Tervehdys!

Olemme perheen kanssa suunnitelleet lähtevämme pienelle tunturivaellukselle ensi kesänä. Muksut ovat siinä iässä että soisimme heille ensikosketuksen tunturimaisemiin. Ovat kuitenkin sen verran pieniä ettei voi tehdä mitään pitkiä päivämatkoja. Enimmäkseen tulee varmasti vietettyä leirielämää teltan ympärillä. Tästä heräsikin minulla ajatus että olisi hauska ottaa jonkun pienen QRP-radion mukaan ja ajaa sillä amatööriyhteyksiä teltasta. Sinne me kuitenkin varmasti hakeudumme hyttysiltä pakoon suhteellisen aikaisin. Ainut ongelma on vaan ettei minulla vielä ole sopivaa radiota. Kaikki HF-asemani ovat turhan isoja rinkassa kuljettamiseen.

Päätin lähteä rakentamaan itselleni "pientä ja näppärää" amatööriradiota. Kun satun olemaan kiinnostutut tästä hamssipuolen perinneradiotoiminnasta oli melko itsestään selvää että kyseessä olisi Kyynel-radio. Rakennusprojektini pyörähti käyntiin muutama viikko sitten ja ajattelin että voisin jakaa siitä pientä tarinaa ja kuvia tällä palstalla. Toivottavasti siitä on iloa jollekin teistä.

Liitteenä olevasta kuvasta se sitten oikeastaan lähti liikkeelle:
- OH2KW:n piirtämä jäljennös M11X kyyneleen etupaneelista.
- SM2BYW jonka kyynel on nähtävissä osoitteessa http://www.sm7ucz.se/Kyynel/Kyynel.htm on ollut suureksi avuksi tarkistaessa mittoja ja yksityiskohtia omasta kyyneleestään
- http://www.cryptomuseum.com/spy/kyynel/index.htm Täältä olen myös tutkinut yksityiskohtia hyvin tarkasti noista suurikokoisista kuvista.

73 de Pontus

Replikaan sopivia kondensaattoreita olen tetenkin joutunut etsimään. Tarinahan kertoo sen että suomalaiset rakensivat kyyneleiden konkat alusta asti itse. Ihan niin perusteellinen en ajatellut olla tässä projektissa. RX ja TX virityskondensaattoreiksi olen löytänyt kaksi vanhaa Hammarlundin kondnsaattoria. Joudun kyllä muokkaamaan niitäkin vähän ja lisäämään levyjä toiseen niisti, mutta luulen että niistä tulee hyvä. Lisää siitä kuitenkin myöhemmin kun pääsen kunnolla niiden kimppuun.

Vastaanottimen takaisinkytkentää säätävä kondensaattori on kyyneleessä tuollainen tiheästi pakattu kiertokondensaattori jossa on "paperia" eristeenä levyjen välissä. Tiesin että minulla jossain on sellainen jonka pitäisi sopia tähän projektiin. Muistin nimittäin että minä pikkupoikana olen rakentanut kidevastaanottimen siitä. Kuulinko sillä vastaanottimella mitään tai ei, sitä en enää muista, mutta sen konkan muistin. Viime viikonloppuna kävimme lasten kanssa vierailemassa isovanhempien luona ja poikahuoneeni hyllyltä löysin vihdoin vanhasta kenkälaatikosta tämän kondensaattorin jonka olin etsinyt.

Kotiin päästyäni jouduin kuitenkin toteamaan että konkka oli liian iso mahtuaakseen kiertämään Kyyneleen sisällä. Nyt kun vihdoin olin löytänyt tämän kadoksissa olleen konkan halusin kuitenkin käyttä sitä. Ei auttanut kuin purkaa sitä ja muokata sitä sopivamman kokoiseksi. Liitteenä kuva siitä miltä se näytti ennen kuin rupsein kokoamaan sitä.

Seuraavana työjonossa ovat laitteen vipukytkimet sekä tuo jousitettu hammasratas. Molemmille on aihiot katsottu valmiiksi mutta niitäkin joutuu muokkaamaan. Kytkimet modifioitiin käsittääkseni alun perinkin suomalaisten toimesta olemassa olevista saksalaisista vipukytkimistä (Käsittääkseni TOROTOR-merkkisiä). 100% samanlaisia en ole löytänyt mutta aika lähellä. Hammasrattaan osalta olen valmistautunut siihen että joudun viilaamaan sellaisen itse. Tuskin minä kuitenkaan löydän juuri oikean kokoisen rattaan.

Tästä kannatta tehdä juttu Vipuseen = Radioamatööri-lehti. Tietysti myös RADIOT-lehti voi olla kiinnostunut.

Ilmari /OH2FBX

OH2FBX kirjoitti 18.11.2015 klo 12:35:21:


Tätä on itse asiassa jo ehdotettu myös Ruotsin suunnasta. Ei ole mahdotonta että näin käy...

...mutta katsotaan nyt ensin josko tästä talven mittaa tulisi tomiva vekotin.

Kiteet hioi Insinööritoimisto T.I.Leiviskä, radioamatööri hänkin...

Joo siellä Kurikassa on ainakin tämmönen replica

Lisää haasteita.

Tästä olin ajatellut tehdä lähettimen asteikkolevy, mutta... Nyt kun oikein sivitin sitä tuonne etulevylle huomasin ettei tuo mahdukaan sinne. Asteikkolevyn läpimitta saa maksimissaan olla tuommoiset 45mm jottei se ottaisi kiinni reunassa oleviin kannen kiinnitysruuveihin. Minä kun ehdin luulla että olisin päässyt helpolla tämän kanssa.

Nuppia pitää tietenkin mututaa toisenmalliseksi. Sopivaa bakeliittinuppia on vielä hakusessa mutta kyllä se jostain vielä ilmestyy. Muuten olisi riittänyt kun levyn taustavärin olisi vaihtanut mustaksi ja asteikkoon olisi hieronut valkoista väriä. Nyt joudun kuitenkin positamaan kolmisen millimetriä levyn ulkoreunasta jonka seurauksena myös pääsen kaivertamaan uudet "millimetriviivat" ulkokehään. No, onneksi ovat suoria viivoja ja saavat tulla tasan samoilel paikoilel kuin nuo nykyiset. En joudu arpomaan niiden etäysyyksiä toisistaan.

Sitten pitää tietenkin myös tuo kiristysruuvin ura aukaista siitä ympyrän tyhjältä puoliskon reunasta, mutta siinä ei pitäisi olla mitään eritysitä.

Tarkkavaisimmat saattavat muuten huomata että tuo asteikko menee "väärin päin". Nolla pitäisi olla vasemmalla ja 100 oikealla. Käytännössä sillä ei ole suurempaa väliä koska sen alle tuleva kondensaattori on myös puoliympyrän muotoinen. Voin siis joka tapauksessa kääntä sen niin että taajuus nousee kun nuppia väännetään suurempaa lukua päin.

Pontus

Tuollainenkin löytyy toiseksi nupiksi, onkohan oikeaa kokoluokkaa?

Nipa

Nipa kirjoitti 19.11.2015 klo 09:54:34:


Ei, tuo on sitä seuraavaa kokoluokkaa noista DAKA-WARE tyyppisisät nupeista. Nämä kyyneleen napit ovat läpimitaltaan 28mm. Niitä minulla kuitenkin jo on kaksin kappalein. Eli kiitos, mutta noita en siis tarvitse.

OH6OG kirjoitti 19.11.2015 klo 10:00:19:



Korjaanpa itse itseäni pienen historiallisen nuppiteidon osalta. Tuo DAKA-WARE taisi kyllä tehdä vaikka minkälaisia nuppeja, eikä vaan näitä tämän tyyppisiä 8-kulmaisia joita käytettiin mm. monessa Suomen sotaradiossa.

(Oletan ainakin että ne olivat kyseisen valmistajan tekemiä. Pitäisi oikeastaan tarkistaakin mitä noissa oman Berttani nupeissa lukee.)

Stressilelu.

Lopputulos siitä mitä askartelin eilen tämän projektin puitteissa voisi luonnehtia uutena stressileluna. Sekä siinä mielessä että se lieventää minussa mahdollisesti esiintyvää stressiä, että siinä mielessä että se varmasti induktoi sellaista ympärilläni olevissa kanssaihmisissä. Kyseessä on nimittäin prototyyppi modifioidusta vipukytkimestä jolla nyt suoritan rasitustestiä. Muutama tuhat kerta on sitä nyt varmasti tullut näpsyteltyä ON ja OFF -asentojen välissä. 

Kyyneleen naamataulussa on kaksi vipukytkintä. M11 mallissa näistä toinen (vastaanottimen) on 2xON-OFF tyyppinen. Tosessa kytkimessa on kolme toimintoa saman vivun takan. Yksinapainen ON-ON ja 2xON-OFF. Mallina olevissa alkuperäisissä kyyneleissä on käytetty TOROTOR-merkkisiä vipukytkimä joita on modifioitu tarjoamaan sitä toiminnallisuutta mitä tarvitaan. RX:n osalta on modifioitu "yksinapaisen" (siinä on oikeasti kyllä 4 liitoskohtaa) ON-ON kytkintä, ja TX:ssä 2 x ON-ON kytkintä (jossa on peräti 8 napaa). Molempien kytkimien vivut ovat lyhyitä ja tehty mustasta bakeliittista.

100% oikeita vipukytkimiä en ole onnistunut löytämään. Tai no, kyllä semmoisia pyörii e-bay:ssä ja vastaavissa paikoissa, mutta taitaa vaan olla niin että näitä samoja vipuja käytetään vanhoissa kitareissa ja kitaravahvistimissa. Tästä syystä niistä myös pyydetään aivan järjettömiä hintoja. Minulla on kuitenkin joukko 1xON-ON kytkimiä joissa on melko oikean näköinen vipu. Myös yksi nelirivinen jossa alaosa täsmää hyvin alkuperäisen kanssa löytyy. Niistä olisi nyt tarkoitus askarrella sopivat vivut.

Sain nätisti purettua molemmat kytkimet ja totesin että ainakin sen kierreosan ja vivun vaihtaminen onnistuu ilman suurempaa ongelmaa. Hetken jouduin kyllä miettimään kuinka tuon ON-ON toiminnallisuuden saisi muutettua 2xON-OFF malliseksi. Tuosta viimeisestä kuvasta näette sen periaatteen jolla ajattelin yrittää. Juotan ohuen missinkiliuskan toisen puolen koskettimeeseen. Silloin kun tuo kytkimen sisällä oleva rulla on kuvassa vasemmalla olevan koskettimen päällä (eli se johon tuo liuska on kiinnitetty), niin silloin liuskan toinen pää on taivutettu siten että se nousee ylös eikä kosketa vastapuolella olevaa kosketinta. Kun rulla taas liikkuu oikealle, niin se painaa sen liuskan alas ja piiri sulkeutuu.

Näin siis ainakin teriassa. Laitoin eilen yhden tuollaisen liuskan paikkoilleen ja kasasin kytkimen väliaikaisesti rasitustestia varten. Vekslaan sitä tässä nyt päivän mittaan edestakaisin sen kun kerkeän, niin saan nähdä jos tuo juotos kestää eikä liuska katke tai muuta muotoaan.

Saa nähdä kuinka testissä käy. Nyt käytössä oleva messinkiliuska on aika ohutta tavaraa joten ainakaan siitä kohdasta mistä se on juotettu kiinni sen ei saisi liikkua kovin paljon. Muuten se kyllä ajan myötä vääntyy poikki siitä kohdasta. Jos viritys osoittautuu riittävän kestäväksi voin modifioida molemmat puolet yhdestä pienestä ja toinen puoli tuosta isosta kytkimestä tällä tavalla.

Pontus

Nupeista

Mulla on joukko valokuvia ja piirustuksia alkuperäisistä ja replika Kyynel-nupeista. Tiedostot ovat niin suuria ettei taidan mulla liitetiedostona liikkua.
Jos kiinnostaa niin pistä muistitikku käymään täällä.
Ilmari Nikander
Tennbergintie 19
10820 Lappohja

Omakutsu myös pelaa

OH2FBX

OH6OG kirjoitti 19.11.2015 klo 12:13:01:


Eipäs toiminut tuo viritykseni. Teippi joka piti stressilela koossa rupesi antamaan periksi joten sitä piti vaihtaa. Samalla päätin tarkistaa miltä liuska näyttä. Poikkihan se oli! Nimenomaan siitä juuresta, juotoksen reunasta, oli mennyt poikki. Sinne muodostuu kai sittenkin jyrkkä taittumiskohta.

Ei muuta kuin takaisin piirustuspöydälle. Tai sitten kokeilen uudestaan paksummalla pellillä...

Kiitos, tiedostot löysivät perille! Yritän katsoa jokin järkevä paikka jonne tuon voisi laitta muistiin.

Pontus

M4:n valmistaminen hitsaamalla ja viilaamalla on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus!

Ovatko päässeet kehittämisasteesta teolliseen valmistukseen asti? Muistan että rahoitusta irtosi jostain mutta sen jälkeen en ole kuulunut mitään.

http://www.kyynel.net/home.html

Olihan siellä varsin tyylikkäät verkkosivut ainakin!   

Toivotaan todellakin että hanke menestyy ja perinteet radiotekniikassa pääsevät jatkumaan.

Minullakin oli tässä yhdessä vaiheessa idea Suomen myöhäisemmänkin matkaviestintäteknologian sisällyttämisestä tähän projektiin. Otin näyttölasin yhdesta Nokian Symbian-pyhelimesta ja yritin tehdä siitä taajuusasteikon lasi tähän kyyneleeseen. En tiedä tarkaan mitä materiaalia siinä on, jotain muovin ja lasin välissä, kovaa ainakin. Muokkaaminen sujuin hyvin siihen asti kun minun piti porata reijät kiinnitystä varte. Silloin koko lasi meni sirpaleiksi, samalla tavalla kuin kännykät jotka putoavat lattiaan  . Olisihan sen pitänyt arvata. Vielä emme saa nähdä kyyneltä johon on integroitu kännykän näyttö...

73 de Pontus

.-. .-.    --.- .-. -..-

OH6OG kirjoitti 20.11.2015 klo 12:08:26:


CQ OH6MF DE OH6EOG KN

Jos vaan viitsit voisit lisätä 1 kpl tuosta PN-32-6.4 nupista tilaukseesi. Voi olla että silti päädyn johonkin toiseen nuppiin mutta enpäs mene konkurssiin jos varmuuden vuoksi otan tuon varalle. Pitäisi olla mahdollista muokata siitä vaikka näyttikin siltä että siinä oli säästetty muovimassassa kääntöpuolella.

http://www.tme.eu/fi/details/pn-32-6.4/aksiaaliset-vastukset-nupit/sci/

73 de Pontus

Motivaatio ei oikein riittänyt noiden vipukytkimien kanssa joten päätin hetkeksi siirtyä tuon lähettimen viritysasteikon kimppuun. Ensin irroitin sitä ja kaiversin uudet viivat siihen.

Jouduin nöyrtymään sen eteen että en minä kyllä saa tuota levyä samannäköiseksi kuin alkuperäinen asteikkolevy. Ymmärsin että joudun määrittelemään sen minkä minä tarkoitan sillä että haluan pysyä "mahdollisemman uskollisena alkuperäiselle kyyneleelle".

Tästä levystä saan muokattua sellaisen asteikon joka näyttää siltä että se voisi olla tehty 30-luvulla. Mutta ei se kyllä tule olemaan samanlainen kuin alkuperäisissä kyyneleissä. Väritys sekä numeroiden koko ja muoto ovat periaatteessa täysin väärät. Olen saanut kuvatiedostot jotka on skannattu suoraan alkuperäisestä kyynel-asteikosta. Tulostamalla sitä paperille tai mahdollisesti piirtoheitin-kalvolle saisin asteikon joka näyttäisi täysin oikealta. Mutta huomaahan sen heti että sitä on tehty paperista, ja että se on tuore jäljennös.

Joudun valitsemaan jos haluan ulkonäöllisesti tarkan kopion vai "tunnelmaltaan" mahdollisimman autenttinen kyynel. Luulen että haluan pyrkiä tuon tunnelman luomiseen. Haluaisin että kyyneleeni voisi "tuntua" aidolta kun sen ottaa käteensä. Mitään tulostetta tai muoviosaa ei silloin heti saisi paistaa silmään.

Taidan kuitenkin tehdä yhden tulostetun version tuosta asteikosta, ja vasta sitten päättää kumman valitsen.

No, lopuksi nyt kuitenkin pari kuvaa siiten miltä näyttää kun palikat alkavat löytämään paikkansa tuolla etulevyllä.

73 de Pontus

Enpäs ole ainakaan vielä ajatellut sitä. Voisi se olla yksi vaihtoehto kyllä.

Niinhan se olikin! Sinistys on oikea sana tällä toisella kotimaisella. Sinisalo onkin tuttu noista asehommista mutta noista alumiinin ja messingin sinistysaineista en kyllä tiennyt. Kiitos vinkistä.

Hinta näyttäisi olevan kaksinkertainen tuohon raudan pikasinistysaineeseen verrattuna. Toivottavasti haju ei sitten korreloi hinnan kanssa. Tuolla halvemmalla käsitellyt raudat tahtovat haista ihan riittävän pahalle, HI,HI.

Metallin kaiverruksesta laserilla en tiedä muuta kuin että juutuubissa on paljon videoita kun jo 20 W:n laser toimii jopa rosterin kaiverruksessa. Ja isompitehoisiakin myydään jo kotikäyttöön kohtuuhinnalla joten luulisin palvelua olevan tarjolla. Yksi liike mistä kannattaa kysellä on Riimikko, siellä on lennokki-ihmiset leikkauttaneet ainakin vaneria:

http://laserkauppa.riimikko.fi/index.php

Milläs tekniikalla se Hallu eli Hami-Allu tehtiin, siinä ainakin oli alkuperäisyyden tuntua?

Hyvältä näyttää! Periaatteessa pitäisi varmaan toimia vastaavalla tavalla sisinstetyllä messinkipinnalla. Päivän aikana olen ollut yhteyksissä paikalliseen yrittäjään joka tekee kylttejä ja leimasimia. Lupasin toimittaa hänelle kuvamateriaalia ja soittaa huomenna, niin keskustelemme tarkemmin vaihtoehdoista.

Eräs toinen kaveri keksi sen että tuota valoherkkää piirikorttilakkaa varmaan voisi hyödyntää jos haluan tehdä aseikon itse. Lakka messinkilevyn pintaan ja sitten valotus ja kehitys normaalin tapaan. Syövyttämisen tilalle pinaa voisi sitten käsitellä tuolla sinistysaineella josta Matti antoin vinkin. Kuulostaa ihan toteuttamiskelpoiselta.

Eli vaihtoehtoja alkaa löytymään.

73 de Pontus

Oli vähän hiljaisempi viikko rakentelun osalta tuo viime viikko. Kävimme ulkoiluttamassa muksut ja ahkiot Ylläksen hiihtoladuilla. Alun perin olin ajatellut workkiä PRT21-tapahtumaa sieltä mutta radiot saivat tällä kertaa jäädä kotiin. Oli mukavan rauhallinen lomaviikko.

Jotain sentään tapahtui projektin osalta. Posti rupesi taas kulkemaan! DLL21 saapui joten toiminnalliset osat alkavat olemaan kasassa.

Tulee todella komea radio 

Juu, nuo kilpikaivertamot taitavat kyllä olla ihan varteenotettavia kun itse tehdylle laitteelle pitää saada panelin. Tuohon lähettimen nupin asteikkolevyyn liittyen selvittelin asiaa paikallisella leimasin-/kilpitehtaalla. Ihan järkevään hintaan saavat kyllä tehtyä sellaisen minulle, kunhan vaan piirrän kuvan siitä heille kunnollisena vektorigrafiikkana. Se saa nyt vähän olla varavaihtoehtona, koitan ensin mitä itse saan aikaiseksi.

Kiva jos pidätte radiosta. Toivotaan nyt vaan että saan siitä toimivankin vekottimen, niin pääsette ehkä kuulemaan sen tuottamaa uikutusta jossain vaiheessa.

73 de Pontus

Antenniliittimen banaaniholikkien kaulus on ollut vähän liian korkea alkuperäisissä kyyneleissän käytettyyn holkkeihin verrattuna. Tänään "sorvasin" ne vähän matalammiksi porakoneessa. Sen piti tehdä alapuolelta ettei kromipinta rikkoutuisi.

Olin vähän miettinyt miten tuo tulisi sujumaan kun  holkki on sen verran lyhyt etten varmaan olisi saanut kinnitettyä niitä metallisorveen joka löytyy vanhempieni luona. Osoittautui kuitenkin ettei siihen tarvinnut mitään oikeata sorvia. Käsiporakone ja viila riitti ihan hyvin. Ei tällaisia metallitöitä varmaan saisi tehdä ruokapöydässä, onneksi XYL ei ollut kotona.

Antenniliitin ja virityslamppu ovat nyt paikoillaa. Ei puutu kuin ruuvilakka...

73 de Pontus

Pientä edistystä taas. Lähettimen putkenkanta on päässyt omalle paikalleen.

Totesin että missään ei taida olla ylimääristä tilaa tässä asemassa. Esikuvana olevan kyneleen laatikko on 100mm korkea ja 3mm siitä menee etulevyn paksuuteen. Minulla ei vielä ole pohjaa tuossa omassa laatikossani mutta vapaata tilaa putken huipun ja pohjan sisäpinnan väliin taitaa jäädä alle 1mm. No, eipä sitten ainakaan irtoa kannastaan tuo putki.

Voi kuitenkin olla että joudun irroittamaan tuon kannan vielä. Huomasin että minun kannattaisi asettaa vähän eristettä putken pinnien ja siinä sivulla olevien mutterien väliin, muuten voi tulla oikosulku jos putkea vähnän heiluttaa.

73 de Pontus

Uusi vuosi saapui ja jotain pientä uutta on ehtinyt tapahtua tässäkin projektissa!

Olen jatkanut lähetin-puoliskon kanssa. Seuraava osa minkä pitäisi saada paikoilleen siihen on virityskondensaattori. Se tehtiin alun perin käsityönä kun ei niitä oikein kaupastakaan voinut käydä hakemassa. Tässäkin threadissä ilmeni että jotkut sanovat syyksi ettei Suomella vielä siihen aikaan ollut omaa radioteollisuutta joka olisi voinut toimittaa niitä. Oli miten oli sen kanssa, alan nyt ainakin itse uskomaan että vähintään yhtä ratkaiseva syy oli Kyyneleiden pieni koko. Sain itsekin jälleen kokea sen että siellä laatikon sisällä on sen verran ahasta ettei mitkä tahansa konkat yksinkertaisesti mahdu sinne.

Olin löytänyt vanhan Hammarlundin valmistaman kondnesaattorin jonka luulin sopivan aika hyvin tähän. Koko oli aika lailla oikea ja materiaaleina oli käytetty messinkiä ja pertinax-levyä. Mutta ei se oikein tahtonut istua sinne. DLL21-putken kanta oli muutama mm liian lähellä kun akseli oli oikealla paikalla. Päädyin puremaan sen konkan ja paloiksi ja laitoin sen uudelle, sopivan kokoiselle alustalevylle. Samalla sain siihen sitä samaa ruskeata bakeliittia jota pitikin olla staatorilevyje ylä- ja alapuolella.

Loppujen lopuksi homma sujuin paljon helpommin kuin olin olettanut. Porasin vaan 2,5mm reijät staattorin missinkitankojen molempiin päihin. Reijissä pyöräyttelin sitten M3 kierretappia jonkä jälkeen uudet bakeliittilevyt sai ruuvata kiinni.

Staattori asettui vaan millin verran liian korkealle. Vähän jouduin viilaamana pois messinkitankojen alapinnoista jonka jälkeen levyt eivät enää ottaneet kiinni toisiinsa. Pelkäsin että tulisi olemana vaikeaa saada kasattua konkaa suoraksi, niin etteivät levyt missään kohdassa leikkaa kiinni. Kaikki sujui kuitenkin hyvin kun bakeliitin pinta on suora eikä taivukaan mihinkään. Ja kaikki kulmat messingissä ovat edeellen Hammarlundin leikkaamia, niitä en tarvinnut mennä pilaamaan.

Huomenna olisi tarkoitus yrittää pätkiä sopivan pituista plaa siitä keraamisesta kelasydämestä jonka sain Beniltä. Saa nähdä kuinka käy.

73 de Pontus

Juu, mielenkiintoisia aikoja tulee kyllä olemaan sitten kun pääsen niin pitkälle että saa kytkteä sähköt laitteeseen. Jännittäviäkin. On tämä sentään ensimmäinen itse rakentamani lähetin amatööriurani aikana. Onneksi tiedän että löytyy kokeneempia joilta voin kysyä neuvoa jos alkaa vapisemaan muualla kuin värähdyspiirissä.

On se tavoitteena että tämä myös suorituskyvyltään vastaisi alkuperäistä asemaa mahdollsimman paljon. Mahdollisesti sillä poikkeuksella ettei lähettimen taajuusalueeseen tule yhtä paljon säätövaraa kuin alkuperäisessä. Minähän en kuitenkaan saa lähettää kuin amatörribandilla, niin ajattelen että asemaa olisi vähän helpompi operoida jos taajuusnuppia saa kääntää koko 180 astetta eikä vaan muutaman asteen verran, kun etsii itselleen lähetystaajuutta.

Muuten on tämänhetkinen suunnitelma että vastukset ja konkat tulevat olemaan nykyiaikaisia komponentteja piilotettuina vanhoihin kuoriin. Eli silloin sen pitäisi elektroniikan osalta olla samassa iskukyvyssä kuin alun perin oli tarkoituskin.

Lopullinen testi siitä kuinka hyvin onnistun tässä tavoitteessa tulee sitten olemaan ensi kesänä jos me perheen kanssa lähdemme kaukovaellukselle rajan taakse. Että saako siltä yhteyksiä ystävämielisille vasta-asemille? Emme tosin lähde idän suuntaan vaan kohdemaa tulee näillä näkymin olemaan Norja. Tiedä sitten jos kantoaallon teho riittää sieltä asti OH-maahan asti kesäkeleillä. No, se selviää sitten.

73 de Pontus

Kiitos!

Kytkentä tulee olemaan Tannisen piirtämän mukaan, koska kytkentäkaava SM7UCZ:n sivulla on M10X vaikka siinä kuvissa oleva SM2BYV Jimmyn kyynel on M11X mallia. Ulkonäöllisesti pysyn lähimpänä tätä Jimmyn asemaa koska hän on auttanut minua mittojen jne kanssa.

Kapasitanssialueen pienentäminen sarjakondensaattorilla on juuri sitä mitä olin suunnitellut. Ajattelin tehdä niin että juotan "tuoreet" komponentit ensin oikeille paikoille ja testaan että arvot ovat sopivat ennen kuin alan piiloittamana niitä vanhojen kuorien sisälle. Tällä tavalla toivoisin että minulla olisi mahdollisuus kokeilla vähän kunnes sopivat arvot löytyvät. Etenkin konkkien osalta.

Olet varmasti ihan oikeassa sen suhteen että myös rakentamisessa kannattaisi soveltaa "vianetsinnästä tuttua" aste kerralla menetelmää. Pitää laittaa mietintämyssyyn missä järjetsyksessä sitä oikein kannattaisi edetä sitten kun komponentit on rakennettu.

Ehdotuksesi aloittamisesta RX:n pientaajuusasteesta tuo heti mieleen sen että minulta puutuu edelleenkin signaaligeneraattori. Pitäisihan sitä jossain vaiheessa hankkia sellaisen mutta tällä hetkellä minun taitaa melkein helpompi aloittaa toisesta päästä. Koska minun pitäisi oskilloskoopilla ja taajuslaskurilla päästä näkemään mitä siellä tapahtuu. Toimivastakaan pientaajuusasteesta en saa ääntä ulos jos ei ole mitään mitä syöttää sinne. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä vaihtoehtoja.

73 de Pontus

Audiotaajuuksille on netti pullollaan erilaisia ilmaisia ohjelmia, joilla pystyy generoimaan ja analysoimaan signaaleja, joten Kyyneleen audioasteen testaaminen on helppo juttu.
Tässä yksi, jolla saat testattua vaikka vaativiakin Hifi-laitteita:
https://www.trueaudio.com/rta_abt1.htm
Kaupanpäälisiksi tulee vielä kaksikanavainen oskilloskooppi ja spektrianalysaattori, eikä siis maksa mitään, kunhan omistaa äänikortilla varustetun tietokoneen.

Laita PC:n äänilähtöön sopiva potentiometri, mikäli tason säätäminen ohjelman kautta tuntuu hankalalta.

Eniten kantaisin huolta vastaanottimen ilmaisjan saamisesta oikealle taajuudelle ja takaisinkytkennän toiminnan saamisesta oikeaoppisen pehmeäksi.
Tällä tarkoitan sitä, että CW-kuuntelussa saa samaan aikaan optimi herkkyyden ilman, että vahvoilla signaaleilla esiintyy ns. "pullingia" ja "blockingia",
eli että CW:n nuotin (taajuuden) saa sopivalle taajuudelle eikä tulosignaali lähde "ohjaamaan" ilmaisijan taajuutta.
Suurtaajuusaste on virittämättömänä todennäköisesti ongelmaton, kuten on myös pientaajuusaste.
Lähettimessä ei myöskään pitäisi olla ongelmia, kunhan saa oskillaattorin käymään.

Kyyneleen eri kytkinkaavioita löytyy linkistä

http://www.oh3abn.net/index.php/kyynel.html

Itse tein replika Kyyneleen M80lle jossa ilmaisimen kytkentönä käytyin soveltaen Wiion kirjan (1950) kuva 239 kytkentää. Hommasta on ollut juttu Vipusessa muutama vuosi sitten. Putkina käytin Dxx90 sarjan putkia. Jos joku haluaa kuvat yms. niin omakutsu toimii.

de Ilmari / 2FBX

Kiitos! Pitää ehdottomasti tutustua tarkemmin asiaan.

73 de Pontus

Pontus tekee mahtavaa työtä. Eikä pelkästään varsinaisessa Kyyneleen rakentamisessa, vaan myös raportoinnissa tänne foorumille. Radioharraste foorumeilla näkee melko harvoin yksityiskohtaisia projekti päiväkirjoja, eikä ihme sellaisen ylläpito vaatii aikaa ja intoa. Tulos on mainio, ja tälläisiä projekteja seuraa mielellään, ja näistä saa virtaa omiin projekteihin. 

Totesin jo aikaisemmin että noita banaaniliittimien hylsyjä hyvin pystyi muokkaamaan porakoneen ja viilan kanssa. Kuten antennin liittimien tapauksessa piti myös näitä kuulokeliitimiä saada irti rungosta. Antenniliittimen tapauksessa suurensin etulevyn läpi menevät reijät niin että sinne mahtui eristestettä väliin. Tällä kertaa päätin kuitenkin kaventaa liitinholkkia siitä kohdasta jossa se menee metallilevyjen läpi. Bilteman musta sähköteippi sai tällä kertaa kelvata eristeenä. Sehän tulee kuitenkin paikkaan jonne päivänvalo ei tule paistamaan sen jälkeen kun ruuvilakka on kuivunut.

Ennen kuin sain ruuvata nuo banaaniholkit kiinni jouduin kuitenkin taas pieniin peltitöihin tuon hyllyn kanssa. Siihen kun pitää olla kaksi kahdet peltiset kannattimet muille komponenteille enkä olisi päässyt niittaamaan niitä kiinni ellen olisi tehnyt sitä tässä vaiheessa.

Edellisessä kuvassa näkyykin jo toinen näistä kiinnikkeista. Siihen tullee vastaanottimen kelat kiinni poikittain hyllyn alle. Hyllyn vasempaan reunaan, TX:n kelan viereen tuli "seinä" johon kiteen banaaniholkit ripustetaan.

Seuraavaksi pitää taas ruveta miettimään mitä sitä tekisi noille vipukytkimille. No, olen sentään ollut niiden kimpussa kahteen otteeseen joten toivotaan että kolmas kerta toden sanoo.

73 de Pontus

Viimeinen putki on nyt löytänyt perille. Suuri kiitos asianomaisille!

Pitäisiköhän pelästyä tuosta pakkauksessa olevasta varoituksesta? HI

73 de Pontus

Pari kuvaa siitä kun modifioidut kytkimet ovat päässeet paikoilleen.

73 de Pontus

Tuossa M7 kytkis vertailun vuoksi:

Hei, nyt tuo taisi aueta!

DDD11 hehkut ja RX-kytkin ovat oikein piirrettyjä tuossa päivitetyssä versiossa.

Sinne on vaan eksynyt mukaan virhe tuon tosien karvan osalta joka aiheuttaa sen että näyttäisi siltä etteivät DF11 putket toimisi. Alla korjaus punaisella, lanka kuuluukin menne tuossa kohtaa 1,5V kuten alun perinkin. Tämä johtaa siihen että DF11 putket toimivat toisen hehkupariston jännitteellä 0V ja 1,5V välissä olevalla potentiaalierolla. DDD11 putki saa sitten virransa toisesta paristosta. Siinäkin muodostuu oikea jännite-ero 1,5V ja 3V karvojen välistä.

Samalla selviää minkä takia tuossa on tuplakytkin käytössä.

73 de Pontsu

Huomsainpas kuvasta virheen TX:n johdoissa. Vihreä johdin joka nouse ylös asti "tornin" takareunaa pitkin, pitäisikin huipun sijasta päätyä tuohon senttiä alempana olevaan juotospisteeseen. Ainoastaan etureunan punainen lanka pitäisi nousta ylös asti.

Punaistakin johtoa voisi kyllä vetää ylös sitä samaa reunaa pitkin mitstä muutkin johdot menevät. Näyttäisi ainakin paremmalta. Täytyypä ryhtyä korjaustoimenpiteisiin illemmalla.

Juu, noita putkiakaan kun ei ihan noin vaan löydy jos sitä menee polttamaan hehkulangat poikki. Muistutus on kyllä ihan paikallaan. Yritän muistaa tarkistaa, mitata ja vielä kerran tarkistaa ennen kuin kytken jännitteitä päälle. Ja sitten vielä sama juttu uudestaan ennen kuin työnnän putkea paikoilleen...

Oli siinä lauluääntä! Ei oikein tahtonut tallentua kovin hyvin kännykän mikrofoniin, mutta tuolta löytyy kuitenkin lyhyt viedopätkä:



https://www.youtube.com/watch?v=22SVx_QoR-o

Videon puolessa välissä, kun käänään vastaanottimen vipukytkintä, kannattaa vääntää volumet kaakkoon jos haluaa kulla DDD11 vahvistamaa siniaaltoa 

73 de Pontus

Taas tuli vähän askarreltua tämän aseman parissa. RX alkaa pikku hiljaa kaipaamaan virityskondensaattoria ja kelaa joten aloitin taas kerran purkamalla "toimivat" komponentin jotka olin suunnitellut siihen käyttöön.

Tuo konkka joka näkyy alla olin jo ajatellut käyttää sellaisena kuin se oli, mutta kun nyt kerran laitoin tuon TX:n vastaava uudelle bakeliittpallle, niin päätin tehdä samaa tälle. Samalla siitä tulee vähän matalampi kuin mitä se alun perin oli, mikä kylläkin on hyvä asia. Ylimääräista tilaa kun tuossa aseman sisällä ei tunnu olevan missään.

Toisessa kuvassa sitten osat joista ajattelin rakentaa vastaanottimen kelaa. Runko on ferriittisydämellä varustetusta kuristimesta, jonka myös purin tuon Litz-langan. Lanka taitaa mennä takaisin käytöön, nyt en suoralta kädeltä muista montako kierrosta siihen piti tulla. Jokunen kierros "ensiöpuolelle" ja sitten kymmenkunta takaisinkytkentään, joten paljon en kuitenkaan tarvitse siitä. Toisesta kuristimesta löysin nuo väliseinät. Siinä oli muuten ihan vääränlainen ulkomuoto ferriittirungossa mutta noita kun yhdistää ja veilä heittää vähän bakeliittia sekaan, niin pitäisi olla aika lähellä alkuperäistä kelarunkoa.

Tuossa alkuperäinen RX:n kela:

On kyllä aika vaikeata saada mitään järkeviä kuvia tuosta asemasta. Uudet komponentit kun kaikki on ahdattu tuonne hyllyn alle. No, tuollaiselta se nyt kuitenkin näyttää.

Kohta saan ruveta tarkistamaan että kaikki on kytketty oikein ennen kuin taas on aika kytkeä paristot kiinni. Saa nähdä sitten paljonko sitä joutuu ihmettelemään ennen kuin se herää eloon. Kenties jo viikonlopun aikana!

73 de Pontus

Tuossakin on joka ikinen konkka ja vastus tainnut vaihtua, kuten kaikki johdotkin. Nuo siniset vastukset keskellä ovat kai ainoat jotka saattavat olla peräisin 40-luvulta. Kaikki irti ja uutta tilalle on tosin kyllä melkein ainut mahdollinen tie, jos kunnostuksta/korjausta joutuu suorittamaan.

Pontus

(PS. Tuntuu kyllä kiinnostavan foorumin jäseniä tämä threadi. Ja sehän on tietenkin hauskaa. Mutta foorumi itse ei tainnut tykätä siitä edellisen postaukseni jälkeen. Näyttökörtoja aiheelle oli jo yli 4700, nyt niitä on 62, HI.)

Lupaavalta vaikuttaa. Saitko jo ilmaisijan värähtelemään, eli takaisinkytkennän toimimaan ?
Minkä taajuusalueen haluat vastaanottimen kattavan ?

Parhaan selektiivisyyden ja helpoimman (tarkemman) taajuussäädön saat, kun kapasitanssi on suuri ja induktanssi pieni.
En ole eri Kyyneleen versioista täysin perillä, joten tuleeko vastaanottimeesi erillinen taajuuden hienosäätö (band spread) ?

Oleellista on saada takaisinkytkentä toimimaan pehmeästi ja siten, että alimmalla vastaanottotaajuudella (kun taajuudensäätökondensaattori on maksimissa) ilmaisijan saa värähtelemään, kun takaisinkytkentäkondensaattori on lähes maksimissa.

Kun vastaanottotaajuutta kasvattaa, niin samalla värähtely käynnistyy pienemmällä takaisinkytkentäkondensaattorin arvolla.

Jos alimmalla vastaanottotaajuudella värähtely käynnistyy jo pienellä (alle puolet) kapasitanssilla, niin takaisinkytkentäkelan kierroksia pitää vähentää.

Vastaavasti jos alimmalla vastaanottotaajuudella värähtely ei käynnisty
lainkaan, niin em. kierroksia pitää lisätä.

OH6OG kirjoitti 23.01.2016 klo 11:22:33:


AM-asemien kuuntelussa ei ilmaisijan tarvitse, eikä pidäkään värähdellä.
Värähtelyn voi todeta mm. siitä, että takaisinkytkentää lisäämällä (kond. arvoa suurentamalla) kohina audiolähdössä kasvaa ja/tai sen taajuus muuttuu.
Tai AM-asemaa kuunnellessa, kun kantoaallon beat-ääni alkaa kuulua taustalla.
Toinen teknisempi keino on kytkeä oskilloskooppi jomman kumman DF11 anodille (10:1 asennossa) ja todeta värähtelyn alkaminen mittaamalla.
Samalla voit todeta värähtelyn taajuuden, eli samalla tiedät millä taajuudella vastaanottimen LC-piiri resonoi.

Saattaa olla, että oskilloskooppi 10 Megaohmin asennossakin kuormittaa ilmaisijaa liikaa, jos se kytketään suoraan ilmaisijan anodille.
Siinä tapauksessa kannattaa kokeilla RF-asteen anodia.
Siellä taso on pienempi, mutta ilmaisijaa kuormittava vaikutus pienempi.