Itse en ole koskaan käyttänyt käsineitä studionauhaa käsitellessä, enkä muista kenenkään muunkaan äänitarkkailijan niitä käyttäneen. Leikkaaminen oli niin nopeaa puuhaa, että käsineet olisivat hidastaneet sitä. Ajankohtaistoiminnassa ei olisi tullut kuuloonkaan.
Useimmissa studionauhureissa on demagnetoitu nauhaleikkuri. Leikkauskohta katsotaan tai merkitään nauhan selkään toistopään kohdalle. Nauha siirretään leikkurin kohdalle ja painetaan leikkurin painikkeesta poikki. Telefunken M15:ssa on jopa sellainen leikkuri, jonka sakset ovat toistopään kohdalla. Haetaan kelalautasista pyörittämällä leikkauskohta ja vain leikataan nauha poikki leikkurilla.
Kun molemmat leikkaukset on tehty, niin liitettävät nauhojen päät asetetaan liimausuraan tiiviisti toisiinsa kiinni ja liimataan liimausteipin palalla.
Tässä operaatiossa nauhan oksidipuoleen ei kosketa kovinkaan paljon.
Kokeneet äänitarkkailijat osasivat tehdä liimauksen ilman liimausuraa, minä en siihen pystynyt, katselin vain ällistyneenä.
Monissa muissa maissa, kuten esimerkiksi Englannissa nauha leikattiin partakoneenterällä. Se oli oikeastaan vain partakoneenterän toinen puolisko. Leikkauspaikka merkittiin, nauha asetettiin leikkausuraan ja viillettiin poikki partakoneenterällä uran yli poikittain kulkevaa viistoa uraa pitkin. Terät kuluivat aika nopeasti ja niitä varten oli oma metalliroskiksensa. Partakoneenterä on ainoa keino, jolla yhden ja kahden tuuman levyisiä nauhoja voi leikata.
https://tinyurl.com/y6xce63wVarmasti olisi fiksumpaa käyttää käsineitä, jotta nauhaan ei tarttuisi sormenpäistä rasvaa. Toisaalta, tarkkaamoissa oli aina puhdistus-sprayta ja pumpulipuikkoja. Vähän riippui henkilöstä, kuinka usein äänipäitä ja ohjaimia putsattiin, mutta yleensä ainakin ennen kuin ruvettiin äänittämään tai miksaamaan. Kohinanvaimennusta käytettäessä alinomaa.
Kannattaa muistaa, että käytettiin 19 ja 38 cm/s nauhanopeuksia. Pienet kikkareet eivät siinä menossa paljon haittaa. Huolto valitti pikemminkin äänipäihin tarttuneesta liimateipin liimasta. Jos nauhojen päitä ei liitetä tiiviisti yhteen, niin väliiin jääneestä raosta kurkistaa aktiivipuolelle liimaa, joka tarttuu mennessään ohjaimiin ja päihin, ja liimaa myös kelalla nauhakerrokset yhteen.
Jotenkin hatara muistikuva on, että avokela-videonauhoja niiden käyttäjät olisivat käsitelleet käsineet kädessä. Niitä nauhoja ei kuitenkaan leikattu poikki.
Levystudioista en tiedä. En usko, että siellä nauhaa olisi leikattu muussa vaiheessa kuin masterointikopio, johon leikattiin keltaiset välinauhat kappaleitten väliin.
Eero