OH4FSL kirjoitti 23.01.2020 klo 08:55:28:
Mikä on kriteeri mitatun putken kunolle: hyvä, tyydyttävä tai huono.
Ainakin AVO:lla voidaan mitata monta eri asiaa: Anodivirta (mA), hilavirta (mA), putken jyrkkyys (mA/V) sekä anodilla että hilalla , vuodot (eristysvastus) eri elektrodien välillä (anodi(t), hila(t), katodi(t), hehkun kunto), sekä kuumana että kylmänä, putken mahd. sisältämät happiatomit (kaasumäärä).
Putkitesterille asetetaan mitattavan putken ominaistiedot datakirjasta putkityypin mukaan, ja mittarit näyytävät perusasennossa anodivirran ja anodipiirin jyrkkyyden, sekä hehkun kunnon, mitkä ylensä ovat riittävä tieto "peruskunnosta" eristysvuotojen lisäksi.
Jos halutaan piirtää jyrkkyyskäyrä kokonaan, niin muutellaan potikoilla/kytkimillä anodi- ja hilajännitteitä tarpeen mukaan. Tällä voi tietenkin vertailla eri putkien tietoja ja "mätsätä" putket tarvittaessa, niissä on aina yksilöeroja.
Ominaisarvot löytyvät putkien datalehdistä; jos esim. jyrkkyys pitäisi uutena olla 2,0 mA/V, ja mittari näyttää 1,6 mA/V niin putki voi omasta mielestäsi olla kelvollinen (80 %), mutta jos se on alle 1,0 mA/V (< 50%) niin se on jo vaihtokunnossa... Ei kai näille ole mitään yleispätevää rajaa...
Olen törmannyt sellaisiinkin, joiden jyrkkyys on parempi kuin datalehti sanoo, mutta esim. anodivirta on piemepi... Miten sellaiseen pitäisi suhtautua?