Mielenkiintoinen tiedote. Pula tosiaan on ollut kaikesta. Jos tuosta pulasta jotain hyvääkin sanoisi, niin korjaajien ja liikkeiden ammattitaito ja luovuus saattoi kasvaa, koska jouduttiin tosiaan miettimään miten laite pystytään korjaamaan. Ja varmaa risatkin radiot käytettiin hyväksi varaosina.

Hiukan asian sivusta. Isäni kertoi, että nauloista oli pulaa. Palanneista taloista saatiin nauloja, mutta ne eivät noen yms. vuoksi uponneet puuhun ennen kuin ne oli kastettu öljyyn (sekin oli varmaan jotain moneen kertaan käytettyä...).

Heikki M

Eikös Suomessa korjattukin radioputkia, vai muistanko väärin?

Edit: Taisikin olla vanhempaa asiaa. Ainakin 1920-luvun lopulla Airamin edeltäjä Suomen Sähkölampputehdas tätä harjoitti.

  Mitä siitä risasta putkesta korjattiin. Miten se oikein tehtiin? "Mielenkiintoista" sanoisi Heikki Kinnusen hahmo

Pula-ajatsta muistui mieleen Reiskan ensimmäinen kesätyö -48, olin 15-vuotias koulupoika. Sain kesähommia Porvoon uuden terveystalon raksalla. Faija oli siellä myös betonihommissa, vaikka valaja eli käsinkaavaja olikin.

Tehtäväni oli puhdistaa kaikki betonivalun jäljiltä puretut laudat ja irrottaa niistä naulat ja oikaista ne uudelleen käytettäviksi. Naulat olivat silloin kortilla eli piti saada kansanhuollon lupa niiden ostamiseen. Homma sujui hyvin ja säästin ensimmäisestä palkasta osan rahaa radiojuttuja varten. N. puolet piti antaa äidille ruokahuoltoon. Se ensimmäinen juttu kidekoneen jälkeen oli vastaanotin nro 63 eli DLL21 -versio. Sen jälkeen koko eetteri oli hallussani: sellainen tunne se oli.

Vuonna 1929 Suomen Sähkölampputehdas mainosti putkien korjausta. Hehkusäikeet niihin ainakin vaihdettiin, kaikkia hehkujännitteitä tämä menetelmä ei kuitenkaan tukenut.