Lauantaina 28. tammikuuta kun oli VHF//FM:llä vahvaa tropokeliä Ruotsin suuntaan, harrastajapiirissä syntyi polemiikkia julkisuudessa käytetystä termistä "radiokeli".

Muistaako joku sanatarkasti, mitä termiä Yleisradio tv-tiedotteissaan käytti takavuosikymmeninä?

Yle muistaakseni ei käyttänyt termiä "radiokeli". Omasta hatarasta muististani tiedote meni jotensakin:
"Sääolosuhteista johtuen televisiokuvassa voi esiintyä häiriötä, joka näkyy sälekaihtimen kaltaisena kuviona tv-kuvassa".

Nöösinä 60-luvulla ihmettelin, mitä poikkeuksellista sääoloissa muka oli, kun sää minusta vaikutti aivan tavalliselta. Mutta tv-ruudussa toden totta joskus näkyi "sälekaihdinta".

-ilkka

TUOLLA SIVULLAHAN ns. radiokeli ja sen vaikutus radio- sekä tv-vastaanottoon on selvitetty loogisesti ja tyhjentävästi. Harrastepiirien toteamien perusteella käsitettä "radiokeli" olisi viime viikovaihteen tiedottamisen yhteydessä sovellettu merkillisesti. Itse en osaa ottaa kantaa.

Eilen maanantaina Digta tiedotti asiasta mm. näin:
http://www.digita.fi/medialle/tiedotteet/radiokeli_on_hellittanyt_ja_tv-vastaano...

Pahus, kun en muista sitä Yleisradion takavuosikymmeninä televiossa soveltamaa tiedotetta. Ehkä kun Lahden Radio- ja tv-museo taas avautuu, arkistoistaan löytyy tuo tiedote. Laittoi tiedote televisiossa silmään etenkin 60-luvulla, kun televisossa ei ollut nähtävillä kuin Es-keleistäkin häiriintynyttä alempien taajuuksien tv-kanavaa.
.

OLIHAN SITÄ TROPOKELIÄ viime viikonvaihteessa tietysti UHF-alueellakin. Länsirannikolla oli kuulunut ruotsalaisia DAB-lähettimiä vajaan 300 kilometrin päästä. Itselleni tuo "radiokeli" kantoi muun muassa Sveriges Radion 60 kilovatin Hörby-lähettimen, 1042 kilometrin päästä, tosin parhaimmillaan vain voimakkuudella s5//9.

Tämä nyt oli hieman DX-sektoria, mutta sallin postauksen sisällön itselleni, jos muut sallivat.
.

SURKUHUPAISAA SINÄLLÄÄN, elämä ja vuosikymmenet minut aikoinaan kuljettivat takaisin asumaan linnuntietä reilun kilometrin päähän samasta 30 kilovatin lähetintolpasta, jonka tolpan myötä 60-luvun alkupuoliskolla kotitorppaani rantautui kai kyläkunnan ensimmäinen televisiovastaanotin, Wega-merkkinen:
"Tässä vastaanottimessa on räjähtämätön Sylvania-kuvaputki",
vakuutettiin television takaseinässä roikkuneessa promolapussa.

Isäni kun 50-luvulta 60-luvun alulle asti sivutoimenaan oli paikallisen radio- ja tv-kauppiaan ovelte-ovelle -myyntiedustaja, hän sai hankituksi viihde-elektroniikkaa lompakkonsa kestävään hintaan. Samoja peruja minulla yhä on Salora Metropol 1958, jonka isävainaa sai myyntipalkintona.

Tuo likeinen aikoinaan Yleisradion omistama lähetintolppa aiheutti omansalaistakin "radiokeliä". 70-luvulla kaverini asui vain parin, kolmen sadan metrin päässä lähettimestä, ja JVC-levysoittimensa lähti pyörimään väärään suuntaan, kun soittimen virtajohtoa ja liitäntäjohtoja siirteli.

Perhepiirini väitti, että 60-luvulla keittiömme tiskipöydän teräskansi oli kerran alkanut kumista Säkkijärven Polkkaa. Putkiradiolta lisäkaiuttimelle keittiöön johtanut kaiutinjohto tuolloin kulki tiskipöydän kaapiston päällä, ja kaiutin sijaitsi keittion nurkassa kaapiston päällä. Tiskipöydälle maaperästä johti "kalpea" vesijohto. Silti en jaksa uskoa, että moinen induktiivinen resonanssi olisi ollut tiskipöydän kannessa mahdollinen, joten tarinaa pidin huuhaana.

Jotenkin olen muistavinani, että tuosta lähetintolpasta 60-luvulla puskettiin jopa 60 kilovatn teholla, kun syötettävänä olivat vain ne harvat radio- ja tv-kanavat. Voin muistaa väärinkin, ja 60-luvun WRTH-opuksia minulla ei enää ole.

-ilkka