Lepakkomiehille 

Netissä on kymmeniä lepakkotutkan rakenteluohjeita. Onko jollain kokemusta moisen tekemisestä? Nyt kun taas illat pimenee niin voisi koittaa kuunnella missä lepakot lentää.

Ehkä tuo IR mikrofoni on kriittisin komponentti ja siksi kyselen jos jollain kokemusta mitä on käyttänyt.

Tämmöinen ohje seuloutui Googlauksen kautta:
http://www.nutsvolts.com/magazine/article/june2011_berber

ps: rakennussarja saattaa olla se helpoin tie tehdä moinen.
Tässä yksi https://www.radioduo.fi/tuote/lepakkotutka--ultraaanidetektori/K8118/

kommentteja

Pentti

Rakensin tuollaisen vuosia sitten.Mikrofonin hommasin eBaystä, skema jostain netistä.
Olin unohtanut jo tuon olemassaolon, tuoltahan se löytyi kun kaivelin..
Katsotaan jos löytäisin tuosta jotain dokumenttia.

Nipa

Tuo Pentin ketjunaloitus sai minut koteloimaan pari lepakkokonvertteria, joita aloittelin joskus viime vuonna. Näistä kahdesta toimivampi on juuri tuo, johon Pentti viittasi:
http://www.nutsvolts.com/uploads/magazine_downloads/pdf/Build_A_Bat_Detector.pdf

Juottelin viime vuonna kasaan myös toisen, tällaisen:
http://bertrik.sikken.nl/bat/simphet.htm

Molempiin oli syynä se, että löysin kaikki komponentit laatikoistani, paitsi mikrofonit.
Nyt värkkäsin muovisesta johtokourusta niille alkeelliset kotelot. AA-paristojen pidin on valitettavasti kaksi milliä liian pitkä mahtuakseen koteloon poikittain.

TCA440-versio pitää ihan itsekseen kaikenmoista suhinaa ja vinkunaa, on vähän vaikea sanoa, toimiiko se. Oskillaattori kyllä värähtelee ja säätyy niinkuin pitäisikin.

Heterodyneperiaatteella toimiva LM324:llä toteutettu konvertteri sen sijaan tuntuu toimivan paremmin. Siitäkin kuuluu kuulokkeilla hirveää rähinää ja suhinaa, mutta se selvästi reagoi ultraääniin. Pitäisi varmaan lisätä kuulokevoimakkuuden säädin, että ei tarvitse kuunnella täydellä höökällä.

Vertailin pietsokapseleita. Kuvassa kolme vasemmanpuoleisinta toimivat suht hyvin. Nyt vain pitäisi muistaa, mistä olen nuo hankkinut. Kaksi ensimmäistä ovat jostain komponenttikaupasta, Partcosta, Radioduosta tai SP-Elektroniikasta. Kolmas kuului Kemon jyrsijäkarkottimen rakennussarjaan.

Kaksi oikeanpuolista kapselia eivät ole kovin herkkiä eivätkä laajakaistaisia. Tällaisia pietsoja on mm. palohälyttimissä.

Pietsoja en ole hankkinut lepakkodetektoria varten, vaan aioin rakentaa ultraäänimetelöijän karkottamaan naapureiden kissat autoni päältä. Ne tykkäävät makoilla sen katolla kuivassa ja lämpimässä autoteltassa, kun ulkona sataa ja on märkää. Sottaavat hiekkaisilla tassuillaan konepellin, tuulilasin ja katon. Yleensä tassunjäljet ilmestyvät heti sen jälkeen kun olen käynyt autopesussa.

Olen käynyt parina iltana kävelemässä molempien konverttereiden kanssa tuossa lähiseuduilla. Ainoatakaan lepakkoa en ole kuullut, mutta enpä ole myöskään nähnyt. Kuulumattomuus voi johtua siitä, että he eivät ole lentotuulella. Lepakoita tässä meidän kulmilla kyllä lentelee.

Suomessa esiintyvät lepakot metelöivät taajuuksilla 20, 28 ja 45 kHz. Sen suurempiin taajuuksiin ei siis ole tarvetta.

Eero

Taajuuskaista ja herkkyys ovat olennaisia asioita. Dynaamiset eivät ole kovin herkkiä. Taajuuskaistan yläpään olisi hyvä yltää 40-50 kilohertsiin.

Noista kokeilemistani pietsoista parhaiten tuntuivat toimivan pienikokoisimmat. Olisiko niin, että mitä suurempi kalvon läpimitta on, sitä alhaisempi mikrofonin ylärajataajuus on?

En ehtinyt elo-syyskuussa kuulla yhtään lepakkoa tutkallani, niin että kunnon testausta en saanut tehdyksi. Lehtipuiden havina kyllä kuulosti aika erikoiselta, varsinkin haapojen. Lepakot lentävät vain, kun lämpötila on yli kuusi astetta. Nyt on siis hyvää aikaa rakennella.

En päässyt silloin syksyllä niin pitkälle vekottimen kanssa, että olisin käsittelyäänille tehnyt mitään. Ei mekaanisesta eristämisestä varmaan haittaakaan ole.

Käsittelyäänien vaimennus saattaa toimia yhtä hyvin ohutta puuvillakäsinettä käyttämällä. Hanska kädessä olen vuosikymmenet pidellyt mikrofoneja äänittäessäni ja todennut sen kaikkein parhaimmaksi tavaksi.

Käsittelyäänistä tuli kuitenkin mieleen, että yksi oikein hyvä ultraääniä aiheuttava "testigeneraattori" on suhteellisen kuivien kämmenien yhteen hankaaminen mikrofonin edessä. Erittäin paljon ultraääniä synnyttää myös paperin rutistelu ja avainnipun kilistely. Kun niitä kuuntelin lepakkotutkan kautta, niin tulin ajatelleeksi, kuinka meluisessa äänimaailmassa pidämme koiriamme ja kissojamme kotona. Ne kun kuulevat aika korkeita ääniä.

Eero

Sattuipa silmään juttu MEMS-mikrofonista lepakkitutkassa:
http://electronicsandbooks.com/eab3/manual/Magazine/E/Elektor%20US/201611.pdf
sivu 115

En ole tutkinut, mistä komponenttia saisi läheltä. Tällainen tulos löytyi haulla:
https://tinyurl.com/ya5sumcm

Jutussa mainittua Elektor 4/2016 ei valitettavasti ole tuolla kokoelmassa. Numerossa on ollut lepakkotutkajuttu.

Edit: Löytyi kuitenkin tällainen:
http://electronicsandbooks.com/eab3/manual/Magazine/E/Elektor%20US/201111.pdf

Eero

Lainaus:


Todennäköisesti taajuusvaste laskee 10 kHz jälkeen loivasti. Voihan se olla, että 45 kHz:llä vaste on laskenut 10...15 dB, mutta toimihan tuollainen mikrofoni. Herkkyys vain ei ole ihan optimaalinen, mutta pitääkö sen ollakaan ?

artosalo kirjoitti 02.01.2019 klo 19:18:17:


  Nyt tyydyn toistaiseksi piezoon kunnes pääsen kokeilemaan aidoilla lepakonäänillä. Testitulokset sitten kertovat tarvitaanko vaihtaa mikki johonkin toiseen.