Sivunvalintanappi Sivu: 1 2 3 [4]  Lähetä aiheTulosta
Erittäin kuuma aihe (Enemmän kuin 25 vastausta) Low noise tape (Luettu 6189 kertaa)
Eero Aro
God Member
*****
Poissa


SRHS

Viestejä: 540
Re: Low noise tape
Vastaus #45 - 12.06.2019 klo 11:12:44
Tulosta viesti  
Mikä lie ollut valmistajien taka-ajatus. En ihan keksi, mitkä olisivat olleet erityisesti radionauhan ominaisuudet. Ehkä venymisenkesto, sillä monesti radiokäytössä nauha lähtee liikkeelle eri paikoista vähän väliä.

Tässä on PER368:n data sheet:
http://www.spita.nl/files/RMGI_PER_368.pdf

PEM 368:
http://new-hifi-classic.de/Gallery/albums/userpics/Agfa_PEM368_268_PE36_46_66.pd...
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
OH3NWD
God Member
*****
Poissa



Viestejä: 586
Re: Low noise tape
Vastaus #46 - 12.06.2019 klo 20:09:54
Tulosta viesti  
"Sopii erityisesti Nagraan ja Stellavoxiin" Ehkä sitä voi ReVoxissakin käyttää... Hymiö

Eeli
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
OH3NWD
God Member
*****
Poissa



Viestejä: 586
Re: Low noise tape
Vastaus #47 - 21.06.2019 klo 15:05:01
Tulosta viesti  
Bias-arvoja tässä mietin edelleen. Datalehdissä "Empfohlener Arbeitspunkt", onko se sama kuin "Recommended bias"? Onko tuo biasin absoluuttinen arvo, jolla eri nauhoja voisi verrata keskenään? DIN- ja IEC-standardeissa mahdollisesti tulee jotakin eroa? Pitää niitä vielä googlella koittaa etsiä. Kun on varastossa erilaisia vanhoja nauhoja, mitkä puheäänityksiin käyvät vielä hyvin tarkistuksen ja tyhjennyksen jälkeen, niin vähän saisi niistä katsottua, että mitkä suurinpiirtein menisivät samoilla säädöillä.

Voiko niin ajatella, että kotinauhoissa yleensä ottaen olisi alhaisempi bias kuin ammattinauhoissa?
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Voima
YaBB Newbies
*
Poissa



Viestejä: 1
Re: Low noise tape
Vastaus #48 - 28.12.2019 klo 23:32:44
Tulosta viesti  
Eero Aro kirjoitti 09.05.2019 klo 21:53:39:
Agfa PER 525 on oikein hyvä nauha. Sitä ja mm. PER 528:aa oli ehkä eniten käytössä Ylessä 80-90-luvuilla. Yle kyllä osti sekä Agfaa että Basfia, tasapuolisesti.

SM911 ja PEM 468 otettiin ensin käyttöön musiikkituotannoissa. Näillä nauhoilla on suuri dynamiikka-alue nauhan paksuuden ja käytetyn rautaoksidin ansiosta. Muistaakseni nauhataustan hiilipitoisuudella pyrittiin vähentämään staattisen sähkön kehittymistä varsinkin kahden tuuman moniraitanauhureissa, joiden kakussa kävi joskus kelatessa melkoinen räiske. Musiikkinauhoissa käytettiin lähes poikkeuksetta Telcom-kohinanvaimennusta, jolloin dynamiikaksi saatiin 116 dB. Myöhemmin samoja nauhoja alettiin osittain käyttää myös muussa tuotannossa.

Edellämainituthan ovat paksuja studionauhoja, eivät samanlaisia kuin ohuet kotinauhureissa pääasiassa käytetyt SP, LP ja jopa TriplePlay-nauhat. Studionauha on paksua monista syistä. Läpikopioituminen on pienempää kuin ohuella nauhalla. Nauhan voi kelata avoimen AEG-keskiölle ilman laippakeloja. Nauhaa on helppo käsitellä, leikata ja liimata käsin. Paksu nauha ei venähdä normaalikäytössä. Lisäksi meistä äänitarkkailijoista oli hyvä, että nauhan mattapintaiseen taustaan pystyi merkitsemään leikkauskohdan tai sen pystyi katsomaan nauhaan painetusta tekstistä. Mustapintaisista nauhoista kohta oli vaikea hahmottaa, ehkä olisi pitänyt käyttää valkoista rasvaliitua, mutta se olisi ollut turhan hidasta.

Studioääninauhojen käyttö vähentyi sitten kun ruvettiin käyttämään DAT-nauhaa ja vähän myöhemmin digitaalisia äänityöasemia. DAT-nauhojen käyttö oli kyllä paha virhe, sillä vähänkin pitempään arkistoituna niistä ei saatu enää luetuksi dataa virheettömästi ulos. Mutta eipä sitä silloin tiedetty.

Nykyisin jotkut levystudiot käyttävät analogisia studionauhureita saundin vuoksi. Vaikka äänitys tehdäänkin työasemalla kovalevylle, niin äänite kierrätetään analoginauhan kautta ja siihen saadaan haluttu saundi. Analoginauhalla tapahtuu yliohjausrajalla eräänlainen "pehmeä kompressio" ja vähän kohinaakin kertyy matkaan mukaan. Tähän tarkoitukseen on olemassa myös työasemien plugareita.

Eero

Meillä on Telefunkenin M 15 A-kelanauhuri, entinen Ylen laite. Soundi on upea. Siksipä ymmärrän hyvin tuon Eeron kommentin sen hyödyntämisessä nykyäänityksessä. Oon yrittänyt saada nuorempaa sukupolvea hyödyntämään työssään tuota ominaisuutta. Huollatimme laitteen viitisen vuotta sitten. Yksi pitkäsoitto sillä silloin digitoitiin ja nyt otin laitteen uudelleen esille. Huomaan, että siinä on ulostulojen vieressä myös sisäänmenot. Kuinka noita käytetään? Mitään sisääntulon säätöä ja mittareitahan ei nauhurissa ole, mutta kuitenkin käyttökytkimissä on äänitysmahdollisuus. Vaatiiko tuo etuvahvistimeksi mikserin, vai mikä on idea? Eli Mikki-mikseri- Telefunkenin sisäänmeno. Säikähdin nauhurin hintoja, joten en summassa menisi mitään kokeilemaan. Eero tai joku muukin varmaan pystyisi opastamaan. Kiitos neuvoista!
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Eero Aro
God Member
*****
Poissa


SRHS

Viestejä: 540
Re: Low noise tape
Vastaus #49 - 29.12.2019 klo 00:01:23
Tulosta viesti  
Yleisradiokäytössä studionauhureissa ei yleensä ollut käyttäjän säädeltäviksi tarkoitettuja tasonsäätöjä eikä mittareita. Tavallisesti kaikkiin tarkkaamon nauhureihin oli kytketty äänipöydän lähdöt. Tasoja säädettiin äänipöydästä, tai mikseristä, jos sitä niin halutaan kutsua.

Nauhureiden, niinkuin kaikkien studiolaitteiden sisäänmenotaso on pohjoismaisen yleisradiostandardin mukaan 0 dBU = 0,775 V. Nimellinen täysohjaustaso on + 6 dBU, eli 1,5 V.

Jos haluat M15:lla äänittää, niin yksinkertaisinta on käyttää jotain pientä mikseriä, esimerkiksi vaikka tällaista:
https://tinyurl.com/wwnj6r3
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sivunvalintanappi Sivu: 1 2 3 [4] 
Lähetä aiheTulosta