Hei
Kyselisin (viisaimmilta) miten olette yleensä toteuttaneet tekemienne vahvistimien maadoitukset.
Tarkoitan tässä siis signaalimaita mahdollisimman pienen hurinan takia.
Toinen asia on osasijoittelu.
Sen olen huomannut omakohtaisesti kun lähtee tekemään layoutia vahvistimeen niin ihan ensimmäiseksi laittaa schassiksen päälle verkkomuuntajan irtonaisena sähköt päälle (toisiojännitteet eristettynä vaikka sokeripalaan), sitten päätemuuntajan ensiöön yleismittari herkimmällä ac-alueella ja etsitään muuntajien keskinäinen sijoitus että jännite mittarissa mahdollisimman pieni.
Toinen jonka olen todennut, että on hyvä katkaista piirilevyn tai turret levyn maadoitus niin että esiaste putkilla on oma maadoituspaikka esim tuloliittimen vieressä tai oma paksumpi kaapeli vahvistimen yhteiseen maadoituspisteeseen ja pääteputkien / vaiheenkäännön sekä virtalähteen maadoitus tuohon yhteispisteeseen.
Mikä tarkoitus on kun single ended vahvistimissa hehkukäämin keskiulosotto viedään pääteputken katodipisteeseen, ilmeisesti vaikuttaa myös hurinatasoon.

Ok. Onko merkitystä missä tuo yhteinen maadoituspiste on. Yleensäkö lähellä missä on ensimmäisen suotoelkon maa. Tuotko siihen myös tulevan signaalin maapisteen.

Siinä oikein tähtimaadoitus. Yleensä on toiminut, paitsi joskus oon syystä tai toisesta joutunut putkivahvistimissa tasasuuntaamaan hehkujännitteen että oon saanut loput hurinat pois.

Lainaus:


Onko ko. maadoituskorva kiinni laitteen metallirungossa tai (metalli)kotelossa ?

Olen viime vuosina rakennellut putkivahvistimia pelkästään piirilevyille, joissa yläpuoli muodostaa yhtenäisen maatason ja alapuolella kulkevat signaali- ym. foliot.
Virtalähdekortit noudattavat samaa periaatetta. Yhdistän eri piirikorttien maat johtimilla toisiinsa ja lopuksi virtalähdekortin maan yhdistän laitteen metallirunkoon.
Tuloliittimien ulkovaippa ei kosketa runkoa, vaan siitä tuodaan johdin tai suojatun kaapelin vaippa vahvistinkortin maafolioon.

Vahvistimista on tällä toteutuksella tullut hurinan suhteen täysin hiljaisia.