaa ja ajattelin pitäiskö mennä optikolle..Sen verran
outo näky oli sen konehuone perinteisiin chassiksiin tottuneelle.

Kas kun otit Matadorin elkot puheeksi,sain samaisen Matadorin verkkoelkon pamahtamaan kun radio oli kyljellään,se spruuttasi liemet pihalle päädyssä olevien 3:n reiän kautta ,, kellertävä liemi olisi tullut kintuille jos en olisi ollut hakemassa kahvia putkien lämpenemistä odotellessa.

Vanhempi kollega valisti 30-luvun elkojen rakenteesta ja oli saanut ilmeisesti itsekkin joskus soosit pöydälleen.