VARAUKSELLA SUHTAUDUN toteamaan, että 70-luvun ferronauhoissa olisivat diskantit kohinaksi muuttuneet. En ainakaan omissa 70-luvun ferronauhoissani ole havainnut mainittavaa diskanttien häipymää.

Myös läpikopioitumisilmiötä on mielestäni monasti liioiteltu. Ilmiö riippuu siitäkin, onko kasetteja säilytetty väärin eli lappeellaan vaiko oikein eli pystyasennossa, jolloin nauhakelat eivät pääse "valumaan". Muutamassa kasetissani olen havainnut läpikopioitumista musiikkikappaleiden välisissä taukokohdissa, eli nauhalla seuraava musiikkikappale ensimmäiset sekunnin, puolitoista heikosti kuuluu "haamuna" ennen kuin kappale varsinaisesti alkaa.

Minulla on enemmän kuin 2000, vähemmän kuin 4000 C-kasettia, vanhimmat 60-luvun lopulta jolloin nauhurini edes eivät ihmeempiä diskantteja tallentaneet. Ensimmäisen varsinaisen kasettidekkini hankin vasta vuonna 1972, aiemmat olivat mononauhureita. Kasettien lukumäärää en ole koskaan laskenut, sillä suuri osa ns. DX-nauhoistani yhä on laatikoissaan kuuntelupeditionien jäljiltä, ja viime vuosina olen DX-kasetteja tunkenut kaappien ja komeroiden perukoille, kun hyllyihin ja vetolaatikostoihin enää ei mahdu.
.

KETJUSSA MITÄ EERO totesi Dolby C:stä, samaa mieltä olen että susi oli jos syntyessään.

Muun muassa hämmästyin, kun 80-luvun lopulla ostin Pioneerin silloisen parhaan dekkimallin CT-939, ja dekillä ei  Dolby C:llä pumppaamisen takia pelsepuupikaan musiikkia kuunnellut. Dolby B:n käyttöön oli tyytyminen. Hyvätasoisilla nauhoilla [Basf Chromdioxid Super, Maxell XL-II,  Sony HF-ES, CD-a, UCX-S, TDK AD-X, A, SA-X etc.] pohjakohina kuitenkaan ei mielestäni koskaan ole ollut ongelma. Nykyisinkin kuuntelen musiikkikasettejani ilman kohinanvaimennusta, koska olematon pohjakohina ei häiritse edes kappaleiden välisissä taukokohdissa.

Dolby C -dekkejä minulla nykyiselläänkin on nelisenkymmentä, ja pääsääntöisesti aina käytin nauhoittaessa vain Dolby B:tä. Myönteisinä poikkeuksina muistan muutaman Sony-mallin, joilla yllättäen musiikkia pystyi kuuntelemaan myös Dolby C:llä, ilman pumppaamista. Olivatkohan mallit kolmipäädekit TC-K570, TC-K590, TC-K670 ja TC-K690. Tosin nuo Sonyt olivat mekanismeiltaan rupulaatua verrattuna Sonyn 70- ja 80-lukujen dekkeihin mm. TC-199SD ja TC-K81.

-ilkka

Tämä kyynisyyteni DNL-systeemiä kohtaan johtuu varmaan siitä että esim. Philipsin RH851 ja N2506
eivät varsinaisesti olleet hifilaitteita, ensin mainitussa yhdistelmässä oli automaattinen äänitystason
säätö ja tuossa jälkimmäisessä dekissä ei ollut hurraamista sen enempää laadun suhteen. Erillistä
DNL-boxia en ole omistanut joten ei ole tullut testattua uudemmilla äänitteillä sen toimintaa.

Tuolla restauroinnilla tarkoitin lähinnä näitä aikansa halpislaitteita.

Tuo Telcom on näköjään samaa tekniikkaa kuin Nakamichikin...

http://www.ernstschroeder.de/highcom_d.htm#vor

Markku