Törmäsin vanhahtavaan  käsitteeseen Tandberg kelanaurin huolto-ohjeessa (helmikuu 1970), jossa mainitaan että nauhurit voidaan säätää erikseen pienikohinaiselle nauhalle. Muutosohjeissa on 6-7 vastusmuutosta ja äänitys/toistopään vaihto numeroituna malleille 14 ja 15 erikseen plus muutossäätöjä. Kummankin nauhurini (14 ja 15) kelalautaseen on pistetty teippi "Adjusted for love noise tape".
Nettihaulla tuolle nauhalle löytyi pilvin pimein mainintoja pakkausteipeistä vaan ei erittelyä ääninauhoista. Nauhojen pakkauslaatikoista löytyy mitä tahansa mainosargumentointia.
KKV:ltä saamissani materiaaleissa kerrotaan nauhojen aktiivisen kerroksen eroista esim rauta- ja kromioksidinauhan välillä pienikohinaisuuden savuttamiseksi.

Muuten Tandbergin huolto-ohje on enemmän kuin täydellinen. Taitaa vain olla niin että merkin nauhureita ei enää tehty HiFi-aikakaudella tai ei ainakaan mainostettu HiFi-nauhureiksi?

Verrattaessa AKAI 4000D ja Tandbergin mallien taajuuskaistoja peli menee reippaasti Akain eduksi.

Omani on n. 1970 paikkeilta. Nyt on kyseessä mallieroavuuksia koska en omastani löydä noita kahta nappia eikä niitä ole kaaviossakaan. Toisaalta en ole pitkiin aikoihin tehnyt sillä nauhoitteita vaan olen touhunnut c-kasettien ja Dolby-korjausten kanssa.

EDIT: Huomasin että n.vuosi sitten on malli 3300X vuodelta -74 ollut esillä.

Tuota tavallisen ja low noise- nauhan eroa mietin itsekin. Minulla on reportterimalli Tandberg 11, ja sen ohjeessa sanotaan sen olevan säädetyn tavalliselle nauhalle. Pitänee vaan ajaa siihen vinkua eri taajuuksilla ja katsoa, kuinka se sitten toistaa. Esimagnetoinnin (bias) säädöllä voi sitten vaikuttaa korkeiden taajuuksien voimakkuuteen nauhoittaessa.

Kun keskustellaan ja vertaillaan eri nauhureiden taajuuskaistojen eroavaisuuksista, täytyy muistaa, että nauhurien säädöissä on kolme eri suuretta joiden säädöt vaikuttavat toinen toisiinsa.

Nämä kolme säätöä ovat: nauhasärö, signaalikohinasuhde ja taajuuskaista. kun jotain näistä suureista parantaa, niin toisten arvot heikkenevät.  Näiden lisäksi vaikuttaa tietenkin se, minkälaiselle nauhalle laite säädetään.

Esim. jos pienennämme signaalikohinasuhdetta, niin taajuuskaistan yläpää nousee aika reippaasti.

Jouduin kerran, oisko ollut vuosi 1969 tai -70, tilanteeseen erään asiakkaan tullessa esittelemään, kuinka paljo parempi AKAIn nauhuri oli kaistaleveyden suhteen. Kysyin mitä nauhurille ilmoitettiin signaalikohinasuhteeksi. Arvo ei ollut mitenkään erikoinen. Menimme saman tien testaamaan Tandberg nauhuria TB 1200X (12-21X kaksiuranauhuri). Säädin nauhurin tehdassäätöjen erinomaisen hyvän signaalikohinasuhteen yhtä heikoksi kuin AKAIn arvoissa mainittiin. Nauhasäröt säädin samaksi AKAIn kanssa. Lopputuloksena oli Tandberg nauhurin -3dB kaistaleveys ylti useita kHertsejä korkeammalle kuin ko. AKAI:lle luvattu arvo. Oli siinä asiakkaalla ihmettelemistä.

Jorma

Täytyypäs laittaa tähän kuva Tandbergin manuaalista, kunnon viikinki säätämässä nauhan kulkua, ovat ihan hauskoja

Demagnetisointi ei ole iso homma. Sen voi tehdä ihan huvikseenkin ilman päättelyä!   

Aiheeseen löyhästi liittyen tulee mieleen muistoja 1960-luvun lopuilta. Olin saanut ostettua koko kesän tienisteilläni kelanauhurin, Hitachi TRQ-520. Kaverilla oli samanlainen, mutta sen ääni tuntui paremmalta. Jostain, luultavasti Tekniikan Maailmasta olin lukenut demagnetoinnista, ja sen ääntä parantavasta vaikutuksesta.

Yhtään en muista mistä, mutta jostain varmaan sain ohjeita. Jotenkin onnistuin viilaamaan luokkaa 10mm pultin pään vinoksi, pulttiin omatekoiselle kelarungolle paljon kierroksia, ja tämä akkulaturin vaihtovirta-pienjännitepuolelle kiinni.

Siinähän se oli. Virta kiinni metrin päässä, huljuttelua äänipään lähellä, ja virta pois taas metrin päässä. Ei parantunut ääni, oli varmaan perussäädöissä vikaa. Mutta jäljillä oltiin.

Edit: Eelille kommenttina vielä että en olisi huolissani, vaikuttaa hyvältä, ja testi uskottavalta. Ammattilaisilla voi olla toisenlainenkin näkemys.

> onko Basf DP26:n ja Agfa PE41:n välillä eroa, mitenkä kestävät aikaa?

Kumpikaan nauha ei ole minulle tuttu, mutta tässä taulukossa on tietoja nauhoista:
http://www.aes.org/aeshc/docs/basftape/basftapes.html

Nuo molemmat nauhat näyttävät olevan hyvin samantapaisia lähes kaikilta arvoiltaan.
Molemmat ovat polyestermuovia, joten kun ovat tähänkin asti kestäneet, niin kestävät varmaan edelleen. DP26 näyttää olevan uudempi nauha, PE41:n valmistus loppui suunnilleen samaan aikaan kuin DP26:n alkoi.

Ainoat onnettomat nauhat, joita aika ei ole kohdellut hyvin, ovat selluloosa-asetaattipohjaiset nauhat ja ne PVC-nauhat, joista on tullut tahmeita, "sticky syndrome".

Taulukossa nauhapohjan materiaali AC tarkoittaa asetaattia, alkupäässä on esim. Agfan 40- ja 50-luvun nauhoja.

Eero