Kostea maaperä tai ympäristöä korkeampi maastonkohta ovat partioradiolle hyviä asemapaikkoja. Kyyneleen dipoli-antenni suositeltiin asennettavaksi 2 - 6 metrin korkeudelle maanpinnasta ja sen korkeutta tarpeen mukaan säädettiin yhteyden saavuttamiseksi.

Viritin 12,7 MHz:n BFO:n  3 kHz alemmaksi sarjainduktanssilla.
Kytkin  irtokomponenteista samanlaisen colpitts-oskilaatorin ja testasin sillä sopivan sarjaindukatanssin kierrosmäärän. Radiossa kondensaattorilla C107 oli sitten  helppo säätää  tarkasti taajuudeksi 12,67 MHz.

Rengasmodulaatorissa syntyi uudella BFO-taajudella voimakas kantoaalto, jonka sai tukahdettua säätämällä  asetukset uusiksi C118 trimmerillä ja P101 potikalla. Nyt ensimmäinen qso onnitui LSB:llä.

LV407 radiossa ilmeni kiusallinen vika. Kuulopuhelimen tangentin painelu mykisti välillä vastaanotossa 3699 ukkojen pulinan lähes kuulumattomiin. Satunnaisesti kuuluvuus palautui normaaliksi.

Vika tietysti johtuu antennireleen kosketinviasta. Irrotin releen ja tein  releeseen  LV407:n  kaaviosta vastaavan kytkennän  signaalilähteestä oskillosskooppiin. Napsuttelin relettä 12v virtalähteestä taajuudella 3 MHz. Vika esiintyi myös nyt lähes koko ajan.

Pitäisikö hankkia jostain uusi rele (mistä?) tai yrittää pudistaa koskettimia?

Edellä kuvattu on toimiva ensiapu (ennen releen vaihtoa uuteen), kartongin sijasta olen käyttänyt kahvin suodatinpussista leikattuja suikaleita - ovat karkeampia. Ensin tuulilasin pesunesteeseen kastettuina ja kun kärkien välistä ei enää jää jälkiä paperiin niin viimeistely kontaktiöljyyn (esim. PRF 7/78 tai Kontakt 61 tms.) kastettuilla suikaleilla.

Olisiko toneoskillaattorisignaalin aaltomuoto jotain muuta kuin siniä?
Eli moduloivassa signaalissa on useita taajuuksia?