Kirpputorisaaliina sain tuliaisiksi Telefunken-Super 1 S 65 WK ~ -radion.
Haku SRHS:n sivuilla ei antanut yhtään osumaa, joten palstoillamme ei tätä mallia liene aiemmin käsitelty. Radio ei käsittääkseni ole mikään harvinaisuus, mutta se herätti minussa useampiakin kysymyksiä sota-ajan 1939-1945 radioista Suomessa. Osaltaan tuohon aikaan johdatteli myös Heikki Marttilan erinomainen artikkeli uusimmassa Radiot-lehdessä.
Telefunken 1 S 65 WK tuli minulle pitkään varastoituna olleen näköisenä. Putket ECH3, ECF1, EBL1, EM4 ja AZ1 olivat tukevasti paikoillaan. Verkkomuuntaja oli radion elinkaaren jossain vaiheessa uusittu. Muuntaja eroaa ulkomuodoltaan ja kiinnitykseltään alkuperäisestä, mutta on teholtaan ja jänniteulostuloiltaan sopiva. Anodijännitteen suotoelektrolyytit oli uusittu kiinnittämällä ne rumasti radion kotelon seinään (vanhat oli jätetty paikoilleen chassiksen sisälle). Äänenvoimakkuudensäätöpotentiometri oli täysin jumissa.
Päätin kunnostaa radion toimivaksi. Puhdistin pölyt, uusin keskeiset vastukset ja kondensaattorit sekä asteikkolamput. Potentiometrin (Preh 1M log.) kaulalle tiputtelin CRC-aseöljyä ja kärsivällisesti nitkutellen se lähti pyörimään ja norjistui vähitellen ihan normaaliksi. Eipä juuri muuta tarvittukaan. Uusi virtajohto, sähköturvallisuuden yleistarkistus ja virrat päälle. Jännitteet nousivat oikeisiin lukemiin ja komeasti alkoi kohista ja soida. Virityskin oli yllättävän hyvin kohdallaan ja vielä yllättävämpää oli, että näköviritysputki EM4 on lähes täydessä iskussa. Aallonvaihtokytkin ja säätökondensaattori toimivat moitteettomasti.
Radio edustaa tyypillistä sota-ajan rationalisoitua tyyliä, josta on karsittu pyrkimys ylellisyyteen ja rakenneratkaisujen pohjana on käytännöllisyys.
Kiinnostavaa olisi tietää mitä radiovastaanottimia Suomen koteihin hankittiin sotavuosina (ennen sotia hankitut olivat tietysti kovassa käytössä). En tiedä, onko kukaan tehnyt siitä yhteenvetoa/tutkimusta. Esimerkiksi Lasse Vihonen ei selvitä tätä asiaa muuten niin hienossa kirjassaan "Radio sodissamme". Kotimainen radioteollisuus sai vielä 1940-luvun alussa hyvin osia Saksasta, mutta sodan loppua kohti tuonti tyrehtyi. Kauko Viitanen on kirjoittanut Helvarin valmistaneen vuosina 1941-1943 toistakymmentätuhatta radiovastaanotinta/vuosi.
Ruotsista ja Saksasta radioita on käsittääkseni saatu jonkin verran. Saksalaiseen tuontiin liittyy lisäksi mielenkiintoinen "Verlagerungsgerät" -projekti, joka oli sivuillamme esillä pari vuotta sitten:
(
http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1456642254/0 ).
Sota-ajan radiot kiinnostavat minua erityisesti kotiseutuhistoriallisesta näkökulmasta.
Telefunken 1 S 65 WK lienee Telefunkenin omalta tuotantolinjalta valmistunut malli .. vai onko. Saisinko Teiltä, tämän palstan lukijoilta varmistuksen tähän asiaan?
Timo L.