Normaali aihe Onko sinulla vanhoja kelanauhoja tai kasetteja? (Luettu 574 kertaa)
Kassa
Junior Member
**
Poissa


SRHS

Viestejä: 82
Onko sinulla vanhoja kelanauhoja tai kasetteja?
28.06.2017 klo 18:23:40
Tulosta viesti  
Petäjäveden radio- ja puhelinmuseolla on käynnissä projekti vanhojen DX-nauhoitusten taltioimiseksi ja säilyttämiseksi. Parhaita paloja on tarkoitus tarjota myös museoyleisön ihasteltavaksi siten, että kävijät voivat jälkikuunnella digitoituja lähetyksiä eri puolilta maailmaa ja eri aikakausilta. Painopiste on tässä vaiheessa vanhimmalla materiaalilla, mutta myös uudemmat tallenteet otetaan huomioon. Materiaalin keruu Petäjäveden projektia varten suoritetaan pääasiassa elokuun puoleen väliin mennessä. Museoprojektimme huomioi kaikenlaiset yleisradio-, piraatti- ja hyötyliikennelähetykset sekä kotimaasta, että ulkomailta. Samalla kertaa DX-nauhoitukset voidaan tallentaa myös Suomen DX-Liiton kokoelmiin osana SDXL:n aloittamaa DX-historian taltiointiprojektia. Siis kolme kärpästä yhdellä iskulla! Mikäli sinulla on sopivaa materiaalia
joko valmiiksi digitoituna tai vielä nauhoilla, ota hetimmiten yhteyttä kirjoittajaan (sähköposti: nurmelajm@gmail.com). Palautamme toki alkuperäistallenteet niin halutessasi.
Helpoiten ja edullisimmin materiaali kulkee tietysti sähköisenä, valmiiksi digitoidussa muodossa. Jos suunnittelet digitointiprojektin aloittamista, Raimo Mäkelän vinkeillä pääsee alkuun:

”Pari sanaa digitoinnista. Teen vanhojen kelanauhojen ja kasettien digitointia työkseni. 1960- ja 1970-luvun kelanauhojen sekä kasettien nauhamateriaali on aikojen saatossa hapertunut. Toisin sanoen nauha katkeaa helposti. Nauhaa voi kokeilla teipata tavallisella teipillä. C-kasetit voivat olla myös mekaanisesti jumissa, pölyssä tms jäykkiä. Pyöritä keloja sormella ja kokeile asiaa. Kannattaa laittaa digitointilaitteisto sellaiseen kuntoon, että c-kasetin voi kerralla digitoida alusta loppuun. Jos A-puoli menee hyvin, menee B-puolikin. Nauhan kelaaminen saattaa katkaista nauhan. Älä kelaa nauhaa ihan alkuun tai loppuun, sillä se saattaa katketa siitäkin. Yritä digitoida kaikki mitä löytyy. Seuraavaa kertaa ei ehkä tule tai se ei ehkä onnistu enää. Kelanauhojen ja kasettien nauhamateriaalista irtoaa poikkeuksellisen paljon sotkua äänipäihin ja vetorulliin. Puhdista tarpeen tullen jokaisen puolen vaihdon, kasetin tai kelanauhan jälkeen. Jos olet nauhasi jo digitoinut ja siirtänyt tiedostot CDR-levylle, tarkista CDRlevyjen kunto. Olen havainnut että osa CDR-levyistä tuhoutuu itsekseen noin 10 vuodessa.”

Nyt on siis erinomainen aika, ja kenties viimeinen hetki kaivella keloja ja nauhureita esiin!
« Viimeksi muokattu: 28.06.2017 klo 23:26:10 Kirjoittaja Kassa »  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Eero Aro
Full Member
***
Poissa


SRHS

Viestejä: 238
Re: Onko sinulla vanhoja kelanauhoja tai kasetteja?
Vastaus #1 - 03.07.2017 klo 14:00:22
Tulosta viesti  
Minäkin digitoin äänitteitä työkseni. Komppaan Raimo Mäkelän hyviä ohjeita, mutta mielestäni nauhojen kunto ei yleensä ole aivan noin huono. Suurin osa kelanauhoista ja kaseteista on varsin hyvässä kunnossa, vaikka niiden kunto heikkeneekin koko ajan. Ihmiset kysyvät minulta usein, voiko nauhan vielä digitoida, vaikka se on ollut vintillä pakkasessa ja helteessä 40 vuotta. Mielestäni kaikki nauhat ovat digitoitavissa, eikä eteeni ole tullut vielä sellaista, jota en olisi saanut digitoiduksi.

Pari huomionarvoista pointtia:

Kuten Raimo neuvoo, äänipäiden ja nauharadan puhdistus kannattaa tehdä jokaisen nauhan tai puolen vaihdon jälkeen. Kaikkein eniten nauhalta saatavaan äänenlaatuun vaikuttaa kuitenkin äänipään azimuth-kulma. Joissakin kasettinauhureissa on etuseinässä Azimuth-säätö, joka kannattaa säätää joka nauhapuolen alussa. Kasettinauhureissa azimuth-säätöruuviin normaalikäyttäjä ei pääse käsiksi kun kotelo on kiinni. Jos digitoitavaa on enemmän, niin kannattaa ehkä porata pieni reikä kanteen azimuth-ruuvin kohdalle. Azimuth säädetään niin, että nauhalta kuuluu mahdollisimman paljon korkeita taajuuksia, stereossa stereoäänikuva on suorassa ja ääni kuulostaa muutenkin parhaimmalta mahdolliselta. Käytän azimuthia säätäessä usein kuulokkeita (ja lisäksi spektrianalysaattoria ja goniometriä).

40-60 -lukujen asetaattikelanauhat katkeilevat helposti. Niissä saattaa olla käynnissä tai ohi hydrolyysiprosessi, jolloin nauhan pinnalla on nestepisaroita ja nauha voi tuoksua hieman etikalle. Nauha tukkii joskus jopa parin minuutin soitolla äänipään. Asetaattinauha katkeaa helposti pelkästään nauhaa pujottaessa tai jos siitä vetää vähänkään liian kovaa. Asetaattinauhaa digitoidessa tarvitaan rauhallista mieltä, aikaa ja liimanauhaa. Asetaattinauhaa ei kannata turhaan kelailla tai kuunnella, sillä oksidia irtoaa koko ajan. Ensimmäinen soittokerta saattaa olla paras. Sen jälkeen äänenlaatu vain huononee.

Asetaattinauhan tunnistaa siitä, että valo näkyy nauhakelan läpi. PVC-muovinauhasta tehdyn ääninauhakelan läpi valo ei paista, jos se ei ole kovin löysälle kelattu.

120 minuutin C-kaseteissa on paljon ohuempaa nauhaa kuin esim. 60 minuutin. Kasettinauha saattaa olla kääntynyt jossain kohdalla väärin päin ja joskus jopa kääntynyt vähän myöhemmin takaisin oikein päin! Joskus väärin päin kääntyneen nauhan kohdalle on äänitetty uudestaan, jolloin korkeita ääniä ei meinaa löytyä mistään! Näiden kanssa on joskus pulaamista. Mutta kuten Raimo sanoo, kopioi koko nauhan sisältö alusta loppuun. Hännistä löytyy joskus mielenkiintoisia tallennuksia.

Digitoidut äänitteet kannattaa tallettaa tarpeeksi hyvälaatuisina, saman tien wav:ina tai häviöttömänä flac:ina. Ei kannata tallentaa hitaalla bittinopeudella (alle 256 kbit/s) mp3-tiedostoina.

Eero
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
ilkka suni
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 203
Sijainti: SRHS
Re: Onko sinulla vanhoja kelanauhoja tai kasetteja?
Vastaus #2 - 06.07.2017 klo 16:04:47
Tulosta viesti  
Jos hieman saan lisätä, kasettidekeillä tehtävään digitointiin liittyen.

Dekin äänipää kannattaa varmuuden vuoksi demagnetoida, jottei tallennekopiolle kertyisi ylimääräistä kohinaa tahi hurinaa, tai jotteivät korkeat taajuudet suotta leikkautuisi. Äänipään puhdistaminen, esimerkiksi isopropyylialkoholilla ja pumpulipuikolla, tietysti on itsestäänselviö.
.

ATSIMUUTISTA ELI ÄÄNIPÄÄN kulmasta.

Itse kun olen C-kasetin kanssa puljannut vuodesta 1967...1968, sekä kasettidekkien kanssa puljannut oliko vuodesta 1972 lähtien, 70-luvulla olin havaitsevinani, että uusissakin dekeissä atsimuutti saattoi toisistaan poiketa. Tavallisissa kasettimankoissahan ja radionauhureissa atsimuutit taisivat olla enempi tai vähempi mitä ja miten sattuu. Seurauksena, myös vanhoilla eli 60-luvun lopun, 70-luvun radio-ohjelmatallenteilla on aikoinaan käytetyn kasettinauhurin äänipääkulma voinut olla sitä sun tätä.

Äänipään kulman eli atsimuutin säätönamikka on dekessä melko harvinainen luksusvaruste. Äkikseltään muistan vain Tandbergin sekä Nakamichin, joilla paremman pään dekkimalleissaan on tuo säädin ollut. Jollakin, joillakin muillakin valmistajillakin on ollut, mutta en tietenkään nyt muista kenellä.

Kolmipäädekeissä suosittelen jättämään atsimuutin kotitoimisen ruuvailemisen sikseen, ellei ruuvaajalla ole ennestään asiassa kokemusta sekä käytössään säätökasetti ja mittalaite.
.

KAKSIPÄÄDEKEISSÄ ATSIMUUTIN kotikonsetin säätö ei ole kummoinen kikka, mutta silti touhussa on syytä olla varovainen. Esimerkiksi, atsimuutin säätöruuvi yleensä on lukittu lakka-, liima- tai maalitiplulla, ja kun tuo lukitus murtuu, säätöruuvi kovin kepeästi kiepsahtaa kertaheitolla varttikierroksenkin.

Säätämiseen on hyvä käyttää keraamista meisseliä, tai ainakin poistaa magneettisuus teräskärkisestä meisselistä. Meisselin varteen voi esimerkiksi eristysnauhasta teipata viiksen, josta saa hieman osviittaa siitä, montako astetta on säätöruvia tullut käännetyksi. Viiksen avulla myös voi äänipääsillan maskiin vetäistä merkin referenssiksi siitä, mistä asennosta on ruuvaamisensa aloittanut.
.

ENNEN KUIN ALOITTAA säätöruuvailemisen, on syytä varmistaa, että atsimuutin saa palautetuksi lähtöarvoonsa.

Jos ei omaa säätökasettia [ja mittalaitetta], tempun voi tehdä kotikonsteinkin:
1] Varaa hyvälaatuinen, mieluiten C60-kasetti [ei C90].
2] Toista dekillä nauha päästä päähän, jotta nauha makaa keloillaan mahdollisimman tasaisesti.
3] Toista dekillä nauhaa alkupäästään noin 10 minuutin matka, tämän jälkeen nauhoita kasetille useita minuutteja ulakohinaa, mieluiten Dolby B:tä käyttäen.
4] Käännä kasetti, nauhoita myös sen toiselle puoliskolle minuuttikaupalla ulakohinaa, Dolby B päällä.

Ulakohina melko korkeataajuisena jo sellaisenaan on käypä apuväline atsimuutin palauttamiseen, eli kanavien välisen vaihe-eron nollaamiseen. Kun ulakohinaa toistaa diskanttikorostettuna, ilman Dolbya, kuulokkeita käyttäen on ikäkuulollakin helppoa kuulla, milloin sihisee siististi ja äänikuva korvien välissä on kohdallaan. Tarvittaessahan, ulakohinaan vielä voi dekin mahdollisella bias-säädöllä saada lisää diskanttikorostusta.
.

ATSIMUUTTIAPUVÄLINEENÄ ON hyvä käyttää C60-kasettia siksi, että C90-kasetissa nauha on ohuempaa ja kulkunsa siten epävarmempaa. Samasta syystä, että ja jotta nauha varmasti kulkisi vakaasti, atsimuutin säätely ja ulakohinan nauhoittaminen on hyvä tehdä vasta, kun on dekillä toistanut kasettia sen alusta 10 minuutin matkan. Etenkin jos dekin painorullat ovat kovettuneet, varsinkin C90-kasetti nauhan aivan alkupäässä saattaa ensimmäiset viitisen minuuttia kulkea hyvin epävakaasti, kun ottavalla nauhakelalla on tavaraa vähän ja kela pääsee liikehtimään sivuttaissuunnassa.

Kun atsimuutin on ulakohinakasetin avulla palauttanut takaisin lähtöarvoonsa, tai atsimuutin on säätökasetin avulla säätänyt, on atsimuutin säätöruuvi syytä lukita esimerkiksi lakka- tai liimatiplulla.

-ilkka
Nimim. "Nurkissa 40-50 kasettidekkiä ja noin 2.000 [?] C-kasettia"
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Eero Aro
Full Member
***
Poissa


SRHS

Viestejä: 238
Re: Onko sinulla vanhoja kelanauhoja tai kasetteja?
Vastaus #3 - 06.07.2017 klo 17:58:24
Tulosta viesti  
Hyviä neuvoja, kiitos Ilkka.

Ilman muuta demagnetointi, en tullut sitä maininneeksi. Hymiö

Itse en kaseteille äänitä, pelkästään digitoin, joten en vaivaudu palauttamaan toistopään atsimuuttia perusasentoon, enkä ole huolissani siitä mihin asentoon se jää. Seuraavan kasetin atsimuutti on kuitenkin aivan muu kuin edellisen.

Kun vanhoja kasetteja digitoidaan, niin ainoa mahdollinen referenssi on kasetilla oleva äänitys. Toistopää on säädettävä äänityksen mukaan parhaimmaksi mahdolliseksi.

Joissakin äänieditointiohjelmissa on azimuth- tai phase-toiminto, jonka väitetään pystyvän korjaamaan digitoidun äänitteen atsimuuttivirheen. Tämä ei pidä paikkaansa, ainoa oikea työvaihe säätää atsimuutti oikeaksi on säätää mekaanisesti äänipäätä. Jälkeenpäin tehtävä stereoäänitteen vaihesäätö ei pysty taikomaan esiin niitä korkeita taajuuksia, joita nauhalla olisi ollut tarjolla. Säädöillä voi hiukan oikaista stereobalanssia.

Heikkolaatuiset kasetit ovat aikoinaan saattaneet asettua äänittävän nauhurin kasettipesään huonosti ja saattavat nytkin asettua jollain toisella tavalla vinoon. Tämäkin vaikuttaa atsimuuttiin.

Tietääkseni ainoa kasettidekki, joka säätää jatkuvasti automaattisesti atsimuuttia toiston aikana, on Nakamichi Dragon. Nakamichilla oli jonkun verran dekkejä, joissa on manuaalinen atsimuth-säätönuppi etuseinässä.

Sitten pitänee vissiin vielä mainita se kasetissa oleva pikkuinen huopapala, joka painaa nauhan toistopäätä vasten. Ne ovat usein kuivuneet ja tippuneet pois, ja korkeat äänet eivät toistu kovin hyvin. Tilalle voi yrittää liimata uuden huopapalan, mutta varmin keino on avata kasetti ja siirtää nauha toiseen hyväkuntoiseen ja hyvälaatuiseen kasettiin ja digitoida vasta sitten. Se on luonnollisesti vähän hidasta puuhaa, mutta ei mahdotonta, jos kasetit on suljettu ruuveilla.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
ilkka suni
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 203
Sijainti: SRHS
Re: Onko sinulla vanhoja kelanauhoja tai kasetteja?
Vastaus #4 - 06.07.2017 klo 20:20:03
Tulosta viesti  
NO JUU, LÄHINNÄ nyt suuntasin sellaisille kertaheittodigitoijille, jotka mahdollisesti intoutuvat konvertoimaan nurkistaan löytyneitä, tai esimerkiksi vanhemmiltaan isovanhemmiltaan löytyneitä vanhoja tallenteita. Digitoinnin jälkeen mahdollisesti haluavat palauttaa atsimuutin lähtöarvoonsa, etenkin jos kyseessä on ainokainen kasettidekkinsä ja tuolla dekillä joskus on nauhoitellut musiikkitallenteita.

Hännistä löytyy mielenkiintoisia tallenteita! Tuon olen omiltakin vanhoilta C-kaseteiltani havainnut, kun olen kaivellut nurkista 40, liki 50 vuottakin vanhoja C-kasettejani. Hieman sama juttu kuin aikoinaan työkeikoilla valokuvatessa:
jokaisen filmirullan alkuun tuli aina lauotuksi pari, kolme ruutua tyhjiin, jotta varmistui filminkulusta sekä siitä, ettei ensimmäinen kuvattu ruutu ole puoliväliin saakka puhkivalottunut. Jos keikoilla aika riitti, rullien loppuun tuli lauotuksi kaikenmaailman hömppää, ja jälkikäteen pohdittuna hauskastikin toimivia otoksia.   
.

PAINEHUOVAN KARKAAMINEN eli katoaminen on hyvin tyypillistä halvoille ns. markettikaseteille, joista 70-luvulla oli kova tunku. Ilmiötä nopeutti, jos kasetti pitkään lojui liian kuumassa, esimerkiksi auton hansikaslokerossa. Omistakin 70-luvun halpakaseteistani on huonelämmössä säilöttyinäkin huopia karkaillut, sen sijaan yhdestäkään ns. laatubrändin kasetista ei ole huopa hiipinyt:
Agfa, Basf, Philips, Scotch, Sony, TDK...

Nurkissani onneksi yhä on iso läjä blankokuoria, joita 80-luvulla tilasin Kasettilinjalta, kun purkitin määrämittaisia nauhoja eli lähettelin ulkomaisille radioasemille ns. nauharaportteja. Erittäin tasokas kasettimekanismi noissa Kasettilinjan kuorissa, ja noihin kuoriin on tullut vaihdetuksi erinäinenkin nauhakela kulahtaneista tai heikkolaatuisista kaseteista.
.

VIELÄ YKSI SEIKKA tuli mieleeni, jonka kymmeniä vuosia vanhoja C-kasetteja rullaileva digitoija voi kohdata. Nauhan katkeaminen. Jopa vuosikymmeniäkin paikoillaan maannut kasetti ei ehkä halua lähteä pyörimään.

"Ummehtunutta" kasettia kannattaa hetki ravistella sekä läpsäyttää se puolin ja toisin muutaman kerran kämmentä vasten, ennen kuin lykkää kasetin soittimeen. 

Varsinkin halvoissa C-kaseteissa aikoinaan jo alun perin oli heikko mekanismi, eli nauhankulku oli vaivalloista. Kaseteissa aikoinaan myös käytetiin kitka-, eli liukupintoina tervapaperia, joka pintansa puhki kulumisen jälkeen alkoi tehokkaasti jarruttaa nauhakelojen pyörimistä.

Vanhan kasetin nauha myös on saattanut haurastua UV-säteilyn vaikutuksesta.

Nauha usein katkeaa heti paksun alkunauhansa ja varsinaisen magneettinauhan liitoskohdasta. Ruuvikiinnitteisessä kasettikuoressahan pulma on näpräämällä fiksattu, eli nauhanpään saa liitetyksi nauhakelaan, johon nauha on tavallisimmin lukittu tapilla tai hakasklipsillä.

Jos nauha katkeaa kasetin keskivaiheilta, pulma yhä on ruuvikuorissa helppo fiksata teippaamalla. Liimakuorissa tilanne on ongelmallinen, sillä vetävän nauhakelan nauha yleensä on karannut näkymättömiin, eikä auta muu kuin kasettikuoren auki murtaminen.

Kasettikuoren kokemattomille avaajille täytynee muistuttaa, että se nauha sitten nauhakeloilta ajatustakin helpommin lähtee purkautumaan serpentiiniksi pitkin pöytää. Eikä ole suositeltavaa tarttua nauhakelaan, kelaa nauhan "lukupinnasta" puristamalla. Joten varovaisuutta, jos joutuu avaamaan kuoren ja käsittelemään nauhakeloja saati siirtämään vaihtokuoriin. Kuoria vaihtaessa kannattaa käyttää avuksi uutta kuoripuoliskoa ja kädenkääntötempulla kiepsauttaa nauhakelat uudelle kuoripuoliskolle.
.

OHJELMALLINEN ATSIMUUTIN, eli kanavien vaihe-eron jälkipaikkallu käsittääkseni ei saata toimia.

Jos alkuperäisessä ohjelmalähteessä - tässä tapauksessa C-kasetissa - on datavajetta, sitä ei keinotekoisesti takaisin saa. Tematiikka on hieman sama kuin kuvankäsittelyllä yrittäisi palauttaa dataa digivalokuvan puhki tai tukkoon menneille alueille.

Mutta onhan näitä konsteja, joillakuilla. Vastikään toisaalta lukaisin, että joku oli huonosti kulkeville El-Caseteille tarjonnut silikonisuihkeita mekanismeihinsa! Jo vain tekee hyvää, jos sattuu silikonia pääsemään nauhan mukana äänipään ilmarakoon, tai painorullille.

-ilkka
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu